Kun kotitietokoneet alkoivat yleistyä 1980-luvun alussa, tietotekniikkaa koskeva julkinen keskustelu lisääntyi. Virallisten puheenvuorojen lisäksi tietokoneet ja niiden käyttäjät, uhat ja toiveet esiintyivät lukuisissa populaarijulkisuuden kuvauksissa. Populaarijulkisuus sisälsi paitsi fiktiivisiä elokuvia ja tieteis- ja toimintakirjallisuutta, myös ammattitoimittajien tekemiä lyhyempiä tai pidempiä kertomuksia uuden teknologian jännittävästä maailmasta.

Vaikka populaarilla tietokoneita käsittelevällä tietokirjallisuudella ovat juurensa 1940–1950-luvuilla, 1980-luvulla alkoi ilmestyä yhä useampia teoksia, jotka käsittelivät intomielisten tietokoneharrastajien puuhia laillisuuden ja laittomuuden rajamailla. Tyypillisesti kirjat perustuivat haastatteluihin ja ne rakentuivat juonellisesti vetävien tapahtumien ja värikkäiden henkilöiden kuvauksiin. Kirja saattoi seurata yhden henkilön tai ryhmän toimintaa tai sitten luvuittain esitetyt tapaukset punoutuivat yhteen löyhäksi kokonaisuudeksi. Vaikka kyse oli tosiasioihin perustuneista tietokirjoista, ne muistuttivat tyylillisesti jo pitkälti fiktiivisiä teknotrillereitä, ja kirjoja julkaistiin erityisesti Yhdysvalloissa. Niitä harvemmin käännettiin suomeksi, mutta kirjojen käsittelevät tapaukset levisivät suomenkielisten lukijoiden tietoon monesti esimerkiksi lehtijuttujen kautta.

Tunnettuja tämän lajityypin teoksista olivat Steven Levyn ”Hackers – Heroes of the Information Revolution” (1984) ja Katie Hafnerin ja Mathew Lyonin ”Where Wizards Stay up Late – The Origins of the Internet ” (1996). Ne kertoivat tietokoneharrastamisen ja tietoverkkojen käytön varhaisvaiheista ja kehityksestä sekä keskeisistä henkilöistä. Clifford Stollin ”The Cockoo’s Egg” (1989) sekä Tsutomu Shimomuran ja John Markoffin ”Takedown” (1996) puolestaan kertoivat tietokonerikollisuudesta: rikollisten ja heidän jahtaajiensa kamppailusta systeemin ylläpitäjien, ”hyvisten” omasta näkökulmasta.

Vuonna 2011 englanniksi ilmestynyt ja tänä vuonna suomennettu Misha Glennyn ”Hämärän markkinat – nettirosvot, nettipoliisit ja sinä” kuuluu samaan lajityypilliseen jatkumoon, edellisten esimerkkien risteyskohdassa. Journalisti ja historioitsija Glenny käsittelee siinä mehukkaasti 2000-luvun tietokonerikollisuuden muotoja, esimerkiksi luottokorttikopiointeja, salasanojen urkintaa, klikkaushuijauksia, palvelunestohyökkäyksiä ja roskapostia. Kirjan jokainen osa ja luku keskittyy tiettyyn tapaukseen ja tiettyihin henkilöihin – sekä rikollisiin ja rikostutkijoihin, joiden välinen raja on välillä erilaisissa peiteoperaatioissa sekava.  

Glenny vie lukijansa matkalle mantereelta ja maasta toiseen, kun hän seurailee tietokonerikosten maailmaa verkossa ja verkon ulkopuolella. Suomea koskevat maininnat rajoittuvat tietoturvayhtiö F-Secureen, mutta Viro ja Tallinnan Pronssisoturin patsaskiistaan liittynyt palvelunestohyökkäys saavat enemmän tilaa. Muuten kirjassa liikutaan muun muassa Yhdysvalloissa ja Kanadassa, Venäjällä, Iso-Britanniassa, Intiassa, Saksassa, Turkissa ja Ranskassa. Osa tarinoista punoutuu vähintään löyhästi yhteen, ja eniten kirjassa käsitellään luotto- ja pankkikorttihuijareiden sivustojen, kuten CarderPlanetin, CardersMarketin ja DarkMarketin, keskushenkilöitä. Kaiken kaikkiaan on varsin helppo kuvitella kirjan pohjalta tehty fiktiivinen elokuva, koska teos muistuttaa monin paikoin enemmän sujuvasti etenevää jännityskirjaa kuin tietokirjaa.

Vaikka yhtäältä Glennyn tavoite lienee ollut avata tietokone- ja verkkorikollisuuden ilmiöitä suurelle yleisölle, teos myös mystifioi käsittelemäänsä aihetta. ”Hämärän markkinat” jäävätkin sumuisiksi ja pyrkivät jättämään lukijansa jonkinlaiseen jännittyneeseen ja pelonsekaiseen tilaan – mahdollinen turvallisuuden tunne on osoitettu illuusioksi: vaikuttaa, että  tietokonerikolliset voisivat iskeä kimppuun millä tahansa pankkiautomaatilla tai missä tahansa nettipalvelussa koska tahansa. Rikollisten motivaationa on milloin rahan ansaitseminen, milloin maineen saaminen, peli- ja huumeriippuvuus tai joku muu.

Ja vaikka virkavalta tekee parhaansa, työ muistuttaa Kaukasian jättiputken kitkemistä. Kun yksi palvelu on suljettu ja muutama rikollinen pidätetty, tilalle tyhjiöön syntyy aina uusia palveluita, joissa toiminta alkaa muistuttaa yhä enemmän järjestäytynyttä rikollisuutta.

Tero Valkosen tekemä kirjan suomennos on pääasiallisesti hyvää työtä, mutta jotain käännöskukkasia on mukaan eksynyt. Niiden perusteella tuntuu, että kääntäjä ei ole täysin tuntenut tietokoneslangia – tosin monille käsitteille ei ole kunnollista suomenkielistä vastinetta olemassa (esim. social engineering ja scene). Kirja sopii hyvin vauhdikkaaksi iltalukemiseksi, jos ilkkaremekset tai taavisoininvaarat ovat päässeet yöpöydältä loppumaan. Ja antaa teos myös jonkin verran tietoa tietokonerikollisuuden nykytrendeistä. Tämän luettuasi muistat hieman useammin vaihtaa salasanojasi ja suojata näkymän kameroilta tai olanylikurkkijoilta pankkikorttisi tunnuslukua näppäillessäsi.