Yksityiselämää, draamaa ja keskustelua – verkkokirjoittaminen proosana

Aloittelevana digitaalisen kulttuurin tutkijana tartuin Niemi-Pynttärin Verkkoproosaan innostuneena ja varmana siitä, että tällä kirjallisuudentutkimuksen väitöskirjalla olisi paljon annettavaa yksityishenkilöiden Internet-julkaisemisesta kiinnostuneelle jatko-opiskelijalle. En varsinaisesti erehtynyt, mutta teoksen polveileva monitahoisuus oli upottaa lukijan innon moneen otteeseen. Niemi-Pynttärin Verkkoproosa on mittava filosofinen ja teoreettinen pohdinto verkkokirjoittamisen ominaisuuksista. Kirjoittaja tarkastelee verkkoteknologian mahdollistamia kirjoittamisen käytäntöjä suhteessa pitkään ja rikkaaseen kirjoittamisen traditioon.

Niemi-Pynttäri, Risto: Verkkoproosa. Tutkimus dialogisesta kirjoittamisesta. ntamo, 2007. 497 sivua. ISBN 978-952-215-027-1.

Aloittelevana digitaalisen kulttuurin tutkijana tartuin Niemi-Pynttärin Verkkoproosaan innostuneena ja varmana siitä, että tällä kirjallisuudentutkimuksen väitöskirjalla olisi paljon annettavaa yksityishenkilöiden Internet-julkaisemisesta kiinnostuneelle jatko-opiskelijalle. En varsinaisesti erehtynyt, mutta teoksen polveileva monitahoisuus oli upottaa lukijan innon moneen otteeseen. Niemi-Pynttärin Verkkoproosa on mittava filosofinen ja teoreettinen pohdinto verkkokirjoittamisen ominaisuuksista. Kirjoittaja tarkastelee verkkoteknologian mahdollistamia kirjoittamisen käytäntöjä suhteessa pitkään ja rikkaaseen kirjoittamisen traditioon. Näin tehdessään hän esittelee teoksen nimitermin, jonka kertoo viittaavan ”puheen tyylittelyn tradition viimeiseen vaiheeseen” (s. 13). Lähes 500 sivussa Niemi-Pynttäri ehtii käsitellä useaa tekstityyppiä ja suhteuttaa niitä erityisesti gadamerilaiseen keskustelun filosofiaan. Hänen lähtökohtanaan on dialogisuuden merkittävä asema verkkoteksteissä, ja puheen ja kirjoittamisen välimaastoon sijoittumista pohditaankin teoksessa monin paikoin. Verkkoproosa on merkittävässä asemassa tieteen kentällä, sillä – kuten Niemi-Pynttäri itsekin toteaa – Internet-tekstien tutkimus on empiirisesti painottunutta. Digitaalisen kulttuurin tutkijana en tosin koe empirian asemaa tutkimuksessa aivan niin determinoivaksi kuin Niemi-Pynttäri kuvaa; kyse voi olla tieteenalojen välisistä näkemyseroista. Joka tapauksessa on selvää, että tällaista teoreettista tutkimusta voisi ja saisi olla enemmänkin.

Verkkoproosan ensimmäinen osa, POETIIKKA (s. 21-200), tarkastelee verkkokielen luovuutta, erityisesti metaforisuutta. Niemi-Pynttärin mukaan kieli itsessään on elävää ja aktiivista – sanataiteen genrenä verkkokieli ja sen käyttöliittymät (esim. blogit ja keskustelufoorumit) edistävät luovuutta. Esimerkkinä luovasta kielestä Niemi-Pynttäri käyttää Panuseni -nimistä sanataiteen keinoja hyödyntävää parisuhdekeskeistä blogia. Lisäksi tämä osa pohtii viestin poetiikkaa osoittaen viestin olevan paljon muutakin kuin vain tiedon välitystä. Niemi-Pynttäri näkee viestin verkkokulttuureissa (hän tosin puhuu kulttuurista yksikössä, mikä tänä päivänä on hieman kyseenalaista) kokonaisena ilmaisutilana, jonka pisteitä ovat viestin kirjoittaminen, lähettäminen, välittyminen, odottaminen ja saaminen.

Teoksen toinen osa, DIALOGI (s. 201-316), puolestaan käsittelee online-kirjoittamista. Niemi-Pynttärin mukaan välittömässä verkkoyhteydessä kommunikoitaessa puheen ja kirjoittamisen rajat hämärtyvät. Hän huomauttaa, että kyseessä on uusi dialoginen muoto, ja lisää, että tyylillisen pyrkimyksen liittäminen puheenomaiseen kirjoittamiseen tekee tuotoksesta verkkoproosaa. Esimerkkinä dialogisesta kirjoittamisesta Niemi-Pynttäri käyttää kolmea erityyppistä online-draamaa.

Kahden ensimmäisen osion jälkeen kolmas osa, JULKISUUS (317-470), vaikuttaa ensin olevan jossain määrin irrallaan kokonaisuudesta pohtiessaan julkisen olemusta ja verkkoa yksityisyyden paljastajana. Vasta loppupuolella Niemi-Pynttäri käsittelee keskustelujulkisuutta kysyen, millaisia edellytyksiä ja esteitä verkko tarjoaa tällaiselle vapaalle toiminnalle. Keskiöön nousee Kirjallisuus -foorumin virtuoosimainen Donna Sceptic -nimimerkillä esiintyvä osallistuja ja hänen suhteensa muihin yhteisön jäseniin. Itse tekstin tarkastelu vaikuttaa tässä vähäiseltä, mikä erottaa kolmannen osan aiemmista. Donna Sceptic -tapauksen ohella kiinnostavimmaksi ja muihin osiin lähentäväksi teemaksi nousee kuitenkin kysymys siitä, miten verkkopäiväkirjat kertovat yksityiselämästä loukkaamatta kuitenkaan yksityisyyttä. Tämä pyrkimys edellyttää tietyntyyppisiä kirjoittamisen strategioita – verkkoproosan keinoja. On myös hyvä, että Niemi-Pynttäri huomioi yksityisen ja julkisen välisen suhteen historiallisen prosessiluonteen – kyseessä ei ole yhtäkkiä syntynyt ristiriita.

Verkkokirjoittamisen kenttä on suunnattoman laaja. Jo esimerkiksi blogien kirjo kattaa satoja aihepiirejä, samoin keskustelupalstojen ja muiden verkkoyhteisöjen temaattinen valikoima on lavea. Paitsi kielelliset keinot, myös käyttäjien välisen vuorovaikutuksen muodot ja määrä vaihtelevat eri käyttöliittymien ja teemojen kesken huomattavastikin. Koska Niemi-Pynttärin aineistoesimerkit sisältävät useita eri verkkokirjoittamisen lajeja, niitä olisi voinut vielä selkeämmin suhteuttaa toisiinsa niin erojen kuin yhtenevyyksienkin kannalta. Nyt blogimuoto jää poetiikan, online-draama dialogin ja kirjallisuusaiheinen foorumi keskustelujulkisuuden ja kiistojen edustajaksi. Lienee kuitenkin selvää, että kukin näistä käytännössä edustaa muitakin verkkoproosan muotoja; samoin väittäisin, että kutakin muotoa edustamaan löytyy vielä useita muita verkkokirjoittamisen lajeja. Lähdekriittisempi suhtautuminen olisi kenties ollut paikallaan, niin teoreettis-filosofisesta teoksesta kuin onkin kyse.

Saatan olla turhan sidoksissa empiriaan, mutta aineistojen käsittely Verkkoproosassa tuntuu muutenkin jollain tavoin päälle liimatulta. Niemi-Pynttäri käyttää aineistojaan esimerkinomaisesti. Kirjallisuudentutkimuksessa itse tekstin toki tuleekin olla pääosassa. Verkkokontekstissa koen kuitenkin tekstin olevan vahvasti sidoksissa luojaansa, eritoten sen kosketellessa henkilökohtaisia alueita, kuten joissakin Niemi-Pynttärin aineistoissa. Siksi hieman syvempi pohdinta esimerkiksi kirjoittajien persoonasta olisi mielestäni ollut paikallaan. Tämä on kuitenkin enemmän kosmeettinen seikka tai valintakysymys kuin sisällöllinen puute. Niemi-Pynttäri myös analysoi joitakin aiempien tutkijoiden hyödyntämiä tapauksia (esim. online-draamaesimerkit s. 295-312, joita on lähinnä referoitu aiempien tekstien perusteella; myös Lori Kendall Blue Sky -yhteisöstä s. 434-442). Hänen käsittelynsä antaa ymmärtää, että analyysin kohteena eivät ole olleet alkuperäisaineistot, vaan nimenomaan muiden tutkijoiden teoksissaan analysoimat, referoimat ja lainaamat tekstit. Tämä on mielestäni jossain määrin ongelmallista. Aiemmin tutkimattomia verkkoaineistoja olisi varmasti ollut tarjolla runsain mitoin. Esimerkkikäyttöön toisia tutkijoita referoiva menettely jotenkin riittää, sillä Niemi-Pynttäri täydentää aiempia analyyseja omasta näkökulmastaan. Kiinnostavampaa antia ovat kuitenkin pidemmin käsitellyt alkuperäistapaukset, kuten Donna Scepticiin henkilöitynyt kiista- ja fleimaustapaus (447-470).

