Kirjan nimi on mukaelma John Steinbeckin romaanista Hiiriä ja ihmisiä. Esipuheessa taaksepäin katsomista perustellaan sillä, ettei ilman historiaa ja sen ymmärtämistä ole tulevaisuuttakaan.

Nykyinen Wärtsilä on jotakin aivan muuta kuin 50 vuoden takainen yhtiö. ”Vanhalla” Wärtsilällä oli toimipisteitä hajallaan ympäri maata. Laivanrakennuksen kotipesät olivat Helsingissä Hietalahden telakka, sekä Turussa Aurajoen rannalla toiminut keskittymä, jonka muodostivat telakka ja sittemmin myös moottoritehdas. Konepajatoimintaa harjoittanut Sörnäisten Kone ja Silta päätyi Wärtsilälle vuonna 1935, jonka jälkeen Suomeen muodostui poikkeuksellisen vahva teräs- ja koneteollisuusyhtymä. Wärtsilän muutoksesta vuosina 1969-2019 kertovat teoksessa kokemuksiaan 59 henkilöä – autonkuljettajista konsernijohtajiin ja hallituksen jäseniin.

Patruunajohtamisesta tiimityöhön

Suomessa oli juututtu sodan jälkeen sotakorvausajalta periytyviin, vanhentuneisiin toimintatapoihin ja yritysten kilpailukyky oli rapautunut. Muutoksen tarve huomattiin silloisen Metalliteollisuuden keskusliiton johtavien alan yritysten, kuten Wärtsilän edustajista koostuvassa teknisessä komiteassa. Konsernin kääntäminen Wilhelm Wahlforssin (1891-1969), ”Vikkelä-Villen”, autoritäärisestä patruunajohtamisesta nykyaikaiseen tiimityöhön alkoi 1970-luvun lopulla Tankmar Hornin (1924-2018) aloitteesta ja jatkui kiihtyvällä nopeudella.

Oma koukeronsa oli esimerkiksi yritysmaailman järjestelyistä seurannut Metran kausi. Telakoiden lopetettua kutistunut Wärtsilä ja toinen monialayhtiö Lohja Oy sulautuivat vuonna 1990, jolloin syntyneen uuden yhtiön nimeksi otettiin Metra Oy. Sen aikana yritysten omistuksia ja osia järjesteltiin useilla monimutkaisilla omistusmuutoksilla uudelleen, kunnes sitten entinen ja myös nykyinen nimi Wärtsilä tuli taas käyttöön vuonna 2000.

”Moskovan paras sauna ja normaalit ruokajuomat”

Wärtsilän tuotevalikoima on yrityksen pitkän historian aikana ollut uskomattoman laaja. Idänkauppa atomijäänsärkijöineen saa kirjassa huomiota. Wärtsilällä sanottiin olevan ”Moskovan paras sauna ja normaalit ruokajuomat”, mitä etenkin naapurin ”kuivalla kaudella” arvostettiin. Tällä kaudella tarkoitettiin Mihail Gorbatšovin alkoholin vastaista kampanjaa vuosina 1985–1987, joka oli Neuvostoliiton puoluejohdon yritys raitistaa venäläisiä.

Wärtsilä konserniin on jo aiemmin, mutta varsinkin kirjan kattavana ajanjaksona (1969-2019) perustettu sekä liitetty useita yrityksiä. Monesta niistä on toimialojen keskittyessä myös luovuttu. Esimerkiksi Wärtsilä Meriteollisuus kaatui suuren kohun myötä konkurssiin vuonna 1989. Se oli Valmetin ja Wärtsilän telakkatoimintojen yhdistymisestä muodostunut yhtiö, jonka toimintaa ovat sittemmin jatkaneet Masa Yards, norjalaiset Kvaerner ja Aker, korealainen STX ja nyt saksalainen perheyhtiö Meyer.

Wärtsilän Turun moottoritehtaan yllättävä alasajo vuonna 2004 oli turkulaisille kova pala, mitä kuvaa Turun wärtsiläläisten laatima kirja Energiaa – Kaksi vuosisataa voimakonevalmistusta Auran rannoilla (2017).

Laatuajattelu, tuotantoautomaatio ja digitalisaatio tulevat

Tietokoneavusteinen tuotesuunnittelu CAD oli tulossa, kuten myös suomalaiseen pienerävalmistukseen soveltuva joustava tuotantoautomaatio CAM. Japanilaisten esikuvien mukaista laadun korostamista, nopeaa tuotannon läpäisyä, tuotannon jakamista soluihin ja tuoteverstaisiin, juuri oikeaan aikaan valmistamista, ja siitä kehitettyä laatuajattelua ja toiminnan pitäjänteistä kehittämistä korostavaa ”lean-filosofiaa” alettiin suomalaisina versioina runnoa määrätietoisesti yrityksiin. Jälkiviisaudella voidaan todeta offensiivin olleen sekä välttämätön että onnistuneen. Ensin muutokseen hitaasti taipunut Wärtsilä liittyi pian uusien tuotanto- ja ajattelutapojen eturivin soveltajiin.

Merkittäviä Wärtsilän kehityksen virstanpylväitä ovat olleet muun muassa matalapäästöinen, useita eri polttoaineita hyödyntävä klassikkomoottori Wasa 32, jonka kehitystyö alkoi 1970-luvulla öljykriisin aikoihin.  Monipolttomoottorit toimivat nykyaikaisen auton tapaan välttäen tyhjäkäyntiä, ne sammuttavat tarvittaessa itsestään ja vaihtavat nopeasti energialähdettä. Tärkeää oli myös oivaltaa, että merimoottoreilla voisi tehdä sähköä myös kuivalla maalla.

Arktisia olosuhteita simuloiva WARC-koeallas, sittemmin Vuosaaren Aker Arctic Technology oli myös alun perin Wärtsilän kehittämä. Wärtsilän innovaatioihin kuuluu myös nesteytettyä kaasua käyttävä LNG -moottori, joka esiteltiin vuonna 1995.

Yrityksissäkin muutoksia toteuttavat ihmiset, jolloin kaikkien organisaatiossa toimivien on pyrittävä samaan suuntaan. Wärtsilä on kuulunut joustavan konepaja-automaation pioneerisoveltajiin. Digitalisaatio on työkalu, joka sovittaa palasia yhteen ja tuottaa dataa. Tulevaisuudessa asiakas ei ehkä maksakaan koneesta, vaan sen käytöstä.

Ympäristöteknologia nousee

Meneillään olevan muutoksen keskiöön on noussut ympäristöä säästävä teknologia. Vuonna 1981 valmistunut Wärtsilän rakentama Finlandia ei ollut enää pelkkä autolautta, vaan siinä oli ensimmäinen jätteiden puhdistusjärjestelmä. Mereen ei heitetty enää mitään, kun aiemmin sinne kipattiin pahvit ja lasitkin. Wärtsilän tavoite on päästötön energian tuottaminen ja toimiminen puhtaamman meren puolesta.

Wärtsilän historia ei ole ollut pelkkää myötämäkeä. Konserni on kokenut myös vakavia kriisejä, joita teoksessa ei kuitenkaan juuri avata. Teos täydentää ja dokumentoi aiempia historiikkeja. Se on yleistajuinen ja läpivalaisee viittä vuosikymmentä 1960-luvun lopusta nykypäiviin, yrityksen vaiheissa mukana eläneiden kokemuksiin pohjautuen. Teos on samalla myös kurkistus tulevaisuuden näkymiin, joiden osalta konsernijohtaja Jaakko Eskola painottaa yhtiön strategioissa nykyisten päätoimialojen – merenkulun ja energian – pikemmin syventämistä kuin laajentamista. Globaali, joustava palveluverkosto eri muodoissaan on tärkeä nykytavoite.

Kirjaa voi suositella sekä alaan perehtyneelle että yritystaloudesta kiinnostuneille. Erityisen kiitoksen ansaitsee sen aikaikkunan kattava selkeä aikajana. Moitteen puolestaan henkilöhakemiston puuttuminen.

Teoksen päätoimittaja on Wärtsilän viestintäjohtaja Atte Palomäki, ja sen on toimittanut Pekka Vänttinen. Teoksen toteutus on Miltton Oy:n.