Uutta ja vanhaa pelimannimusiikkia

Pelimannimusiikkia Pirkanmaalta on mielenkiintoinen yhdistelmä vanhaa perinnemusiikkia ja uudempia pelimannien sävellyksiä. Julkaisu on syntynyt Hämeen kansanmusiikkiyhdistyksen toimeenpaneman keräyksen tuloksena ja se omalta osaltaan antaa oivallisen kuvan Pirkanmaan pelimannien tämänhetkisestä ohjelmistosta. Teoksen alkupuoli esittelee perinteisiä kansansävelmiä, jälkimmäinen puoli soittajien omia sävellyksiä. Erityisesti soittajien omat sävellykset ovat mielenkiintoisia ja julkaisemisen arvoisia.

Koiranen, Antti & Koiranen, Juho & Koiranen, Topi (toim.): Pelimannimusiikkia Pirkanmaalta. Tampereen yliopiston Virtain kulttuurintutkimusasema, 2003. 124 sivua. ISBN 9789514455827.

Pelimannimusiikkia Pirkanmaalta on mielenkiintoinen yhdistelmä vanhaa perinnemusiikkia ja uudempia pelimannien sävellyksiä. Julkaisu on syntynyt Hämeen kansanmusiikkiyhdistyksen toimeenpaneman keräyksen tuloksena ja se omalta osaltaan antaa oivallisen kuvan Pirkanmaan pelimannien tämänhetkisestä ohjelmistosta. Teoksen alkupuoli esittelee perinteisiä kansansävelmiä, jälkimmäinen puoli soittajien omia sävellyksiä. Erityisesti soittajien omat sävellykset ovat mielenkiintoisia ja julkaisemisen arvoisia. Usein pelimannit esittävät keikoilla muutamia omia sävellyksiä ja juuri näiden soittajien ohjelmiston säilyminen tuleville sukupolville riippuu tämänkaltaisten julkaisujen onnistumisesta; Kuka tallentaa ja miten tämän päivän pelimannien ohjelmistoja ja ollaanko niistä ylipäätään tutkimuksellisesti kiinnostuneita?

Julkaisun toimituskunta on oivallisesti ottanut huomioon aineiston käytettävyyden, sillä siihenhän julkaisu tähtääkin. Nuotinnokset on kirjoitettu suureksi osaksi erityisesti 2-riviselle harmonikoille mahdollisiin sävellajeihin. Tärkeää informaatiota olisi kuitenkin myös tieto sävellysten alkuperäisestä esityssävellajista, joka omalta osaltaan vaikuttaa kappaleen luonteeseen. Toinen tärkeä huomio teoksen toimittajilta on soinnutuksen toimivuus. Pelimannimusiikin ominaispiirteisiin kuuluu yksinkertainen I-IV-V7 soinnutus, jota esiintyvä pelimanni voi tarpeen ja kykyjen mukaan värittää omalla sovituksellaan ja tulkinnallaan. Julkaisun soinnutus tukee hyvin pelimannimusiikin perinnettä ja tyyliä. Vanhan tavan mukaan soinnut on kirjoitettu nuottiviivaston alapuolelle, joka nuorempien soittajien kannalta aiheuttaa jonkin verran ongelmia, mutta vanhemmilta pelimanneilta saa varmasti hyvää palautetta. En tiedä onko tutkittu missä vaiheessa sointujen paikka alkoi yleisemmin olla nuottiviivaston yläpuolella, mutta omien havaintojeni mukaan erityisesti ennen 1950-lukua syntyneet muusikot lukevat mieluummin sointumerkkejä viivaston alta, kun taas nuoremmat etsivät niitä viivaston yläpuolelta.

Nuotinnoksen puhtaaksikirjoittamisvaiheessa julkiasuun olisi voinut kiinnittää enemmän huomiota. Erityisesti pelimannien omien sävellysten kohdalla nuotit ovat vähemmän toimitetun oloisia, lieneekö niin, että osa aineistosta on pelimannien itsensä nuotittamia. Tämä näkyy siinä, että nuottirivien tahtimäärät vaihtelevat hyvinkin runsaasti, jolloin nuotinnoksen seuraaminen hankaloituu. Julkaisun alkupuoli noudattaa suhteellisen orjallisesti neljän tahdin mittaista nuottiriviä, jolloin nuotteja vilkuileva soittaja pääsee nopeasti kiinni meneillään olevaan tahtiin, toisin kuin epätasapituisia rivejä sisältävää nuottia seuraava, joka joutuu tarkasti vahtimaan kappaleen kulkua. Pelimannien omien sävellysten osalta nuotit sisältävät kansanmusiikissa vierasta kirjoitusta, kuten toistuvia alkusoittoja, trioleja, fine, coda, kansainvälisiä tempomerkintöjä yms. Erikoismerkkien käyttö lienee välttämätöntä nykypäivän sävellyksissä, mutta käytettyjen merkkien lyhyt opastus ei lienisi haitaksi teoksen käytettävyyden kannalta.

Pelimannimusiikkia Pirkanmaalta päättyy listaukseen Hämeen kevätsoittojen yhteissoittokappaleista kolmenkymmenen toimintavuoden ajalta, sekä luetteloon Pirkanmaalla viime vuosikymmeninä julkaistuista nuottikirjoista ja äänitteistä. Nuottikirjojen ja äänitteiden luettelosta saa lyhyellä vilkaisulla hyvän yleiskuvan Pirkanmaalla tarjolla olevasta perinnemusiikista. Julkaisun toimittajat Antti, Topi ja Juho Koiranen kertovat saatepuheessaan, että kaikkea keräyksen tuloksena saatua aineistoa ei saatu julkaisuun mahtumaan. Tämä tarkoittanee sitä, että tarvetta uusille julkaisuille on olemassa. Jäämme mielenkiinnolla odottelemaan seuraavaa julkaisua. Erityisesti tätä teosta voisin lämpimästi suositella pohjaksi musiikkikoulujen ja musiikkiopistojen ohjelmistoihin, mutta myös tutkimuksellisesti se sisältää runsaasti kiinnostavaa aineistoa.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *