Jaakko Heinimäki, Simo Heininen, Markus Hiekkanen & Heikki Kotila: LOGOS 2003 Vuosikirja. Edita: Helsinki 2002. 183 s.

Logos 2003 Vuosikirja on usean kirjoittajan tuottama tietoteos kirkkovuoden kulusta ja siihen liittyvistä juhlista ja perinteistä. Tekijät luonnehtivat itse teosta täysin uudenlaiseksi kirjaksi ja painottavat myös teoksen käytännöllisyyttä. Kirja on suunniteltu kalenterin muotoon, ja joka kuukauden kohdalla käydään läpi ainakin kuukauden pyhäpäivät, yksittäinen pyhimys sekä esitellään yksi kirkkorakennus. Lisäksi kuukausien sisälle on lisätty enemmän tai vähemmän ajankohtaisia artikkeleita monista kristillisen elämän haaroista.

Kirjan kalenterimuotoisuudesta on pääosin hyötyä kirjan lukijalle. Kalenterimuotoisuus tukee tekstiä ja sen avulla on saatu mahdutettua paljon tietoa suhteellisen pieneen tilaan. Varsinkin juhla- ja pyhäpäivien käsittelyyn tämä malli odotetusti sopii. Logos 2003 keskittyy kuitenkin huomattavan ja häiritsevänkin paljon ajankohtaisiin tapahtumiin. Yksityiskohtaiset ajankohdat eivät pahemmin lukijaa kiehdo ja tuovat kirjaan tapahtumien mainostamisen makua. Kirjan ulkoasu tukee tekstiä kuitenkin kaiken aikaa. Logos 2003 on toteutettu runsaalla ja monipuolisella kuvituksella, jonka ainoa haitta on se, että muutenkin vähäinen tekstimäärä muuttuu entistäkin hajautuneemmaksi. Logos 2003 on usean kirjoittajan yhdessä tekemä kirja. Kirjassa ei mainita erikseen tekijöiden työnjaosta mitään, tosin takakannessa lyhyesti esiteltävien tekijöiden oppialasta voi päätellä hieman mitä kukin on kirjoittanut.

Logos 2003 käsittelee lukuisia suomalaisen (lähinnä evankelis-luterilaisen) kristillisen perinteen muotoja. Kirjassa esitellään muun muassa kaupunkikinkereitä, yhteisvastuukeräystä, lomapappeja, kirkkokonsertteja, retriittejä, virpomisperinnettä, rippikoulua, häitä ja koulun uskonnonopetusta. Kirjassa on mukana myös ekumeeniseen toimintaan liittyviä kappaleita, kuten herätysliikkeiden kesäjuhlien ja ekumeenisen pyhiinvaelluksen esittely. Kirjan teksti on läpi kirjan köykäisen informatiivista, ja tuo mieleen nykyisin käytettävät yläasteen ja lukion oppikirjat (toisaalta tekijät suosittelevatkin teosta mm. ”opettajille ja kirkon asioita seuraaville toimittajille”). Kirjan teksti ainoastaan esittelee, ei ota kantaa. Toisaalta kirjassa onkin kaihdettu kirkolle arempien aiheiden käsittelyä. Kirjan yleisluonteen huomioon ottaen tätä ei kuitenkaan voi laskea puutteeksi.

Logos 2003 yrittää aktiivisesti nitoa nykyisen luterilaisen kirkolliselämän vuosisataiseen perinteeseen. Historiaa (pyhimyksiä, nimien historiaa ym.) käsitellään kuitenkin lyhyesti ja pintapuolisesti, eikä niitä saada tarpeeksi liittymään muuhun tekstiin. Kirjassa on kuitenkin esitelty osaavasti ja kattavasti suomalaisia kirkkorakennuksia, niiden arkkitehtuuria ja maalaustaidetta. Mukana on niin vanhoja kivi- ja puukirkkoja kuin moderneja kirkkorakennuksia.

Kirjan mielenkiintoisimpiin kappaleisiin kuuluvat enemmän kirjan yleisluontoisesta linjasta poikkeavat ”Mitä on aika?” ja ”Koko kansan kirkko” kappaleet. Edellisessä pohditaan lyhyesti mutta yllättävästi syklistä aikakäsitystä ja sitä, miten se sopii myös juutalais-kristilliseen perinteeseen. Tekstin mukaan ihmisen elämä rytmittyy syklisesti vaikka maailma ja maailmankaikkeus kulkeekin lineaarisesti kohti loppuaan jonka jälkeen seuraa ajattomuus. Jälkimmäinen kappale poikkeaa muusta kirjasta siten, että siinä luodaan vahvaa kuvaa evankelis-luterilaisen kirkon merkittävästä asemasta hieman yliampuvin käsittein. Kappaleessa tulee selvimmin esille se puute, jonka lukija huomaa jo kirjan ensimmäisiltä riveiltä: kirjassa ei ole esitelty lähes lainkaan lähteitä siinä esitettyjen asioiden tukemiseksi (ei edes useimpien tilastojen/lukumäärien). Kirjan populaarin tyylin ymmärtäen tästä muodostuu silti tietty epäluotettavuuden tunne. Vaikka kirja ei missään nimessä pyrikään saarnaamaan tai opettamaan ”dogmaattisesti” mitä on luterilainen kirkollisperinne, voitaneen Logos 2003 Vuosikirjaa silti pitää tunnustuksellisena teoksena. Lukijasta ja kirjan käyttötarkoituksesta riippuen tämä yksityiskohta saattaa tosin olla pelkästään positiivinenkin.

Logos 2003 tarjoaa paljon tietoa kirkkovuodesta ja siihen liittyvistä tapahtumista. Osaa esitetystä tiedosta voi kuitenkin pitää melko triviaalina ja kysyä onko tällaiselle kirjalle todella tilausta kovakantisena ja melko hintavana teoksena. Kirjan olemassaolon merkitystä puoltaa kuitenkin se seikka, että vastaavaa hyvin yleistajuista ja kokoavaa kirjaa ei ole tehty viime vuosina, ja erityisesti tarpeelliseksi kirjan tekee melko voimakkaasti uusiutunut kirkko. Kirjalle voi kuvitella myöskin varsin kattavan lukijakunnan. Voi tosin olla, että käytti kirjaa kuka tahansa, hän joutuu vähäistäkin lisätietoa saadakseen turvautumaan toisiin teoksiin.

– Kalle Toivo