Väärään armeijaan värväytyneet

Jälkiviisaasti voidaan sanoa että harvoinpa on kukaan erehtynyt yhtä pahoin kuin ne suomalaiset (noin 500 rivimiestä ja 130 upseerikoululaista) jotka ensimmäisen maailmansodan sytyttyä syksyllä 1914 liittyivät vapaaehtoisina keisarillisen Venäjän armeijaan. Armeija jonka riveissä he taistelivat, kärsi tappion, ja hallitsija jolle he vannoivat sotilasvalansa kukistui vallankumouksessa. Kotimaahan sisällissodan keskelle palattuaan osa joutui taas häviäjien riveihin liiityttyään punaisiin eikä voittaneiden valkoisten puolelle menneidenkään palvelua "perivihollisen" riveissä hyvällä katsottu. Syystä voi siis puhua historian unohtamista sotilaista, halusivathan nämä itsekin tuon elämänvaiheen unohtaa, jopa niin perusteellisesti että ensimmäinen tutkimus tästä vapaaehtoisliikkeestä on ilmestynyt kun viimeisen osanottajan kuolemasta on kulunut jo kaksi vuosikymmentä.

Hoppu, Tuomas: Historian unohtamat - Suomalaiset vapaaehtoiset Venäjän armeijassa 1. maailmansodassa 1914-1918. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2005. 361 sivua. ISBN 951-746-804-0.

Jälkiviisaasti voidaan sanoa että harvoinpa on kukaan erehtynyt yhtä pahoin kuin ne suomalaiset (noin 500 rivimiestä ja 130 upseerikoululaista) jotka ensimmäisen maailmansodan sytyttyä syksyllä 1914 liittyivät vapaaehtoisina keisarillisen Venäjän armeijaan. Armeija jonka riveissä he taistelivat, kärsi tappion, ja hallitsija jolle he vannoivat sotilasvalansa kukistui vallankumouksessa. Kotimaahan sisällissodan keskelle palattuaan osa joutui taas häviäjien riveihin liiityttyään punaisiin eikä voittaneiden valkoisten puolelle menneidenkään palvelua "perivihollisen" riveissä hyvällä katsottu. Syystä voi siis puhua historian unohtamista sotilaista, halusivathan nämä itsekin tuon elämänvaiheen unohtaa, jopa niin perusteellisesti että ensimmäinen tutkimus tästä vapaaehtoisliikkeestä on ilmestynyt kun viimeisen osanottajan kuolemasta on kulunut jo kaksi vuosikymmentä.

Tuomas Hopun väitöskirja on siis uraa uurtava perustutkimus aiheestaan, ja osoittaa ettei jälkiviisauteen ole tässäkään tapauksessa aihetta. Rivimiehiksi värväytyneet olivat enimmälti toimeentulovaikeuksien kanssa painivia sekatyömiehiä, sitä osatonta proletariaattia josta armeijat ovat vapaaehtoisensa kaikkina aikoina värvänneet. Sotakoulujen upseerikursseille pääsyn edellytyksenä oli vähintään keskikoulun suorittaminen ja riittävä venäjänkielen taito ja tarjokkaat siten ainakin jossain määrin varakkaammista yhteiskuntaluokista, mutta tällöinkin motiivina oli usein paremman uran hankinta. Suomi eli sodan syttyessä tosin toisen sortokauden puristuksessa mutta säätyläisillä oli jo vuosisadan mittaiset perinteet palveluksesta imperiumin asevoimissa ja lojaalisuuden osoitusten arveltiin vielä sodan alkukuukausina voivan helpottaa maan asemaa, ehkä jopa johtaa autonomian palauttamiseen.

Toiveet olivat kuitenkin turhia ja suuremmaksi menestykseksi osoittautui pian täysin päinvastaisen linjan ottanut vapaaehtoisliike, jääkärit, joiden riveihin muutamat Venäjälle värväytyneet ehtivät vielä mukaan tultuaan Suomeen lomalle. Erityistä uhrimieltä upseerivapaaehtoiset eivät Venäjää kohtaan muutenkaan tunteneet, kaatuneiden osuus oli vähäinen rivimiehiin verrattuna jotka etulinjan jalkaväkisotilaina kärsivät raskaita tappioita, kaikkiaan vapaaehtoisista noin neljännes kaatui tai muuten menehtyi palvelusaikanaan, vangiksi joutui lähemmäs sata. Kahden ryhmän erilainen sosiaalinen tausta kävi ilmi myös sisällissodassa: kummallakin puolen taisteli noin sata vapaaehtoista, punaisten joukoissa kuitenkin vain yksi upseeri kun valkoisiin liittyneistä upseereita oli 70%.

Hopun teos on niukkaa lähdemateriaalia tilastollisin menetelmin seikkaperäisesti hyödyntävä teos joka täyttää yhden historiamme valkoisista läiskistä. Sotahistorian harrastaja olisi kyllä kaivannut perusteellisempia kuvauksia taisteluista joihin suomalaiset osallistuivat, palvelivathan nämä pääosin vain muutamassa joukko-osastossa mukaan lukien maineikas Preobrazenskin kaartinrykmentti. Hoppu tekee vertailuja jääkäriliikkeen ja heimosotien vapaaehtoisiin, mutta myös vertailu muihin maailmansotaan osallistuneisiin maihin, varsinkin Puolan tai Irlannin kaltaisiin vailla itsenäisyyttä oleviin kansakuntiin, olisi voinut antaa mielenkiintoista perspektiiviä. Merkillistä kyllä kirjan liitteissä luetellaan pelkästään maailmansodassa kaatuneet ja sisällissodassa punaisten puolella taistelleet vapaaehtoiset – kaikki nimet käsittävää matrikkelia lupaillaan vasta väitöskirjan kansanpainokseen.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *