”Pitkään menestyminen tässä maassa on rikos. Paina se poika mieleesi. Kaikki Sinulta lopulta viedään, niin kauheaa on kateus tässä maassa, saatana!” Näin lausui katkeroitunut Olavi Virta Jyrki Hämäläiselle vuonna 1965. Suomalainen kateus on myös Virta-elämäkerran kantava teema. Teos on kertomus maamme menestyksekkäimmän iskelmälaulajan tiestä, joka kulki huipulta huipulle ja ojasta allikkoon.

Hämäläinen käy läpi Virran elämän ja uran mutta mitään uutta tietoa teos ei anna. Kirja keskittyy Virran uran kahteen vaiheeseen eli 1950-luvun menestykseen ja seuraavan vuosikymmenen vaikeuksiin. Virran ura oli huipussaan 1950-luvulla, jolloin hän levytti uskomattomat määrät iskelmiä. Virran valttina ajan muihin laulajiin verrattuna on pidetty ohjelmiston monipuolisuutta, mikä perustui hänen kykyynsä omaksua hyvin erilaisia musiikkityylejä. 1960-luvulla Virtaan iskettiin tangokuninkaan leima, joka on sittemmin istunut tiukassa. Tangokuninkuutta korostaa myös Hämäläinen mutta tuo kuitenkin hyvin esille myös Virran muuta tuotantoa. Kuten Hämäläinen toteaa, Virta oli elämäntavoiltaan lähempänä rockia kuin iskelmää. Asiaan kuuluivat nopeat autot ja boheemi elämäntapa kauniine naisineen ja kosteine illanviettoineen. Hämäläisen teoskin jämähtää välillä viina, laulu ja naiset -kliseeseen. Tornin pitoja ja orgioita kuvataan enemmän kuin asian ymmärtämisen kannalta olisi tarpeellista.

Vedenjakajana teoksessa -kuten epäilemättä Virran elämässäkin – on surullisenkuuluisa Ilomantsin skandaali. Skandaali sai alkunsa kun Virran keikka Ilomantsissa jouduttiin keskeyttämään hanuristin vahvan humalatilan takia. Ilta-Sanomat ja myöhemmin Viikkosanomat julkaisi aiheesta uutisen, jossa väitettiin myös Virran olleen kyvytön esiintymään. Viikkosanomissa lanseerattiin myös nimitys laulava lihapulla, jonka Virta koki erityisen loukkaavana. Lehdistön hyökkäys oli ennenkuulumatonta Suomessa, jossa iskelmätähtiin oli perinteisesti suhtauduttu kunnioituksella. Vaikka yleisesti tiedettiin keikkoja tehtävän enemmän tai vähemmän tuiskeessa, asian tuominen lehtien palstoille oli ajan ilmapiirissä erityisen vahingollista Virran uralle. Hämäläisen mukaan syynä oli kateus, selkäänpuukottajat olivat vain odottaneet sopivaa hetkeä iskeä. Hämäläinen käy skandaalin yksityiskohtaisesti läpi vaikka aihe on tullut aika lailla loppuun kalutuksi sekä aikaisemmissa Virta-elämäkerroissa että erityisesti tutkimuksen puolella.

Virran 1960-lukua leimasi jyrkkä alamäki. Pahasti alkoholisoitunut ja muutenkin sairastunut laulaja teki kyllä comebackeja mutta menestyksen päivät olivat auttamattomasti ohi. Suomalaista iskelmätähteyttä tutkinut FT Marko Aho on osuvasti todennut, että Virran myöhäisissä esiintymisissä oli kummajaisnäyttelyn makua. Hämäläinen kritisoi silloisia managereja ja keikkajärjestäjiä, jotka veivät suurimman osan Virran palkkioista. Hämäläisen mukaan esiintyminen oli kuitenkin Virralle huumetta ja katsojat suhtautuivat laulajaan pääosin kunnioituksella. Esiintymiset olivat siis Hämäläisen mielestä kaikesta huolimatta Virralle hyväksi. Lieneekö tähän näkemykseen syynä se, että Virta esiintyi myös Danny Show’n yhteydessä. Hämäläinenhän oli usean Danny show’n kuuluttaja ja taustapiru.

