Wanhasta Wirsi Paremmaksi

Suomalaisella virrellä menee hyvin. Vanhaa virsiperinnettä on elvytetty eri tavoin perinnejumalanpalveluksissa, virsilauluilloissa ja useilla erilaisilla ja eri tyylisillä äänilevyillä. Päättynyt vuosi oli Eerik Cajanuksen toimittaman "Uuden suomenkielisen Wirsi-Kirjan" 300-vuotisjuhlaa ja alkanut vuosi juhlii edelliselle sävelasun antavan ensimmäisen suomenkielisen nuottivirsikirjan syntymää. Ikään kuin juhlan kunniaksi tuo merkkiteos ilmestyi kriittisesti toimitettuna näköispainoksena Erkki Tuppuraisen toimittamana ja perusteellisesti kommentoimana.

Erkki Tuppurainen (toim.): Yxi Tarpelinen Nuotti-Kirja. Vuoden 1702 painettu virsisävelmistö. Näköispainos ja kriittinen editio.. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2001. 393 sivua. ISBN 951-746-281-6.

Suomalaisella virrellä menee hyvin. Vanhaa virsiperinnettä on elvytetty eri tavoin perinnejumalanpalveluksissa, virsilauluilloissa ja useilla erilaisilla ja eri tyylisillä äänilevyillä. Päättynyt vuosi oli Eerik Cajanuksen toimittaman "Uuden suomenkielisen Wirsi-Kirjan" 300-vuotisjuhlaa ja alkanut vuosi juhlii edelliselle sävelasun antavan ensimmäisen suomenkielisen nuottivirsikirjan syntymää. Ikään kuin juhlan kunniaksi tuo merkkiteos ilmestyi kriittisesti toimitettuna näköispainoksena Erkki Tuppuraisen toimittamana ja perusteellisesti kommentoimana.

"Yksi Tarpelinen Nuotti-Kirja" ilmestyi piispa Johann Gezelius nuoremman toimesta 1702 ja se sisälsi edellisenä vuonna julkaistun Wirsi-Kirjan kaikki sävelmät. Näiden ilmestyessä suomalaisella virrellä oli jo pitkät perinteet. Teinien "Piae Cantiones" -kokoelmaa 1582 seurasi Jaakko Finnon "Yxi wähä suomenkielinen Wirsikirja" 1583 sekä Maskun Hemmingin "Virsikirjan" 1605, jossa tämä säilytti edeltäjänsä koko tuotannon, mutta lisäsi siihen 141 uutta virttä, joista 135 on hänen omaa käsialaansa. "Kangasalan koraalikirja" julkaistiin 1624 ja senkin jälkeen toimitettiin erinäisiä virsikokoelmia, joista tärkeitä "tarpeellisen nuottikirjan" edeltäjiä ja esikuvia ovat valtakunnan yhteiseen käyttöön tarkoitetut ruotsalaiset "Then Swenska Psalmboken" 1697 ja 1701.

"Uusi suomenkielinen Wirsi-Kirja" säilyi käytössä vuoden 1886 virsikirjauudistukseen saakka, mutta merkittävyydestään huolimatta "Yhden Tarpelisen Nuotti-Kirjan" käyttö seurakunnissa näyttää jääneen melko vähäiseksi. Syiksi mainitaan painatukseen liittyvien oikeudellisten ongelmien lisäksi myös kirjan käyttöä rajoittavia painatuksellisia seikkoja, kirjan pieni koko ja huonolaatuinen painojälki, sävelmien jakaminen kahdelle tai useammalle sivulle sekä erityisesti se, että sävelmän ohella annettiin virren tekstistä vain ensimmäinen säkeistö. Eräissä kirkon sisäisissä herätysliikkeissä, kuten Lounais-Suomen rukoilevaisten, heränneiden, evankelisten ja lestadiolaisten piirissä vuoden 1701 virsikirja on omien laulukokoelmien ohessa edelleenkin käytössä ja elävää virsiperinnettä.

Näköispainoksen jälkisanoissa toimittaja selvittelee "Nuotti-Kirjan" julkaisemiseen liittyviä historiallisia seikkoja, sen suhdetta edeltäjiinsä ja arvioi sen vaikutusta ja merkitystä myöhemmälle virsilauluperinteelle. Yleisten seikkojen jälkeen präntätty virsikohtainen tarkastelu antaa yksityiskohtaisempaa tietoa kunkin virsitekstin ja -sävelmän historiallisesta alkuperästä, käytöstä jumalanpalveluksien yhteydessä sekä esiintymisestä myöhemmissä virsikirjoissa – kulttuurihistoriallisestikin merkittävää tietoa siis.

"Nuotti-Kirjan" toimitustyö on huolellista ja siistiä. Originaalin edition sivut on digitaalisesti kuvattu ja käsitelty. Kriittistä editiota varten sävelmissä mahdollisesti esiintyvät melodiset ja rytmiset virheet on korjattu, alunperin sopraanoklaaville kirjoitetut sävelmät muunnettu diskanttiavaimelle ja käännetty nykynotaatiolle sekä ladottu originaalin nuottikuvan kanssa alakkain, niin että lukija eli virsien kyseessä ollen veisaaja, saattaa seurata molempia editioita melkeinpä samalla silmäyksellä.

Silmäiltävää sivuilla riittääkin. Kokoelmassa on 412 virsitekstiä, jotka on kielellisesti jätetty alkuperäiseen ortografiseen asuunsa, vain fraktuura fontti on muunnettu nykyaikaisemmaksi. Sävelmiä ja tekstejä tarkastellessa saattaa huomata monenlaisia kiinnostavia ja nykyisestä virsilaulukäytännöstä eksoottisesti poikkeavia verbaalisia, temaattisia ja musiikillisia seikkoja. Jo wanhan nuottikuvan ja fraktuuran yhdistelmä on kaunista katseltavaa. Sävelen ja sanan liittoa tarkkaileva lukija saattaa siellä täällä havaita eräitä rytmillisiä horjahduksia kun kokoelman anonyymiksi jäänyt toimittaja on sompaillut melodian nuottiarvoja suomen kielen tavupainoon perustuvaan runomittaan sopiviksi. Sävyltään ja tunnelmaltaan monet sävelmät ovat kovasti alakuloisia, mollisävyisiä, eikä modaalisuuskaan vielä ole harvinaista.

Aivan alkuperäisessä kokoonpanossaan nuottikirja ei käsiimme kuitenkaan tule. Alkuperäiseen sisältyi 19 sivua myös messusävelmistöä eli neljä ordinariumsävelmien sarjaa ja muuta liturgista musiikkia, jotka toimittaja lupaa julkaista vastaavien 1500- ja 1600-luvun edeltäjiensä kanssa erillisenä painoksena. "Nuotti-Kirjan" näköispainos ja kriittinen editio palvelee monenlaisia tarpeita. Perinnelaulun taitajille ja tutkijoille tämä kauan tuntemattomana säilynyt teos harvinaisuus on historiallisen sisältönsä ja kriittisten kommenttiensa vuoksi siis tarpeellinen nuottikirja, joka todellakin ansaitsee uuden tulemisen.

Osmo Kekäläinen

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *