Väkevä kuva kuolemasta – ja elämästä

Näinä aikoina kun jumalan nimi on yhä useammin Minä, Eira Mollbergin kirjoittaman kirjan Molle, isäni lukeminen tuntuu hyvältä. On harvinaista lukijanakin kokea tulevansa huomioonotetuksi tällä tavalla. Mollbergin kirja on niitä, joiden edessä lukija hiljenee kuuntelemaan. Eira Mollberg kertoo, kuinka elokuvaa tehtäessä asioita katsotaan keskittyneen tarkkaavaisesti ja kaikki taltioiden. Samalla tavalla Mollberg on halunnut elämässään antaa tilaa ymmärtämiselle. "Tehtäväni ei ole soimata tai syyllistää vaan tajuta. Ja antaa loputtomasti anteeksi." Minkäänlaisesta hymistelystä ei ole kysymys, vaan sellaisesta rehellisyydestä ja paljaudesta, missä yksikään kivi ei ole jäänyt kääntämättä. Tästä on syntynyt rauha ja tyyneys, uskon eläminen todeksi.

Mollberg, Eira: Molle, isäni. Otava, 2008. 240 sivua. ISBN 978-951-1-22953-7.

Eira Mollberg on sitä mieltä, että maailman pelastaa kauneus – ja hyvyys. Hän tietää, mistä puhuu. Hänellä oli isänsä Rauni Mollbergin kanssa melkein kymmenen vuoden välirikko, joka päättyi, kun isä tavallisena arkipäivänä soitti ja lempeällä äänellä kysyi tyttäreltään, eikö vihanpito ole naurettavaa. Tapahtuu kuin Ezra Poundin runossa Sopimus: ”Minä olen jo kyllin kauan inhonnut sinua. Minä tulen luoksesi niin kuin täysikasvuisena lapsi jolla on ollut härkäpäinen isä; nyt minä olen kyllin aikuinen tekemään sovinnon. — Meissä on sama mahla, me olemme samaa juurta — olkaamme tekemisissä keskenämme.”

Isien synnit

Rauni Mollbergin juuret ovat Hämeenlinnassa. Samasta pikkukaupungista on lähtöisin myös Tapiovaaran taiteilijasuku, jonka vaiheista ilmestyi vastikään Matti Rinteen tekemä kirja Yksitoista Tapiovaaraa. Molle, isäni on kirja ihmisestä suuren ohjaajanimen takana. Alkoholisti-isän varjossa eläminen ei ole voinut olla jättämättä jälkiä Rauni Mollbergiin. ”Ehkä juuri isän syvän trauman takia hänen muuttumisensa lempeäksi ja myötäileväksi sairauden aikana tuntui niin suurelta lahjalta. Hänellä oli oikeus pelkistettyyn olemiseen, enää häneltä ei vaadittu mitään.” Kuvitelma siitä, ettei oma itse riitä, tulee esiin muun muassa siinä, kuinka Rauni Mollberg nuorena isänä luki tyttärelleen ääneen Peppi Pitkätossua. Hän esitti sitä, vaikka pienelle lapselle olisi riittänyt tarina sellaisenaan.

Juoppous, monenlainen isättömyys, äidittömyyskin, kautta sukupolvien ja sukujenkin. Tarina on raju, miltei kestämätön. Kaiken Eira Mollberg kertoo kaunistelematta ja kauhistelematta. ”Minkäs mahtaa”, sanoo hän muutamaan kertaan. Rivo alapäähuumori oli kirjan mukaan Rauni Mollbergin tavaramerkki.

Rumuuden ja rujouden vastapainona läpi koko kirjan kulkee ja kantaa kauneus ja hienovarainen lempeys, taito elää hetkessä. Kirjan ajankohtaisen sanoman voi kiteyttää Eira Mollbergin omin sanoin:

”Olen edelleenkin sitä mieltä, että maailma kaipaa enemmän hyviä tekoja, sallivuutta lähimmäistä kohtaan ja pyrkimystä elää toisen rinnalla yhteiseen tasapainoon pyrkien, mieluummin hyvyyttä kuin asemaa tavoittelevana ihmisenä. Ei ihmisen hätää ratkaise pelkästään suuret saavutukset vaan ihmisenmittaiset yhteisyyttä ylläpitävät arkiset teot.”

Eira Mollbergin lausumina sanat vakuuttavat. Tulee sellainen olo, että Molle, isäni on sittenkin enemmän kirja tyttärestä kuin kirja isästä. Niin sen pitää ollakin. Koston kierre on katkennut ja isien synnit sovitettu.

Kuolema on draamaa

Viimeiset vuotensa Rauni Mollberg asui vanhassa kansakoulussa Orisuolla, Loimaan maaseudulla. Tyttären pitämän saattohoidonaikaisen päiväkirjan tekstistä piirtyy kuva luonnonläheisestä rauhan tyyssijasta. ”Ikävöin saada olla Momon kanssa koululla kaksin. Koirani saisi juosta metsästä kulkeutuvien riistantuoksujen perässä. Keskittyisin työhöni irti tavanomaisen arjen moneen suuntaan kiskovista rutiineista.” Myös Rauni Mollbergille koti oli aina ollut tärkeä paikka ja hän oli panostanut sen viihtyisyyteen muun muassa hankkimalla kukkia, pöytäliinoja ja muuta rekvisiittaa.

Läheisen ihmisen sairauteen ja kuolemaan liittyvät tunnot ovat Mollbergin kuvaamina tunnistettavia. Esimerkillään hän antaa lukijallekin luvan surra. Tuska on toisinaan fyysistä. Voimat ovat välillä niin vähissä, ettei muita ihmisiä jaksaisi kohdata. Suru ottaa valtaansa niin, että kyky small talkiin unohtuu. Jatkuvassa kuoleman odotuksessa iskee välillä paniikki, ja siinä välissä ehtii tapahtua monenlaista. Elämä yllättää ja kuolema yllättää. Jokainen päivä on ylimääräinen lahja. ”Ehdimme viettää pihalla monta onnellista hetkeä.” Näistä onnen hetkistä tässä kirjassa on paljolti kysymys.

Ihminen roolin takana

Rauni Mollbergin tuotannosta kirjassa kerrotaan eniten Maa on syntinen laulu -elokuvasta ja sen syntyprosessista. Hienon elokuvan tausta on kiinnostavaa luettavaa. Muitakin Mollbergin elokuvia käsitellään kirjassa. Pääosassa on kuitenkin isän ja tyttären suhde. Kirjan soisi löytävän lukijansa. Ulkoisia esteitä voi olla kaksi. Ensimmäinen on se, että kirjan paperikansi on tylsä. Teoksesta ei olisi tarvinnut tehdä raskaamman näköistä kuin se on ja näin varmistaa, ettei kukaan ainakaan houkuttelevan kannen vuoksi kirjaan tartu.

Molle, isäni on niin hyvä kirja, että muutaman kielellisen seikan voi antaa anteeksi. Toisaalta teksti on valtaosin niin sujuvaa, virheetöntä ja mukaansatempaavaa, että varsinkin kirjan ensimmäisen luvun jotkut kömmähdykset pistävät silmään. ”Nostan puhelimen luurin. Turta lamaannuksen aalto pyyhkäisee ylitseni,” Näin loppuu yksi kappale. Lukemisen edetessä ratkaisun idea selviää, mutta vähempikin kikkailu olisi riittänyt, teksti kantaa loistavasti sellaisenaan. Ensimmäisessä kappaleessa on myös tällainen virke: ”Yksi syy välirikkoomme vaikutti isän tapa kohdella veljeäni.” Tässä kielivirheet melkein olivatkin. Hienossa kokonaisuudessa näiden merkitys tuntuu vähän samalta kuin sukkahousujen silmäpako juhla-asussa.

Se, että teoksen kohde on julkisuuden henkilö, voi saada toiset tarttumaan kirjaan, toiset olemaan tarttumatta. Kirjaa lukiessa julkisuus ei ainakaan huonossa valossa käy mielessäkään. Kysymys on niin paljon enemmästä, ja hyvässä mielessä vähemmästä.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *