Vaihtoehtohoitojen ja luonnonlääkinnän monimuotoinen historia

Miten vaihtoehtohoitoihin ja luonnonlääkintään on suhtauduttu Suomessa? Mistä rokotevastaisuus juontaa juurensa? Kalle Kananojan kirja käsittelee parantamisen monimuotoista historiaa sekä terveysajattelun ja terveydenhuollon virtauksia Suomessa aikana, jolloin julkisen terveydenhuollon ja lääketieteen läpimurto oli vasta tuloillaan. Parantajien kautta avautuu näkymä vaihtoehtohoitojen laajaan kirjoon, niiden ideologisiin taustoihin, vaihtoehtohoitojen muotivirtauksiin ja kehittymiseen yhdessä yhteiskunnan modernisaation kanssa.

Kananoja, Kalle: Ihmelääkärit Suomessa 1850-1950. Kuhnekylpyjä, sähköä ja suggestiota. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2021. 302 sivua. ISBN 9789518582710.

Mikä on vaihtoehtohoitojen suhde lääketieteeseen, ja missä menee niiden hyödyn ja vahingollisuuden raja? Kysymykset ovat tuttuja nykypäivänä, mutta niitä lienee pohdittu koko länsimaisen lääketieteen historian ajan tavalla tai toisella.

Kalle Kananoja on kirjoittanut tietokirjan vaihtoehtohoitojen, itselääkinnän ja parantajina toimineiden ihmisten historiasta Suomessa sadan vuoden aikana 1850-1950.

Kirja kertoo ensisijaisesti parantajista, ihmelääkäreistä, jotka eivät olleet saaneet lääketieteellistä koulutusta, mutta ottivat hoidoistaan maksua. Heidän kauttaan avautuu kuitenkin laaja kirjo vaihtoehtohoitoja ja niiden ideologisia taustoja. Sadan vuoden aikajänne tuo myös esiin vaihtoehtohoitojen muotivirtaukset ja kehittymisen yhdessä yhteiskunnan modernisaation kanssa.

Teoksessa käsitellään luonnonparannukseen kuuluvia vesihoitoja, suggestiota, homeopatiaa, naturopatiaa ja kasvilääkintää sekä näitä harjoittaneita parantajia ja yhteisöjä. Silmiinpistävää on, että vaikka aihetta käsitellään sadan vuoden ajalla, 1920-luku vaikuttaa olleen vaihtoehtohoitojen kultakautta Suomessa. Tuolloin eri hoitomuodot jopa kilpailivat ihmisten suosiosta ja pyrkivät erottautumaan toisistaan, vaikka monilla niistä oli yhteisiä piirteitä. Kirja tarjoaa tiiviin, mutta valaisevan lääkintäkulttuurisen taustan rokotuksen vastaiselle liikkeelle, joka on kiinnostavaa luettavaa yhtäläisyyksineen koronaviruspandemian myötä päätään nostaneelle ilmiölle.

Ajankohtainen ilmiö

Vaihtoehtolääkintä on voimakkaasti mielipiteitä jakava ilmiö ja viime aikoina julkisuudessa on kiistelty lääketieteen ja terveysneuvonnan rajanvedosta. Esimerkiksi Antti Heikkilän ja Maria Nordinin näkemykset lääkkeettömästä hoidosta jakavat ihmisiä, ja koronaviruspandemian vuoksi rokotuksia koskevat salaliittoteoriat ovat nousseet esiin. Kananojan kirja osoittaa, että nämä kiistat eivät ole uusia vaan historiallinen ilmiö. Kananoja kuvaa vaihtoehtoisten hoitomenetelmien historiaa ja taustaa niiden syntyseuduilla. Onkin hyvä huomata, että vaihtoehtohoidot, kuten myös rokotusvastaisuus, ovat ilmiöinä ylirajaisia ja vaikutteita niihin on Suomessa saatu niin Euroopasta kuin Yhdysvalloistakin.

Ajankohtainen aihe on tuottanut viime vuosina akateemista tutkimusta. Suvi Rytty on kirjoittanut useita aihetta käsitelleitä artikkeleita ja viime vuonna Turun yliopistossa tarkastettiin hänen väitöstutkimuksensa Ruumiista reformiin. Suomalaiset elämänuudistajat, luonnonmukainen ruumiinmuokkaus ja modernisaation ongelma, 1910-1932. Kalle Kananoja on aiemmin toimittanut yhdessä Markku Hokkasen kanssa artikkelikokoelman Kiistellyt tiet terveyteen. Parantamisen monimuotoisuus globaalihistoriassa (SKS, 2017). Lisäksi viime vuonna on ilmestynyt toinenkin vaihtoehtohoitoihin keskittyvä tietokirja: Juha Matias Lehtosen Terveys ja humpuuki. Kaikki mikä parantamisessa on mennyt vikaan (Tammi, 2021), joka käsittelee useita samoja henkilöitä ja ilmiöitä kuin Kananojan Ihmelääkärit Suomessa 1850-1950.