Sisältö on toki teknisiä seikkoja tärkeämpi, mutta eräs kielellinen ratkaisu kummastuttaa: Niemi-Pynttäri kirjoittaa ”Verkosta” isolla alkukirjaimella, mutta ei kuitenkaan johdonmukaisesti noudata valintaansa. Kirjallisuudentutkimuksen väitöskirjassa tällainen lapsus tuntuu jollain tavoin vielä oudommalta kuin se kenties muuten tuntuisi. Tai ehkä kirjoitustavan vaihtelu on tietoinen ratkaisu ja eri tavoilla on eri merkitykset? Siinä tapauksessa sitä olisi suonut perusteltavan, sillä asiayhteyksistä erot eivät suoraan käy ilmi. Muutenkin ison alkukirjaimen valinta olisi kaivannut selityksen. Internet-sanan voi kirjoittaa isolla tai pienellä riippuen siitä, puhutaanko nimenomaan Internet -nimisestä verkosta vai käytetäänkö termiä kaikkia tietoverkkoja tarkoittavana yleisnimenä. ”Verkko” voi kuitenkin olla muukin kuin ”verkkojen verkko” Internet; siksi sen kirjoittaminen isolla alkukirjaimella tuntui paikoin häiritsevältä, jopa irralliselta kikkailulta. Selkeä perustelu olisi varmasti ehkäissyt oudoksunnan.

Verkkoproosan laveus ja monitahoisuus antaa kuvan, kuin Niemi-Pynttäri olisi pyrkinyt takaamaan, että asiasta tulee sanotuksi kaikki, mitä siitä koskaan voi olla sanottavaa. Tekijä näyttää päässeen syvälle aiheeseensa, mikä on erittäin hyvä, ja näkyy myös teoksen sisällöllisessä substanssissa, joka on kiistämätön. On myös selvää, että syvällisen teoreettinen teos ei voi, eikä sen tarvitsekaan avautua maallikolle (joihin tässä luen myös itseni toisen tieteenalan aloittelevana edustajana) kertavilkaisulla. Kuitenkin Verkkoproosasta jäi tunne, että tiivistäminen ja valintojen tekeminen olisi voinut lisätä ymmärrettävyyttä. Tämä näkyy mielestäni jo sisällysluettelon tasolla: sen perusteella on kovin vaikea luoda kokonaiskuvaa teoksesta jopa sitten, kun on lukenut itse kirjan kahdesti. Rakenteellisia syy- ja seuraussuhteita oli vaikea hahmottaa, mikä luo kuvan myös sisällön hajanaisuudesta.

Kokonaisuutena Niemi-Pynttärin väitöskirja on merkittävä kirjallisuudentutkimuksellinen puheenvuoro verkkokulttuurien kirjallisista ilmenemismuodoista. Hienoinen raskaslukuisuus johtunee syvän teoreettisesti painottuneesta otteesta. Filosofisesta suuntauksesta huolimatta ”ulkopuolinen” lukija olisi kuitenkin kaivannut empirian ja teorian vakaampaa tasapainoa ja mahdollisesti myös katsausta verkkokulttuurien ”olemukseen” ja kirjoittajapersooniin – ainakin kulttuurintutkijan on vaikea mieltää kieltä irrallisena sen käyttäjistä ja käyttökonteksteista. Teoksen kiinnostavinta antia ovat ehdottomasti tapausesimerkkien kielellisten keinojen analyysit sekä kirjallisuusteoreettinen yleisnäkökulma verkkokulttuureihin. Suosittelen Verkkoproosaa muillekin kuin kirjallisuuden ja kielen tutkijoille; eritoten (digitaalisen) kulttuurin ja median tutkijat saanevat Niemi-Pynttärin teoksesta irti paljon, sillä sen yksityiskohdat palvelevat monista eri verkkokulttuureihin liittyvistä ilmiöistä ja prosesseista kiinnostuneita. Kehotan kuitenkin varaamaan huolelliseen läpikäyntiin runsaasti aikaa.

Kommentoi

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *