Naisen täyttäessä 50 hänen pinnoilleen alkaa kerääntyä pölyä ja hänestä tulee näkymätön. Näin hän ei ainoastaan muutu peruuttamattomasti vanhaksi, hänen elämänsä loppuu. Yli 50-vuotiaan naisen olemassaolo pitää tarkistaa väestörekisteristä.”

Näin kirjoittaa kirjailija ja toimittaja Eveliina Talvitie (s. 1970) kirjassaan Vanha nainen tanssii. Hän on itse viisikymppinen ja väittää olevansa vanha, mutta teoksessaan hän osoittaa 11 naisen avulla, ettei elämä lopu viisi- eikä edes kahdeksankymppisenä. – Ei, vaikka oma tyttäreni sanoi 7-vuotiaana tomerasti, että kaikki yli 30-vuotiaat joutaisi oikeastaan tappaa, kun ne ovat niin vanhoja. Sitten hän katsoi minuun – olin juuri täyttänyt 31 vuotta – mietti hetken ja lisäsi: ”Ehkä ei ihan kaikkia…” Vanha on siis suhteellinen määrite ja riippuu määrittelijästä. Sitä paitsi naisille ja miehille on ihan erilaiset ikääntymisen normit.

Talvitie epäili ensin, voiko hän kirjoittaa teoksen vanhoista naisista, mutta hän rohkeni sentään ryhtyä puuhaan. Kiitos siitä! Vielä kirjan tekovaiheessa eräs 62-vuotias naisjohtaja sai hänet miettimään hankkeen mieltä. Johtaja ei näet halunnut osallistua kirjaan, koska hän ei tuntenut itseään vanhaksi. Ei, vaikka kirjailijan idea on kehittää vanhan naisen käsitettä neutraaliin suuntaan – karistaa kielteisyyttä, jota se ehkä tässä ajassa ja kulttuurissa kantaa. Onneksi yksitoista naista, jotka myöntävät olevansa vanhoja, osallistui hankkeeseen ja jakoi Talvitien kanssa elämänsä ja tanssimisensa. He näkivät idean tärkeyden.

Kaikki kirjan naiset ovat olleet tavalla tai toisella esillä julkisuudessa. Heidän joukossaan on entistä tai nykyistä ammattiyhdistysjohtajaa, ammattiymmärtäjää, filmifestivaalin johtajaa, kaunokirjailijaa, kolumnistia, kulttuurialan freelanceria ja monitoimijaa, kuvataiteilijaa, mallitoimiston johtajaa, näyttelijää, Playboyn keskiaukeamatyttöä, ohjelmapäällikköä, professoria, tanssijaa, tietokirjailijaa, toimittajaa ja uutisankkuria. On tytärtä, sisarta, puolisoa, salarakasta, äitiä, isoäitiä, leskeä, eronnutta, ystävää ja ikäsyrjittyä. Naiset ovat ylpeinä sitä, mitä ovat – muutamat Talvitien tavoin vain viisikymppisiä, toiset kuusi-, seitsemän- tai kahdeksankymppisiä.

Vanha nainen tanssii rakentuu Talvitien pohdiskeluista ja naisten tarinoista, jotka vuorottelevat kirjan alusta loppuun. Kirjailijan osuuksien otsikot ovat arvoituksellisia, provosoiviakin. Vai mitä sanotte näistä: ”Suolenpätkä”, ”Pillu”, ”Kuolemanspiraali”. Pohdintojaan ja kommenttejaan kirjailija sujauttaa myös naisten tarinoiden sekaan, kun kertojien puheet nostavat kipeitä muistoja hänen mieleensä. Niissä hän antaa täystyrmäyksen mm. tällaisille jatkuvasti toistetuille kliseille: ”Ikä on pelkkä numero”, ”Sukupuolella ei ole väliä”, ”En päivääkään vaihtaisi pois”.

Naisten tarinat perustuvat haastatteluihin, ja ne ovat jokainen omanlaisensa, mikä on ihan luonnollista, koska vanhat ihmiset ovat keskenään erilaisempia kuin ihmiset minään muuna ikäkautena. Silti kirjailija on antanut elämäntarinoille samanlaisen otsikon: ”Ervi Sirén tanssii”, ”Pirkko Lahti tanssii”, ”Laila Snellman tanssii”, etc.  Jokaisen tarinan alussa on myös mainittu musiikkikappale, jonka tahdissa kertoja tanssii, sekä yksi osuva lausahdus, esim. ”Elämä on välillä pelkkää pillillä hengittämistä”, ”Kun ei tarvitse olla varuillaan eikä pelätä paljastuvansa, voi paljastaa”, ”Kuulen usein että olen hyvä jätkä”, ”Mun nahat ja sisus on eri paria”.

Kirjassa on yli 30 mustavalkoista valokuvaa hillitysti tai rajusti tanssivista naisista, jotka eivät arkaile päästää lukija-katsojaa lähelle. Kunkin tarinan takana olevasta naisesta on  kaksi kuvaa sekä jokaisessa pohdiskeluosiossa yksi tanssikuva kirjailijasta. Kiitos kuvista kuuluu Jyri Pitkäselle, Talvitien elämänkumppanille. Taittaja Emmi Kyytsönen on käyttänyt Pitkäsen otoksia myös kirjan upeassa kannessa ja kansipaperin liepeissäkin. Teoksen lopussa on lueteltu aiheeseen liittyviä julkaisuja ja tilastoja.

Monenlaisia tanssijoita

Eveliina Talvitie pohjustaa vanhojen naisten tarinoita lyhyessä ”Silmäpako”-luvussa kertomalla kanadalaisen kirjailija Margaret Laurencen (1926–1987) elämän tansseista sekä omasta tanssiharrastuksestaan ja tuntemuksistaan tanssiessaan. Näin hän solauttaa lukijan vanhojen naisten tarinoihin, joissa on toki kyse tanssimisesta, mutta niissä on kyse myös ilosta, näyttämisenhalusta, muistoista, häpeästä, itsevarmuudesta, epävarmuudesta, heittäytymisestä, menetyksistä, kaipuusta ja häpeilemättömästä halusta määrittää itse itsensä.

Sekä kirjailijan omissa pohdiskeluissa että useiden kertojien tarinoissa nousee väistämättä esille feminismi, sen keulakuvat ja eri aallot – kuka mihinkin aaltoon ehti mukaan. Samalla kun puhutaan naisista, on pakko puhua myös miehistä, isistä ja puolisoista, parisuhteista, kumppanien ikäerosta ja naisille asetetuista normeista niin perheessä kuin työelämässä. Tekijän mielestä merkityksellistä on, että naiset ovat löytäneet oman rytminsä, vaikka ovat välillä tanssineet muiden rytmiin.

Vanha nainen tanssii -kirjan joka naisen tarina on ainutlaatuinen ja koskettava. Niihin on parasta tutustua lukemalla kirja. Annan tässä kuitenkin vähän muutaman makupalan naisten lausahduksista:

Lantion alue on hyvin hankala, monelle tanssijallekin. – – Lantioon kerääntyy viha, siellä on myös ilo. Kun aukaisee lantiota ja suuntaa jalkojen energiaa maahan, vapautuu energiaa, joka vie tietoisempaan tilaan. (Ervi Sirén)

Minähän olen vanha, siis iältäni. En ole yhteiskunnalle kuitenkaan rasite. Tuotan, maksan veroja, kulutan. (Pirkko Lahti)

Mikä olisi vaikutelma, jos vanhan naisen ympärillä pyörisi joukko nuoria miehiä? (Laila Snellman)

Senhän takia me saatiin kenkää, kun me ollaan vanhoja muijia eikä edes mediapersoonia vaan toimittajia. (Marketta Mattila )

Näin vanhana voi tanssia vapaasti. Kaikki paineet siitä, miltä näyttää, on kadonneet. (Raisa Rauhamaa)