Virran elämän loppuaikoina Hymylehti oli ainoa taho, joka piti tähteä esillä. Myöhemmin Hymyn toiminta on turhankin yksioikoisesti nähty moraalisesti tuomittavana taiteilijan alennustilalla käytynä kauppana. Vielä vuonna 1996 Hämäläinenkin arvosteli Hymyn toimintaa mutta uudessa kirjassaan Hymyn pr-miehenä 1960-luvulla häärännyt Hämäläinen kääntää yllättäen kelkkansa ja tuo esille julkisuuden molempia osapuolia hyödyttäneen luonteen. Teoksessa on pitkiä lainauksia Hymyn Virta-artikkeleista. Hämäläinen perustelee tätä sillä, että nämä Virran kertomukset elämästään ovat erityisen arvokkaita, koska niissä kuuluu Virran oma ääni. Ehkä näinkin. Olisi kuitenkin odottanut kirjoittajalta hieman kriittisempää suhtautumista Virran kertomuksiin.

Teoksen suurin ongelma on uudelleenlämmittelyn maku. Virran tarina on tuttu paitsi aikaisemmista Virta-elämäkerroista myös Hämäläisen omista teoksista. Hämäläinen kävi jo kirjassaan Hopeinen kuu (Otava, 1996) läpi Virran elämänvaiheet, toki paljon ylimalkaisemmin kuin nyt. Teema oli kuitenkin sama eli iskelmätähden nousu ja tuho. Virta-kirjaansa varten Hämäläinen on haastatellut muutamia Virran tunteneita henkilöitä. Osa haastatteluista on uusia mutta omituista on, että esimerkiksi Pauli Virran haastattelu on lähes sanasta sanaan sama kuin kirjassa Hopeinen kuu. Pauli Virran haastattelu ei ole ainoa, joka on kierrätetty uudelleen. Samoin monet kertomukset ja kaskut ovat tuttuja jo Hämäläisen aiemmista kirjoista. Hämäläisen kaltaiselta kirjoittajalta olisi odottanut enemmän kuin vanhojen juttujen uudelleenjärjestelyä, jota tämä teos valitettavasti osin on.

Häiritsevää on myös kirjoittajan seikkailu elämäkerran ja elämäkerrallisen romaanin välillä. Paikoin Hämäläinen asettuu Virran pään sisälle ja kertoo sieltä käsin mitä Virta teki ja ajatteli. Nämä jaksot olisi hyvin voinut jättää pois. Pääosin tarina soljuu vauhdilla eteenpäin, tosin välillä kirjoittaja poikkeaa yllättäville sivupoluille. Niiltä löytyy pikkutietoja, jotka eivät mitenkään liity käsiteltävään aiheeseen. Typerintä, mitä kirja-arvostelussa voi tehdä on moittia tekstiä mutta kehua kuvia. Tämän teoksen kohdalla näin on kuitenkin tehtävä. Erityisesti muutamat Pauli Virran kotialbumista peräisin olevat valokuvat ovat todellisia harvinaisuuksia.

Hämäläisen teos on pikakurssi aikakauteen, jolloin suomalainen mediatähteys otti ensiaskeleitaan. Virran elämää tai Hämäläisen aikaisempaa tuotantoa tuntemattomalle aikakauden raadollisuus voi olla yllättävääkin. Olavi Virralla oli kyseenalainen kunnia olla ensimmäinen mediatähti aikana, jolloin pelin säännöt eivät olleet kenenkään tiedossa. Tähti tipahti ryminällä alas. Tässä rytäkässä ihminen tuhoutui mutta legenda syntyi. Hämäläinen ei pohdi sitä, olisiko Virrasta tullut legendaa ilman romahdusta. Vaikka vastausta voi pitää päivänselvänä, olisi asian pohtiminen antanut kirjaan syvyyttä. Etenkin, kun Hämäläisellä on ollut vuosikymmeniä eturivin paikka tarkastella tähteyden ja tähtimyyttien rakentumista.