Venäjän vihatuin mies lähikuvassa

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeinen Venäjän historia tuntee ainakin yhden kaikkia kansalaispiirejä puhuttaneen roiston tai sankarin - riippuen kokonaan siitä kenen näkökulmasta on kyse. Pietarista Venäjän ”rosvokapitalismin isäksi” tai ”markkinatalouden arkkitehdiksi” ja yksityistämisen symboliksi noussut Anatoli Tshubais ei jätä itänaapurissa ketään kylmäksi.

Koleshnikov, Andrei: Taustalla ja tulilinjalla - Venäjän yksityistäjä Anatoli Tshubais [Biografija Anatoli Tshubais]. Käännös: Mallinen, Jukka. WSOY Bookwell Oy, 2009. 309 sivua. ISBN 978-951-0-35442-1.

Riippumaton toimittaja Andrei Koleshnikov (Ogonjok, Novoje Vremja, Izvestija jne) on kirjoittanut sankaristaan, Anatoli Tshubaisista jo pari kirjaa. Taustalla ja tulilinjalla on niistä tunnetumpi, mutta samalla se kohottaa kohteensa lähes myyttisiin mittoihin. Tshubais nostetaan jalustalle jopa siinä määrin, että lukijalle tulee tunne, että mies yksityisti Venäjän miltei itsekseen, mutta muiden iloksi ja hyödyksi: vaatimattomana talouseksperttinä hän jättäytyi sitten aina mieluummin taustalle.

Taustalla ja tulilinjalla -kirjan on suomentanut pikavauhtia Jukka Mallinen ja kieli lavenee välillä lennokkaaksi. Silti Mallinenkaan ei ole ilmeisesti katsonut tarpeelliseksi karsia ihan kaikkia adjektiiveja ja koruilmaisuja. Siksi voinkin hyvin kuvitella eteeni venäläisen originaalitekstin kaikkine hypersuperilmaisuineen! Elämäkerta on silti erittäin vaikuttava ja kiinnostava juuri siitä syystä, että päähenkilön talousvaikuttaja-aika kytkeytyy niin tiiviisti Neuvostoliiton hajoamisesta (1991) alkaneeseen yhteiskuntakehitykseen. Neuvostoliiton viime vuosikymmenten toisinajattelunkin historia valottuu nimenomaan talouselämän puolelta. Koleshnikovin laatimassa elämäntarinassa häiritsee silti tietty siloisuus, joka on aika harvinaista elämäkertakirjallisuudessa nyky-Venäjälläkin. Toisaalta elämäkerturi, vaikka onkin kovin näkyvästi sankarinsa nahan sisällä ja housuissa, tulee silti paljastaneeksi mielenkiintoisia detaljeja Neuvostoliiton/ Venäjän arjesta kuten myös huikeita intriigejä puolue- ja talouselämän huipulta.  Teksti siis vetää mukaansa, mutta aika lailla taustatietoja Venäjän murroksesta tarvitaan kaikista kommervenkeistä nauttiakseen.

Anatoli Tshubais syntyi Valko-Venäjällä 1955, aloitti koulunsa Odessassa 1962, josta perhe muutti 1965 pysyvästi Pietariin. 1970-luvulla Tshubais opiskeli Leningradin tuotantotaloudellisessa instituutissa liittyen 22-vuotiaana kommunistiseen puolueeseen. Sen riveissä hän oli kuitenkin jo selvästi ”toisinajattelija”, joka organisoi kaupungissa sittemmin tunnetuksi tulleen ns. Ekonomistipiirin, jolla oli pian yhteyksiä myös moskovalaiseen taloudelliseen toisinajatteluun Jegor Gaidarin kautta. Vuonna 1983 ilmeisen lahjakas ja nopeaotteinen Tshubais oli jo taloustieteen tohtori, jonka väitöskirja liittyi hallinnon ja suunnittelumenetelmien kehittelyyn. Mihail Gorbatshovin kauden (1985-91) lopulla hän kohosi Pietarin uudistusmieleisen kaupunginjohtajan, Anatoli Sobtshakin taloudelliseksi pääneuvonantajaksi. Tie tähtiin – ja Venäjän vihatuimmaksi mieheksi – aukeaa, kun Tshubais alkaa kehitellä yksityistämisseteleihin perustuvaa valtion omaisuuden hajauttamista yksityisiin käsiin.

Moskovalaisella Jegor Gaidarilla on samanlaisia ajatuksia. Myös virolaisista talousajattelijoista löytyy tukea. Tshubaisin eräs keskeinen havainto onkin noina aikoina se, että yksityistämisprosessia ei voida viedä läpi Neuvostoliitto-nimisessä ylisuuressa ja mahtavassa supervallassa. Maan pitää ensin hajota, jotta  prosessi Venäjällä onnistuisi. Niinhän siinä sitten kävikin – ja jo vuonna 1992 Tshubais nimitetään ensi kertaa finanssikysymyksistä vastaavaksi varapääministeriksi, myöhemmin finanssiministeriksi. Eroja ja nimityksiä seuraa vuosi vuodelta tihenevään tahtiin. Vähitellen Tshubais valitsee linjansa myös Venäjän alati muuttuvalla, haperolla puoluekartalla. Hän päätyy vuonna 2000 perustetun Oikeistovoimien liiton ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Mukana puoluejohdossa ovat myös Jegor Gaidar, Irina Hakamada ja Boris Nemtsov. Pari vuotta myöhemmin Tshubais puolustaa näkyvästi vangittua oligarkkia, Mihail Hodorovskia – ja välit rikkoutuvat, ainakin hetkeksi, presidentti Vladimir Putinin kanssa. Oikeistovoimien liitosta ei kuitenkaan tule minkäänlaista mahtitekijää Venäjän puoluekartalla.

Vuonna 2005 Tshubais joutuu murhayrityksen kohteeksi. Attentaatin takana epäillään olevan erikoisjoukkojen everstin Vladimir Kvatskovin, joka edustaa äärinationalismia ja ns. kansallis-patriootteja. Kvatskovista tulee oikeudenkäynnin aikana miltei kansallissankari, joka loppujen lopuksi saa vapauttavan tuomion. Nyt Tshubaisin harteille asetetaan Venäjän vihatuimman miehen rooliviittaa yhä enenevässä määrin myös oikealta, ei vain vasemmalta laidalta.

Mutta elämä jatkuu. Markkinatalouden arkkitehtiin uskotaan yhä. Kesällä 2008 presidentti Dmitri Medvedev nimittää Anatoli Tshubaisin uuden valtionkorporaation, RusNanon pääjohtajaksi. Siitä pitäisi tulla nanoteknologiaan keskittyvä tulevaisuuden  suunnannäyttäjä. Aika näyttää, miten Tshubaisin RusNanossa käy.

 

 

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *