Välähdyksiä väljähtyneeltä venäjältä

Anne Kuorsalon (ex-Sailas), Ilmari Susiluodon ja Martti Valkosen toinen yhteisyritys "Venäjä ja rosvokapitalismin haaksirikko" ei pärjää laadullisesti kirjoittajakolmikon ensiteokselle. Vuonna 1996 ilmestynyt "Venäjä - jättiläinen tuuliajolla" oli tervetullut pika-analyysi Venäjän murroksesta ja Neuvostoliiton lopusta. Kirja herätti myös vilkkaan keskustelun esim. Helsingin Sanomien sivuilla.

Kuorsalo, Anne; Susiluoto, Ilmari; Valkonen, Martti: Venäjä ja rosvokapitalismin haaksirikkoKleio ja nykypäivä. Edita, Helsinki 1999, 216 s.. Edita, 1999. 216 sivua. ISBN 951-37-2868-4.

Anne Kuorsalon (ex-Sailas), Ilmari Susiluodon ja Martti Valkosen toinen yhteisyritys "Venäjä ja rosvokapitalismin haaksirikko" ei pärjää laadullisesti kirjoittajakolmikon ensiteokselle. Vuonna 1996 ilmestynyt "Venäjä – jättiläinen tuuliajolla" oli tervetullut pika-analyysi Venäjän
murroksesta ja Neuvostoliiton lopusta. Kirja herätti myös vilkkaan keskustelun esim. Helsingin Sanomien sivuilla. Se sai verrattain kovaa, osin aiheetontakin kritiikkiä, mistä suivaantui erityisesti silloinen HS-toimittaja Martti Valkonen.

Ei kestänyt kauankaan kun Valkonen sai lähtöpassit Erkon dynastialta, mihin virallinen syy oli suomalaisen lehdistön sisäpiirien Neuvostoliitto/Venäjä-kytkennöistä kitkerään sävyyn juoruillut paljastuskirja (ks. Martti Valkonen: "Suomettuminen jatkuu yhä. Moskovan-kirjeenvaihtajan näkökulma Suomen ja itänaapurin suhteisiin kolmannesvuosisadan ajalta". Tammi, Helsinki 1998, 291 s.). Tämä "Lehdistö-Suomi rähmällään"-kirja on sittemmin tehokkaasti vaiettu kuoliaaksi. Myös toimittaja Valkosen erottaminen Helsingin Sanomista sivuutettiin kovin vähin äänin suomalaisessa mediassa. Miksiköhän?

"Venäjä ja rosvokapitalismin haaksirikko" on saattanut syntyä pitkälle "Venäjä – jättiläinen tuuliajolla"-teoksen maineen siivittämänä(?). Mikäpä siinä…Kirjoittajista Kuorsalo ja Valkonen ovat sujuvakielisiä, Venäjällä vuosia asuneita ammattijournalisteja, Susiluoto puolestaan aiheitaan mielellään popularisoiva arvostettu Venäjä-tutkija. Kaikilla on runsaasti sisäpiiritietoa aivan Kremlin muurien tuntumasta ja myös kyky tiivistää esimerkkikertomuksensa pieneen tilaan. Joskus liiankin pieneen – ja liikaa nimiä & toisarvoisia faktoja vyöryttämällä.

Susiluoto hallitsee joka tapauksessa hyvin myös venäläisen huumorin, jota viljelee runsaasti molemmissa opuksissa. (Esim. uusrikkaista: "Venäläinen pankkiiri menestyi ja laajensi liiketoimintaansa kunnes kasvu pysähtyi. Ystävä ihmettelemään mistä pysähdys johtuu. Pankkiiri: Minulla ei ole enempää sukulaisia!"… tai vanhaa kolhoosihuumoria:
"Mitkä olivat neuvostomaatalouden neljä pääongelmaa? Kevät, kesä, syksy ja talvi!"… tai määritelmä venäläisestä optimismista:"Tänään menee paljon huonommin kuin eilen, mutta varmasti paremmin kuin huomenna")

Uudessa Venäjä-kirjassa kirjoittajatroikka on jakanut hommat niin, että Anne Kuorsalo on saanut sivumääräisesti laajimman ja itse asiassa vaativimman kakun – Venäjän talouskaaoksen setvimisen. Siitä hän ei oikein kunnialla selviä, vaikka yksityistäminen-anastaminen ("privatizatsija – prihvatizatsija"-)-akseli onkin täynnänsä mitä herkullisimpia yksityiskohtia todellisesta ryöstökapitalismista. Kun perusteellisempi analyysi puuttuu, tarinat lähenevät keltaista bulevardijournalismia ja niitä lukiessa alkaa toivoa taloustutkijaa vetämään yhteen markkina- ja pankkimaailman monimutkaisia kiemuroita.

Martti Valkonen vie "kremnologisen osuuden" läpi rutiinilla. Moskovan valtakeskusten sisäpiirijuonittelut, puolueiden kevyehkö rooli Venäjän yhteiskuntaelämässä, asevoimien tilan surkeus ja alueiden hajaannus kartoittuvat asiantuntevasti. Mutta myös Valkoselta olisi toivonut vähän analyyttisempaa otetta. Boris Jeltsinin seuraajaehdokkailla spekulointi ei
välttämättä edusta mitään käänteentekevää nyky-Venäjä-kirjoittelussa?

Ilmari Susiluodon 50-sivuinen osuus ("Venäjän ekologisen kriisin anatomia") on se kirjan jakso, jossa Venäjää vähänkin tarkemmin seuraava lukija kokee saavansa ns. uutta tietoa. Venäjän ympäristöongelmistahan kyllä tihkuu koko ajan karmeita yksityiskohtia – varsinkin ulkomaisissa lehdissä – mutta Susiluodon esitys on nyt suomen kielellä julkaistuna eräänlaista peruskamaa. Se on samalla "Venäjä ja rosvokapitalismin haaksirikko"-kirjan historiatietoisinta ja tiiveintä tekstiä!

Uuden Venäjä-kirjan antama yleiskuva itänaapurista on paitsi tolkuttoman lohduton, myös hieman väljähtynyt – kuten koko Venäjä-"diskussija" näinä päivinä. Kun mitään käänteentekeviä optimistisia näköaloja ei ole havaittavissa sen paremmin taloudessa, politiikassa kuin ympäristösuojelussakaan, Venäjän tulevaisuus on kuin marraskuisen usvan peittämä aro. Myös kokenut troikka eksyy tässä sumussa, koska päätietkin ovat hämärän peitossa. Ehkäpä silloin olisikin viisainta paneutua perusteellisemmin suuren maan yhä salaperäiseen historiaan?

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *