Neuvostoaikana kulttuuriväki toisti mielellään fraasia siitä kuinka runoilija on Venäjällä aina enemmän kuin runoilija. Nyt runoilijan korvaa subjektina – journalisti. Monet toisinajattelevat lehtimiehet ja -naiset ovat näkyviä vaikuttajia ja tekevät työtään kuolemanpelon ilmapiirissä. Valeri Panjushkin ei ole poikkeus. Hänen aikaisempi kirjansakin, Mihail Hodorkovski – hiljaisuuden vanki, herätti paljon polemiikkia. Se suomennettiin 3 vuotta sitten.

Erimieliset on yksityiskohtainen tarina katutason mielenosoituksista, siitä miten vallanpitäjät kohtelevat kapinoivia marssijoita. Ns. ”erimielisten marssit” ovat jokavuotisia tapahtumia, usein muutaman sadan tai korkeintaan tuhannen henkilön performansseja. On lähinnä käsittämätöntä, että Kreml viitsii organisoida näinkin pieniä joukkokokouksia vastaan panssariajoneuvot ja aseistetut sisäministeriön OMON-joukot. Se kertoo paljon Medvedev-Putin-lähipiirin pelosta ja tarpeesta turvata valta ennaltaehkäisevin tiukin kuritoimin.

Erimieliset on vetävästi kirjoitettu ja hyvin suomennettu, kiitokset Kirsi Luomalle. Sen koskettavinta antia on esimerkiksi Beslanin koulukaappausta selvittävien aktivistien toiminnan kuvaus. Myös shakin maailmanmestarin Garri Kasparovin ja Jegor Gaidarin tyttären, Marijan henkilökuvat nousevat muiden yläpuolelle. Silti matka- ja mielenosoituskirja ei ole parasta mahdollista tutkivaa journalismia, vaan enemmänkin hajanainen kokoelma marsseja, mielenilmauksia ja henkilökuvia. Monelle rakennetaan sankarikehää hieman heppoisin perustein eikä Erimieliset sisällä oikeastaan minkäänlaista analyysia Venäjän yhteiskuntatilanteesta.

Erimieliset-henkilögaalastakin voi olla vahvasti eri mieltä. Mukana on pääosin vallan lähipiirissä oleskelleita ja sieltä poispotkittuja tai lähteneitä sankareita. Pietarin tiede-taide- ja kulttuuripiirit loistavat poissaolollaan. Ja miksi esimerkiksi kansallisbolshevikkien kiistaton johtohahmo Eduard Limonov, kirjailija, teoreetikko ja varsinainen karnevalisti ei ole mukana? Juuri hän julkaisi Limonka-lehtensä kannessa muutama vuosi sitten (retusoidun) alastonkuvan Putinista, elin terhakasti pystyssä. Voinette arvata miten lehden ja Limonovin kävi…No, hän taitaa olla taas vapaalla jalalla. Toistaiseksi.

Joka tapauksessa, Erimieliset piirtää lähikuvan kansalaistoiminnasta ja vastakkainasettelusta hyvin yksityiskohtaisella tavalla ja tyylillä. Valeri Panjushkin kun on itse koko ajan mukana kadulla. Jopa mielenosoitusten järjestäjillä muuallakin saattaisi olla kirjasta jotakin oppimista(?).