Siinäpä se. Ensin kuvittelee, että huomiotta jääminen on osoitus epäonnistumisesta, myöhemmin näkymättömyydestä. Sitten tajuaa, ettei huomio ole suurimmaksi osaksi ollut lainkaan tarpeellista. Tämän oivalluksen jälkeen alkaa uusi vapauden aika. (Leena Pasanen)

Jos voisin nuorta itseäni neuvoa, niin sanoisin, että hommaa [korkeakoulututkinto]. Ilman akateemista tutkintoa olen toisaalta ehkä pystynyt paremmin käytännön tasolla, kiinni arjessa. (Ann Selin)

Nahka tulkitaan seksikkyydeksi ja seksikäs pukeutuminen on hävytöntä naisella, jos hän on ylittänyt tietyn iän. (Seela Sella)

Näiden lisäksi on syytä poimia myös pari Eveliina Talvitien omaa aivoitusta, joihin hän on päätynyt muiden naisten tarinoiden tai omien kokemustensa pohjalta. Pätkät osoittavat kirjailijan kynän luistavan:

Yli 50-vuotiaan naisen olemassaolo pitää tarkistaa väestörekisteristä. Vain ne naiset, jotka ovat onnistuneet ”taistelussa vanhenemista vastaan” ja vaikuttavat ikäistään huomattavasti nuoremmilta, kehtaavat juhlia ja iloita 50-vuotismerkkipäivää.

Pääosin olen saanut vaikutelman, että elämä on ollut kuoppineen, yllätyksineen, erehdyksineen, voittoineen, ihastuksineen ja nolouksineen saavutus, jonka arvo on uskallettava tunnustaa.

Kaikki vanhat naiset eivät ole mukavia. Ikä ei tee ihmisistä, edes naisista, superihmisiä, alati viisaita ja kannustavia, saati lempeitä. / Nyt kun minäkin olen vanha, osaan ehkä selittää, miksi vanhat naiset äityvät toisinaan ilkeiksi. Väitän, että ilkeyteen harhauttaa turhaumalasti, joka muuttuu aina vain painavammaksi. Vanha nainen on hetkittäin ilkeä, koska hän on tunnistanut ja kokenut liikaa epäoikeudenmukaisuutta ja syyllistynyt epäoikeudenmukaisuuteen itsekin.

Tarinoista voi päätellä, että jokaisella naisella on vanhenemisesta erilaisia kokemuksia. Sitä paitsi kertyvät vuodet tuntuvat tekevän ihmisistä itselleen armollisempia. Eniten ikääntymistään kipuilevat tekijän lisäksi viisikymppiset naiset, jotka eivät monen mielestä edes vielä ole vanhoja. Ei kuitenkaan ole syytä vähätellä heidän kokemuksiaan ja tuntemuksiaan. Vanha nainen tanssii on innostavaa luettavaa jokaiselle naiselle, joka kokee itsensä vanhaksi, ja niillekin, jotka ovat mielestään vain ikääntyneitä. Eikä se tee pahaa nuorelle tai keski-ikäisellekään naiselle. Kirja voi kiinnostaa niitä miehiäkin, jotka välittävät naisista. – En oikeasti tiedä, mitä 100-vuotias ystäväni Katri olisi sanonut Talvitien kirjasta, sillä hän ehti kuolla viime uudenvuodenaattona. Mutta jotakin tämäntapaista hän olisi lausahtanut:

”Ohan nuila tyttölöelä ollum melekone elämä kullae. Minula vua nuo tanssimiset oj jiäneet vähäv vähhii viime vuosina.”

Eveliina Talvitien tuotantoa:

Moniottelija Ilkka Kanerva (2006)
Matti Vanhanen: Mies joka halusi olla asia (2011)
Keitäs tyttö kahvia: Naisia politiikan portailla (2013)
Hieno vai huono: Nainen jolla on maine (2015)
Miten helvetissä minusta tuli feministi (2016)
Maryan Abdulkarimin kanssa Noin 10 myyttiä feminismistä (2018)
Jyri Pitkäsen kanssa Erilaiset / The Different (2019)
Esikoisromaani Kovakuorinen (2019)