Valta ja vallankäyttö Asterixin kylässä

Jukka Kemppinen määritteli Sarjakuvat -teoksen toisessa painoksessa (1982) sarjakuvien tutkimuksen tarkoitukseksi paljastaa yhteiskunnan haaveita ja toiveita. Ulkoministeriössä diplomaatiksi opiskeleva VTM Keijo Karjalainen on kirjoittanut puhtaasti Asterix -albumeihin perustuen teoksen voittamattomien gallialaisten kylän politiikasta. Karjalainen erittelee kylän vallankäyttäjiä, päätöksentekoelimiä, perustuslakia ja ulkopolitiikkaa. Takakannen mukaan Karjalaisen teos on "hauskaa viihdettä", mutta samalla sitä voi Kemppisen ajatuksen mukaisesti lukea eurooppalaisena (ranskalaisena) haaveena.

Karjalainen, Keijo: Politiikkaa Asterixin maailmassa. Ajatus Kirjat, 2006. 240 sivua. ISBN 951-20-6893-1.

Jukka Kemppinen määritteli Sarjakuvat -teoksen toisessa painoksessa (1982) sarjakuvien tutkimuksen tarkoitukseksi paljastaa yhteiskunnan haaveita ja toiveita. Ulkoministeriössä diplomaatiksi opiskeleva VTM Keijo Karjalainen on kirjoittanut puhtaasti Asterix -albumeihin perustuen teoksen voittamattomien gallialaisten kylän politiikasta. Karjalainen erittelee kylän vallankäyttäjiä, päätöksentekoelimiä, perustuslakia ja ulkopolitiikkaa. Takakannen mukaan Karjalaisen teos on "hauskaa viihdettä", mutta samalla sitä voi Kemppisen ajatuksen mukaisesti lukea eurooppalaisena (ranskalaisena) haaveena.

Asterixin kylän johdossa on päällikkö Aladobix, joka on valittu virkaansa eliniäksi. Aladobix on nimittänyt itselleen avuksi kyläneuvoston, johon kuuluvat tietäjä Akvavitix, soturi Asterix, bardi Trubadurix ja hiidenkivien toimitusmies Obelix. Kyläneuvoston jäsenillä on myös varamiehet. Neuvosto ei kokoonnu säännöllisesti vaan ainoastaan poikkeustilanteissa päällikön kutsusta.

Perusrakenteeltaan kylän päätöksentekoelimet vaikuttavat hyvin itsevaltaisilta. Päällikön asemaa tasapainottaa sääntö, jonka mukaan kuka tahansa kyläläinen voi vaatia milloin tahansa päällikönvaalia. Mikäli joku toinen saa vaalissa enemmän kuin puolet annetuista äänistä, niin hän tulee valituksi kylän uudeksi päälliköksi.
Kylällä on kansansa näköinen johtaja. Vaikka kansanomaisuus ja kommellukset nakertavat Aladobixin arvovaltaa, niiden ansiosta hän säilyttää asemansa. Kukaan keskeisistä toimijoista, ei edes Asterix tai Akvavitix, ole virheetön.

Karjalaisen analyysin mukaan kylän todellinen valta-akseli on Akvavitix ja Asterix. Nämä kaksi tekevät yleensä tärkeimmät päätökset, mutta eivät ohita virallisia päätöksentekokanavia. Päätöksille haetaan aina päällikön ja mahdollisesti myös kyläneuvoston vahvistus. Päätökset noudattavat kylän perustuslakia.
Kylän vahvuus on taikajuoma. Se on ydinasettakin voimakkaampi pelote. Karjalainen päätteleekin, ettei taikajuoman resepti voi olla pelkästään Akvavitixin tiedossa. Tämä albumien antama tieto on samanlainen myytti kuin se, että ainoastaan presidentti tietäisi Yhdysvaltain ydinaseiden laukaisukoodit.

Karjalainen arvelee, että taikajuoman reseptin tietäjän lisäksi tietäisi Trubadurix. Sekä Asterix että Akvavitix puolustavat häntä toisia kyläläisiä vastaan niin ponnekkaasti, että taustalla täytyy olla jokin yleisesti tuntematon asia.

Kylän ulkopoliittisena peruslinjana on puolustaa omaa kylää, muttei tavoitella vihollisten kukistamista. Muille annetaan apua, mutta ainoastaan heidän sitä pyytäessä. Käytännössä "puolustaminen" käsitteenä kuitenkin laajenee erittäin laajaksi. Vihollisen leireihin hyökätään välillä puhtaasti huvittelumielessä (esim. Obelixin syntymäpäivänä) ja oman kylän rajat eivät rajoita "puolustustaisteluita" mitenkään. Tässä mielestäni parhaiten paljastuu länsimainen haaveilu. Karjalainen osaa diplomaatin sanankääntein selittää kaiken kylän kannalta parhain päin. Merirosvoja koskeva analyysi jää tosin ohueksi ja jopa suorastaan sarjakuvan väärinymmärrykseksi. Mutta ehkä tälläkin on tarkoituksensa, terrorismin vastaisen taistelun sovittaminen Asterixin yhteiskuntaan vasta diplomaatiksi opiskelevalta olisi liikaa vaadittu.

Keijo Karjalaisen teos on viihdyttävä ja hauska lukukokemus. Samalla se osoittaa, että sarjakuvia tutkimalla voi tosiaan nostaa esille yhteiskunnissa olevia haaveita ja toiveita. Karjalainen pitää kuitenkin reaalimaailman tiukasti erillään tekstistään: hän ei edes mainitse Asterixin luoneita Goscinnyä ja Uderzoa.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *