Yhden tehtaan ympärille rakentunut maaseutukaupunki
Varkaus on Suomen työväenliikkeen historian kannalta
mielenkiintoinen paikallinen tutkimuskohde.
Kaupungin työläishistorialla on ollut omat
erityispiirteensä jo työväen varhaisen järjestäytymisen
ajalla. Myös vuoden 1918 kansalaissotaa käytiin
poikkeusoloissa verrattuna vaikkapa eteläisen Suomen
kaupunkeihin. Kansalaissodan aikoja Varkaudessa on
selvitelty ennenkin, mm. professori Hannu Itkosen
vuonna 2000 toimittamassa artikkelikokoelmassa
"Varkaus, Suomi ja vuosi 1918. Kansallinen ja
paikallinen vallankumous".

Joensuun yliopiston historian laitoksen dosentti Arto
Nevala on ottanut hoitaakseen laajemman urakan,
varkautelaisen työväenliikkeen vuosisadan mittaisen
historian kirjoittamisen. Merkittävä taustavaikuttaja
tässä työssä on ollut myös Varkauden
vasemmistolaisten puolue- ja ammattijärjes-töjen
perustama historiatoimikunta, joka on huolehtinut
aktiivisesti eri järjestöjen arkistomateriaa-lien, jopa
haastatteluaineistojen hankinnasta. "Vuosisata
varkautelaista työväenjärjestötoimintaa" onkin valmiina
teoksena hieno oppikurssi siitä, kuinka laajoista
arkistolähteistä kaivetaan esiin elävää järjestö- ja
henkilöhistoriaa – ja kuinka myös paikalliset
tapahtumat nivotaan suomalaisen työväenliikkeen
yleisempään historiakokonaisuuteen. Nevala on
tutkimustyössään onnistuneesti välttänyt monia
paikallis- ja järjestöhistorioita vaivaavan
nurkkakuntalaisuuden.

Koko Varkauden historia itsenäisenä pitäjänä /
kauppalana alkaa varsinaisesti vasta vuodesta 1929.
Sitä edeltävänä aikana elettiin kahden vesistön ja
kahden pitäjänkin, Leppävirran ja Joroisten rajamailla
ja vaikutuspiirissä. Silti Varkauden tehdas oli jo
1800-luvun lopulla oma omituinen ja omavaltaisten
patruunoiden johtama "…keisarikunta, jossa Suomen
lait eivät tunnu pätevän". Näin parin tuhannen asukkaan
tehdasmiljöötä luonnehti vanhan työväenliikkeen kuulu
agitaattori Eetu Salin. Agitatsiooni-matkalla Varkauteen
vuonna 1898 hän myös totesi: "En luule liioittelevani,
jos väitän, että Varkaus on henkisesti pimein paikka
maassamme niin suurella asukasluvulla".

Ehkäpä Salin kuitenkin hieman liioitteli. Arto Nevalan
käyttämistä lähteistä ja esiintuomista faktatiedoista voi
päätellä, että työväen keskuudessa virisi vilkasta
keskustelua ja järjestötoiminnan alkeitakin harjoiteltiin
jo paljon ennen suutari Salinin agitatsiooni-matkaa.
Varkaudessa vain olot olivat sellaiset, että esim.
tehtaan isännöitsijänä ja ruukinhoitajana vuodesta
1887 toiminut Augustinus Henriksson ei sietänyt
alkuvaiheessa tehtaalla juuri minkäänlaista
valistustoimintaa, saati sitten muuta agitatsioonia.
Vaikka työväen johtomiehet 1900-luvun alun
Varkaudessakin jo tajusivat ammatillisen ja poliittisen
järjestäytymisen tärkeyden, pelon ilmapiiri piti
laajemmat joukot kurissa. 1800-1900-lukujen
taitteessa sadat työläiset perheineen saivat lakkoilusta
ja jo pelkästä järjestötoimintaan osallistumisesta
usein paitsi potkut työtehtävistään myös häädön
tehtaalle kuuluvista asunnoistaan.

Vaikeissakin oloissa työväen järjestäytyminen noudatti
Varkaudessa paljolti tuttuja kaavoja. Forssan
kokouksen ja lakkovuoden 1905 innostusta ja
aktiivisuuden nousua seuraavat laman vuodet kunnes
1910-luvun puolella alkaa politiikan teon ohella myös
todellisen ammatillisen järjestäytymisen kausi. Vilkas
osuustoiminta, työväentalon rakentaminen, nais-,
nuoriso- ja urheilutoiminta (Warkauden Tarmo) ovat
ajan tyypillisiä ilmiöitä. Mielenkiintoisena
yksityiskohtana mainittakoon, että Warkauden Elävät
Kuvat aloitti toimintansa jo ennen kansalaissotaa ja
elokuvien pääsylipputulot olivat ratkaisevassa
asemassa työväenyhdistyksen taloudenpidossa aina
1950-luvulle saakka!

Kansalaissodan erityispiirteet liittyvät siihen
tosiseikkaan, että Varkaus oli tammi-helmikuussa
1918 pieni punainen, proletaarinen ja teollinen saareke
valkoisen maatalous-Suomen sisällä. Työväki ja
tilallinen väestö joutuivat siellä avoimesti vastakkain
jo paljon ennen vuotta 1918 ja kauhukuvat punaisesta
terrorista levisivät maaseudulle heti kansalaissodan
alettua; punaisten suorittamia järjettömiä
väkivallantekoja myös tehtiin vuosien 1917-18
vaihteessa. Tehdasyhdyskunnan nopea valtaaminen ja
kostotoimet muodostuivat sitten näytön paikaksi, mistä
seurauksena valkoisten harjoittamat väkivaltaisuudet
olivat väkilukuun ja sotatoimiin suhteutettuina
kohtuuttomia: yli 200 eli10 % kaupungin miesväestöstä
teloitettiin! Varkaudessa (joka siis ei ollut vielä
itsenäinen pitäjä) ei taisteltu kunnallisesta vallasta
eivätkä "taisteluosapuolet" olleet ehtineet harjoittaa
yhdessä paikallisdemokratian alkeita eli luokkariitoja
pehmentävää kunnallispolitiikkaa. Koviin otteisiin
turvauduttiin kasvottoman vihollisen kanssa paljon
helpommin myös siksi, että suuri osa valkoisten ja
punaistenkin puolella taistelleista oli tullut kaupunkiin
muualta.

Kansalaissodan loppunäytös liittyy Varkaudessa
vuoteen 1922. Työväenjärjestöt olivat käynnistäneet
keräyksen kansalaissodan muistomerkin
pystyttämiseksi jo edellisvuonna. Vapuksi 1922
muistomerkki oli valmis, mutta
aattoyönä todennäköisesti entiset valkokaartilaiset
upottivat patsaan Helvelahteen. Ketään ei saatu
edesvastuuseen rikoksesta. Pari viikkoa vapun jälkeen
Ahlströmin tehtailla alkoi suuri lakko, joka aiheutti
nujakoita ja kansainvälistä huomiotakin kun sitä
murrettiin ns. Pihkalan kaartin 800 miehen
rikkuriarmeijalla. Lakkotaistelu ei ollut yhtenäinen ja se
päättyi heinäkuun alussa lakkolaisten häviöön, monen
aktivistin työsuhteen purkamiseen ja perheen häätöön
tehtaan asunnostaan. Ei ole siis ihmettelemistä siinä,
että kansalaissodan haavat paranivat Varkaudessa
tavallistakin hitaammin.

1930-luvun Varkaudessa, toisin kuin Pohjanmaalla ja
muuallakin "Lapuan liikkeen lama-Suomessa" ei
esiintynyt suurempaa kuohuntaa tai väkivallantekoja.
Elettiin paljolti maltillisen sosialidemokra-tian aikoja,
sillä vuoden 1928 vaaleista lähtien
sosialidemokraattinen vaaliliitto keräsi
kunnallisvaa-leissa reilusti puolet, joskus 2/3
annetuista äänistä. Keskeiset kunnalliset vaikuttajat
olivat sosialidemokraatteja. Kommunistien julkinen
toimintahan oli tuolloin Suomessa erityislailla kielletty.
Arto Nevalan historiikki Vuosisata varkautelaista
työväenjärjestötoimintaa painottuu selvästi aivan
1900-luvun alkupuolelle. Tämän tekijä itsekin toteaa.
Itse asiassa 1930-luku ja ns. "rauhalliset" sotavuodet
käsitellään kuin ohimennen. Toinen, hieman
vähemmälle huomiolle jäävä painotusalue onkin sitten
sodanjälkeinen Varkaus. Nyt keskitytään työväen
ammattiyhdistystoimintaan, sen eri leirien ristiriitoihin
sekä myös uusiin poliittisiin toimijoihin kuten vuonna
1944 perustetun Suomen Kansan Demokraattisen
Liiton – SKDL:n merkitykseen Varkauden
kunnalliselämässä.

Monet sodanjälkeisen Varkauden tunnetut
työläisaktivistit, kunnallispoliitikot ja
kansanedustajatkin tulevat esitellyiksi, joskin
selkeämpiä henkilökuvia ja ehkä enemmän
kuvitustakin jää kaipaamaan. Tämä on tietysti
makuasia. Tekijä käsittelee myös TPSL:n lyhyttä
historiaa , sosialidemokraattien ja SKP:n sisäisiä
ristiriitoja. Ne eivät kirjoittajan mukaan paljonkaan
vaikuttanut Varkauden järjestötoimintaan, joskin eri
vasemmistoryhmittymien keskinäinen kädenvääntö oli
välillä aikamoista. Kiinnostavaa sinänsä, että SKDL oli
melkein koko 1960-luvun suurin puolueryhmä
valtuustossa, myös vuonna 1962 Varkauden
muuttuessa kaupungiksi. SKDL:n keskeinen
vaikuttajahahmohan oli tuolloin pitkään
kansanedustajanakin toiminut Hugo Manninen.
2000-luvun alun kaupunginvaltuustossa tilanne onkin
sitten kääntynyt niin, että sosialidemokraateilla on tätä
nykyä 17 paikkaa ja Vasemmistoliitolla 7. Varkauden
vahva työläishistorian perinne näkyy siinä, että
vasemmistopuolueilla on yhä valtuustopaikoissa
yksinkertainen enemmistö.

Vuosisata varkautelaista työväenjärjestötoimintaa
-kirjan viimeiset luvut puoluepolitiikasta,
osuustoiminnan hiipumisesta sekä ay- ja
urheilutoiminnasta ovat hieman luettelonomaisia. Arto
Nevala ei ryhdy tekemään mullistavia johtopäätöksiä
sadan vuoden paikallisesta työläishistoriasta. Hän
kiteyttää vuosikymmenten "suuren linjan" muutamaan
Varkaus-ilmiölle ominaiseen käännekohtaan ja
kolmeen sanaan: agitatsioonia, vaikuttamista ja
yhteistyötä. Yhteistyöpyrkimyksen tekijä ulottaa
alkaneeksi jo itsenäisen kunnallishallinnon
alkuvuosilta, 1930-luvulta, mutta toteaa sen tulleen
varkautelaisen päivänpolitiikan asiaksi vasta viime
vuosikymmeninä. Työväenliikkeen eri ryhmien Nevala
näkee toimivan käytännössä Varkaudessakin niin
lähellä toisiaan, että ei yhtään ihmettele viime aikojen
keskustelua yhdestä vasemmistopuolueesta.