Miten syntyy laadukas tuote? Se syntyy tarkasta raaka-aineiden valinnasta, huolellisesta suunnittelusta ja ammattitaitoisesta käsityöstä. Nämä asiat korostuvat Anne Ala-Pölläsen Vator Oy:lle kirjoittamassa yrityshistoriassa. Laadukkaan tuotteen ominaisuudet täyttää myös teoksen painoasu.

Viime vuosikymmeninä Vator on tunnettu lähinnä perämoottoreiden maahantuojana ja takuukorjaajana. Yritys oli kuitenkin alun perin veneveistämö, jonka Frans Hällström ja Gustaf Johnsson perustivat vuonna 1938 Helsingin Jollakseen. Yhtiön toiminta alkoi suotuisissa tuulissa, mutta sota-aika keskeytti toiminnan lähes kokonaan. Omistajat eivät kyenneet hoitamaan velkojaan kuihtuneen kassavirran vuoksi ja vuonna 1944 he päättivät myydä yrityksensä.

Ostajaksi löytyi Nemeksen perhe, jonka purjevene oli säilytyksessä Vatorin telakalla. Marraskuussa 1944 Jussi Nemes lomilla ollessaan kuuli laivanrakennuksen professori Jaakko Raholalta, että sotakorvauksia varten oli perusteilla Soteva -keskusvirasto ja yksi sen huolista oli maamme vähäinen tuotantokapasiteetti. Rahola tiedusteli purjehdusta harrastavalta Nemekseltä tämän mahdollisuuksista aloittaa veneiden tuotanto. Raholan kysymys jäi toistaiseksi ilmaan.

Syksystä 1938 saakka Vatorin telakalla ollutta purjevenettä katsomaan mennessään Nemes kuuli yrityksen olevan myynnissä. Hän muisti aiemman keskustelun professori Raholan kanssa ja puhui perheensä ostamaan Vatorin. Aluksi osakkaiksi yhtiöön tuli myös tuttu Jaarien perhe. Jussi Nemeksestä tuli Vatorin uusi toimitusjohtaja.

Seuraavat kymmenen vuotta kuluivatkin erilaisten veneiden valmistuksessa Sotevalle ja Sotevan tilauksia tekeville laivatelakoille. Vator rakensi myös uusia aluksia kalastajille, joiden veneet olivat sotavuosina päässeet rapistumaan. Silliveneiden laatua kuvastaa mm. se, että ne kelpasivat islantilaisillekin.

Vatorin veneillä oli laadunmukainen hinnoittelu. Sotevan kanssa yhtiö kävi pitkällisiä neuvotteluja hinta/laatu -suhteen kohtaamisesta. Lopulta Nemes tyytyi lähempänä Sotevan käsitystä olevaa hintaan.

Huvi- ja kilpaveneitä

Sotakorvausten toimittamisen ja kalastusalusten uusimisen jälkeen Jollaksen veneveistämön toiminta hiljeni. Nemes ei kuitenkaan irtisanonut työväkeään, vaan vuokrasi siitä pääosan toisille alan yrityksille. Toimitusjohtaja oli siirtynyt päivätöihin perheensä kangasbusineksiin, mutta iltatöinä kävi tarkistamassa huvi- ja kilpaveneiden rakentumisen edistymistä.

Jussi Nemeksen erityisen kiinnostuksen kohteeksi tulivat 5.5 -luokan kilpapurjeveneet: ensimmäisen sellaisen Vator veisti vuonna 1956. Aikaisemmin Nemes kilpaili Viking -luokassa.
Purjehtijana Jussi Nemes oli maailmanmatkoillaan tutustunut ja ystävystynyt monien alan keskeisten toimijoiden kanssa. Vatorin kannalta tärkeä ystävä oli venesuunnittelija C. Raymond Hunt. Hän teki piirustukset moneen Vatorin valmistamaan 5.5 -luokan veneeseen. 1960-luvun aikana rakennettiin kaikkiaan kuusitoista 5.5:sta ja niistä 15:n suunnittelu tilattiin Pohjois-Amerikasta.

Laadukkuus ja täsmällisyys eivät kuitenkaan aina toteutuneet. Vuoden 1961 maailmanmestaruuskilpailuja varten rakennettiin 5.5 Peter Fazerin ja Kristian Gullichsenin muodostamalle venekunnalle mainitun Huntin suunnitelman perusteella. Nisseksi nimetyn veneen rakennusvaiheessa tapahtui mittavirhe, jonka vuoksi purjehdusominaisuudet kärsivät. Tästä huolimatta – kuten Ala-Pöllänen kehaisee – Vatorin vene sijoittui kilpailussa suomalaisista parhaiten, neljänneksi.

Huviveneitä Vator teki monille kuuluisuuksille, esimerkiksi Kultaranta III:n Urho Kekkoselle. Osia toimitettiin mm. Norjan kuningas Haraldille.

Puumalan lasikuituveneet

Tuli tuhosi veneveistämön vuonna 1963. Uudet tilat rakennettiin Jollakseen: iso veneverstas, konepaja, puutyöpaja, moottorikorjaamo sekä konttori-, varasto- ja näyttelytilat. Lisäksi tontilla oli tulelta säästyneet kuivaamo, paja ja venevaja. 1960-luvun kuluessa vanha venevaja korvattiin uudella suurella hallilla.

Uusi Siporex-halli ei kuitenkaan saanut kauan olla venevarastona, vaan siihen sijoitettiin uusi lasikuituvenetehdas syksyllä 1969. Uusi tuotantoala kaksinkertaisti Vatorin työntekijämäärän ja runsaan menekin tyydyttäminen oli vaatinut vieläkin useampia käsiä ja enemmän tilaa. Uudet avarammat tilat ja uutta työvoimaa löytyi Puumalasta. Peräti 62 eri kuntaa oli kiinnostunut ottamaan hajasijoittuvan tehtaan alueelleen. Vatorin lasikuituveneet menivät suurimmaksi osaksi vientiin, pääasiassa Ruotsiin. Menekkiä edisti C. Raymond Huntin suunnittelema syvä-V-pohja.

Huhtikuussa 1976 paloi Puumalan tehdashalli. Se rakennettiin pikapikaa uudelleen, mutta lasikuituveneiden aika alkoi olla jo ohi. Menekkivaikeudet alkoivat jo seuraavana vuonna 1977 ja erinäisten supistusten ja leikkausten jälkeen vuonna 1986 veneiden valmistus niin Puumalassa kuin Jollaksessakin. Vator keskittyi pelkästään jo 1950-luvulla alkaneeseen Mercurien maahantuontiin.

2000-luvulla Vator on aloittanut uudelleen huviveneiden ja luksusjahtien tuotannon. Vanhan toimialan elvyttäminen onkin mitä mainioin syy kirjoituttaa historia. Entisen kertaaminen nostaa esille toimialan asiakkaiden arvostuksia ja perinteitä, joiden avulla voidaan uusi tuotanto mutkattomammin käynnistää kuin kokonaan uuden yrityksen.

Reijo Valta