Kananoja tarkastelee tutkimuskohdettaan monipuolisen lähdeaineiston, kuten sanomalehtien, muistitiedon ja lääkintöhallituksen lähettämän kiertokyselyn vastausten avulla. Kiinnostava ja teoksen kannalta tärkeä lähdeaineisto on ollut oikeudenkäyntipöytäkirjat, joiden kautta myös potilaiden näkökulma parantajiin ja hoitoihin tulee esiin. Oikeustapaukset valottavat jännitteitä ja kiistoja lääkärien ja ei-virallisten parantajien välillä. Monet parantajat kokivat taistelevansa hegemonista lääketiedettä vastaan ja tiesivät joutuvansa konfliktiin lääkintöhallituksen kanssa.

Kuhne-kylpyjä Kirvun luonnon­parantolassa 1910-luvulla. Wikimedia Commons.

Ihmelääkäreitä ja puoskareita

Useat kirjan esittelemät ihmelääkärit olivat varsin ristiriitaisia persoonia. Tällaisena voidaan pitää esimerkiksi virolaista sotilasta Hans Kalmia, joka tuli sisällissodassa tunnetuksi valkoisten omavaltaisena pataljoonankomentajana, joka sittemmin johti ns. Pohjan poikien rykmenttiä Viron vapaussodassa. Hän opiskeli Yhdysvalloissa osteopatiaa ja palattuaan Suomeen perusti terveyshoitolan saamatta kuitenkaan työlupaa. Kalmin edustama naturopatia oli amerikkalainen versio ns. luonnonparantamisesta, jota oli Suomessa harjoitettu melko laajasti jo 1900-luvun alusta.

Luonnonparantajista tunnetuimpia olivat Kirvun hoitolan Maalin Bergström ja pastori Juho Uoti, jonka kehittämään terveysoppiin perustuvia hoitoloita toimi erityisesti Helsingissä. Näitä yhdisti käsitys siitä, että ihmisen keho parantaa lopulta itse itsensä. Hoitomenetelmiä olivat muun muassa erilaiset kylpy- ja vesihoidot, vegetarismi, fyysinen harjoittelu ja aurinkokylvyt sekä yleinen luonnonmukaisen elämän tavoittelu.

Itsesuggestiomenetelmien ja positiivisten ajatusten vahvistamisen hyödyntämisestä vaivojen ja sairauksien parantamiseen tuo kiinnostavan yhteyden nykypäivän keskusteluun ajatusten voimasta. Ranskalaisen Emile Couénin näennäistieteellisten oppien mukaiset psykoterapeuttiset instituutit ja niissä harjoitettu (itse)suggestiohoito kukoistivat lyhyen ajan myös Suomessa 1920-luvulla. Itsesuggestion periaatteet jäivät silti elämään itsehoitomenetelmänä. Sittemmin tutkimuksissa on havaittu, että ajatuksilla on merkitystä parantumisessa, mutta kahtiajakoisuus suhtautumisessa ihmismielen voimaan terveyden tavoittelussa ei ole juuri muuttunut sadan vuoden aikana.

Kananoja tuo esiin itselääkintään ja vaihtoehtohoitoihin liittyvää laajaa kirjallisuutta, oppaita ja ohjeita, joiden levikki oli aikanaan yllättävänkin suuri, mutta joka on jäänyt unohduksiin ristiriitaisen sisältönsä vuoksi. Tämä kirjallisuudenlaji on kuitenkin kiinnostava ja valaisee omalta osaltaan kansan käsityksiä terveydenhoidosta ja lääkinnästä. Olisikin ollut lukijan kannalta hyödyllistä, jos kirjan loppuun olisi liitetty bibliografia lääkinnällisistä julkaisuista, joita Kananoja tekstissä mainitsee lukuisia.

Psykoterapeutti M. Pesonen Coué-intituutin edessä. Kuva Eero Suominen 1927. Museovirasto
Kansatieteen kuvakokoelma.

 

Yksi kommentti artikkeliin “Vaihtoehtohoitojen ja luonnonlääkinnän monimuotoinen historia

  1. Kiintoisa kirjoitus. Maria Nordinin sivuja olen joskus lukenut.

Vastaa käyttäjälle Atro Niiniluoto Peruuta vastaus

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *