Viro ennen ja jälkeen 1949

Sofi Oksanen (s. 1977) osaa hankkia, käyttää ja yhdistellä kaunokirjailuun tarvittavaa taustamateriaalia miltei kokeneen tutkijan lailla. Hän on myös kielellisesti ilmiselvä kirjallinen lahjakkuus, ja kolmas romaani Puhdistus on siksi monien palkintojensa väärti. Rehellisyyden nimissä se olisi ansainnut suitsuttamisen ohella järjellistä kritiikkiäkin, jollainen kuuluu mielestäni itsestään selvänä perinpohjaiseen kirjallisuusarviointiin. Ihme, että näin ei ole tapahtunut, koska uskon pätevän kriitikon löytävän Puhdistuksesta myös miinusmerkkistä sanottavaa.

Oksanen, Sofi: Puhdistus. WSOY, 2008. 381 sivua. ISBN 978-951-0-33973-2.

Henkilönä Sofi Oksanen on suojannut itsensä taitavasti maskinsa taakse, mikä on myös perusteltua: yksityisyys säilyy kun ulkokuori hätkähdyttää tarpeeksi. Kukaan ei katso suoraan sieluun ja rauhaa ja yksinäisyyttä vaativalle kirjoitustyölle järjestyy aikaa. Melkein toivoisi: päästäkää ihmeessä kirjailija jo pois mediamyllytyksestä! Suomi on nimittäin saanut Oksasessa Viron historiaa ja viime vuosikymmenten murrosta henkilökohtaisesti ja syvällisesti ymmärtävän tulkitsijan, onhan kirjailija äidinpuoleltaan myös virolaistaustainen.

Tartuin Puhdistukseen tietyin ennakko-odotuksin. En ollut aikaisemmin lukenut yhtäkään riviä Sofi Oksasta, en edes hänen haastattelujaan. Niinpä oletin avaavani jonkinlaisen modernin kielikuvin etenevän ja sisällöltään hyvin kansallismielisen Viro-eepoksen – rakkaustarinan, jossa metsäveljet ovat pyhiä sankareita ja puna-armeijalaiset raakalaisraiskaajia. Muistan samanlaisen tunteen yli 30 vuoden takaa ryhtyessäni vastahakoisesti lukemaan Hannu Salaman Siinä näkijä missä tekijä -romaania: olinhan mielessäni (siis 1970-luvulla) piirtänyt kuvan moitteettomista suomalaisen vastarintaryhmän sankareista, joiden kurinalaiseen toimintaan sotavuosina eivät mitkään naisseikkailut tai seksi tietenkään kuuluneet.

Vertaus Salama-kirjaan – erääseen parhaista Suomessa koskaan kirjoitetuista romaaneista – ei ole ihan sattuma, koska myös Oksasen teoksen kattavia teemoja ovat yli sukupolvien ulottuva salailu, lähimmäisten pettäminen, sukupuolten väliset suhteet, naisten hyväksikäyttö ja väkivallan jatkuva uhka. Molemmat romaanit ovat myös kaikessa pysähtyneessä tapahtumattomuudessaan äärimmäisen toimivia ja suggestiivisia kaunokirjallisia ”salapoliisikertomuksia”, joissa juonta ja ihmissuhteita keritään auki dramaattisesti etenevin kääntein. Ja molemmissa teoksissa taustana on vahvasti ideologisoitunut, politisoitunut ja jakautunut maailma, eripurainen ihmisyhteisö. Erojakin on toki paljon – jo siinä, että Salama kuvaa pääosin miehisen uhon ja tuhon maailmaa kun taas Oksasen näkökulma on pitkään vaiettu naisen kokemus yhteiskunnallisesta kriisistä, iholle tulevasta väkivallasta.

En pitäisi Puhdistusta puhtaasti poliittisena Viron lähihistoriana, koska se ei tee oikeutta sille upealle kaunokirjalliselle tyylille, jonka Sofi Oksanen on kehittänyt. Mielenkiintoinen ajatusyhtymä: joutuessani kirjan juonen lumoihin, kuvittelin moneen otteeseen lukevani jotakin menneen maailman maaseutuproosaa. Paikka paikoin Oksasen arkielämän välähdykset lähenevät tarkkuudessaan venäläisiä klassikkokuvauksia – ajoittain tarina etenee liiankin elokuvallisesti. Tämä lienee ymmärrettävää, koska Puhdistus -niminen näytelmä on kirjoitettu ennen romaania, vuonna 2007. Olisiko Oksanen siis sittenkin hätäillyt romaaninsa kanssa? Miksi kukaan ei ole kiinnittänyt huomiota paikka paikoin kiusaavaan katkelmallisuuteen? Hyvä kerronta pätkii turhaan – kuin elokuvaleikkaus? Pikkuseikka? Ehkä – lähes varmaa kuitenkin on, että tarinasta tehdään vielä filmisovitus.

Puhdistus on ennen muuta kahden naisen tarina, sukupolvien tarina, jossa mennyt aika kiertyy ja kertaantuu nykyhetkeen. Päähenkilöt – ikäloppu Aliide Truu ja parikymppinen Zara – kohtaavat kuin sattumalta Aliiden pihamaalla, pikku kylässä Länsi-Virossa. Aliide pakenee tukahdutettuja muistoja, joissa metsäveljillä, puoluepampuilla ja NKVD-Lavrenti Berijan haamulla ja harrastuksilla on osansa. Zara, ihmiskaupan uhri, on juuri päässyt karkuun mafian kynsistä ja myös hänen tarinassaan Lavrenti-nimisellä rikollispomolla on roolinsa. Molemmat Lavrentit ovat tietenkin virallisessa elämässään hyviä ja rakastavia perheenisiä, joilla on kammottavana naisvihana ja raakana seksuaalisena väkivaltana purkautuvat paheensa: he ja heidän pikku adjutanttinsa ovat tottuneet käskemään ja polkemaan jalkoihinsa erityisesti heikot ja viattomat toisinajattelijat. Ylevien aatteiden, vallan tai rahan nimissä. Vahvathan panevat vastaan, Virossakin; he ovat ovelia, hallitsevat poliittisen skitsofreniapelin tai karkaavat metsiin suunnittelemaan sabotaasia.

Puhdistuksen historiallisena kulminaatiopisteenä toimivat 60 vuoden takaiset tositapahtumat: vuoden 1949 maaliskuu, jolloin virolaisten suuret kyyditykset Äiti-Venäjälle alkoivat. Kyyditykset jakoivat paitsi venäläisiä ja virolaisia, myös virolaisperheitä, sukuja, kyläyhteisöjä ja tuottivat kuolemaa, vihaa ja loputtomia railoja ihmissuhteisiin – esimerkiksi ilmiantojen myötä. Enempää ei teoksen taustasta voikaan kertoa paljastamatta juonikuviota.

Sofi Oksanen on vahva ihmiskuvaaja, eri sukupolvienkin tulkki. Myös arjen pikkuseikat ovat nautittavasti esillä – tulee tunne, että elää pienessä virolaismökissä arkihuolien, katkerien muistojen ja jatkuvan sadonkorjuun, kurkku- ja vadelmapurkkien keskellä. Dokumentaarinen osuus ei aina ole niinkään kohdallaan, ja erityisesti kirjan viimeisten sivujen päiväkirjamerkinnät ja salaiset raportit tuntuvat päälle liimatun turhilta kaunokirjallisessa kokonaisuudessa. Juuri niistä jää hivenen vaikutelmaa siitä poliittisesta tarkoituksenmukaisuudesta, jonka kirjailija muuten välttää niin tyylillisesti kuin sisällöllisesti.

Mutta Puhdistus on puutteineenkin ilman muuta Suuri Romaani, Sofi Oksasen ansaittu läpimurto. Minusta se on kaiken lisäksi juuri sellaista Viroon sijoittuvaa kaunokirjallisuutta, jota pitää ja sopii Suomessa lukea ennakkoluulottomasti, avoimin silmin ja sydämin.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *