30 vuotta sitten yli miljoona Viron, Latvian ja Liettuan kansalaista muodosti yhtäjaksoisen ihmisketjun Vilnasta Tallinnaan Molotov-Ribbentrop-sopimuksen 50-vuotispäivänä. Tapahtuma on jäänyt muistiin merkittävänä osana Baltian maiden historiaa, ja sitä muistellaan yhä monin eri tavoin.
23. elokuuta 1939 Neuvostoliiton ja Saksan ulkoministerit Vjatšeslav Molotov ja Joachim von Ribbentrop sopivat maiden välisen hyökkäämättömyyssopimuksen, jonka salaisessa lisäpöytäkirjassa Itä-Eurooppa jaettiin kahteen eri vaikutuspiiriin. Toisen maailmansodan aikana molemmat suurvallat miehittivät Baltian maita. Molotov-Ribbentrop-sopimuksen lisäpöytäkirja tunnettiin laajasti lännessä, mutta Neuvostoliitto ei myöntänyt sen olemassaoloa. Viron kommunistisen puolueen pää-äänenkannattaja Rahva Hääl julkaisi lisäpöytäkirjan tekstin 1988, minkä jälkeen sen tunnustamista vaadittiin myös Baltiassa.
Ketjun tarkoituksena oli saada Neuvostoliitto tunnustamaan lisäpöytäkirja, mutta ketju ilmaisi myös Baltian maiden itsenäistymishaluja. Viron, Latvian ja Liettuan kansanrintamat päättivät tapahtumasta vain kuukautta etukäteen. Vaikka Mihail Gorbatšovin noustua Neuvostoliiton pääsihteeriksi 1986 maan sensuuria lievennettiin, itsenäisyyden myöntäminen ei kuitenkaan ollut Neuvostoliiton tarkoituksena, joten tietoa ihmisketjusta levitettiin osin salassa, puskaradion avulla. Ketju oli lopulta 600 kilometrin pituinen, ja se ulottui Tallinnan Toompean kukkulalta Vilnan Gediminasin tornille.
Baltian ketju on nähty merkittävänä esimerkkinä kansojen välisestä solidaarisuudesta ja väkivallattomasta protestista. Baltian maiden itsenäisyyteen johtaneista tapahtumista käytetäänkin tyypillisesti termiä ”Laulava vallankumous”, sillä kansallismielisyys ilmeni usein rauhallisissa tapahtumissa, kuten laulujuhlissa. Puolitoista vuotta ketjun jälkeen Virossa, Latviassa ja Liettuassa pidettiin kansanäänestys Neuvostoliitosta irtautumisesta. Kaikissa maissa itsenäistymisen puolella oli selkeä enemmistö äänestäjistä, mukaan lukien merkittävä osa Viron ja Latvian venäläisvähemmistöistä. Maat itsenäistyivät lopulta Neuvostoliiton hajotessa 1991.
Ketju ihmisten muistoissa
Baltian ketjun 30-vuotisvuonna tapahtumaa on muisteltu monissa eri tiedotusvälineissä, aina suomalaisista aamu- ja iltapäivälehdistä Yhdysvaltain Baltian maiden suurlähetystöjen YouTube-kanaviin. UNESCOn Maailman muisti -kulttuuriperintörekisteriin tapahtuma lisättiin jo 2009. Merkkivuosina Baltian maissa on järjestetty uusia ihmisketjuja ja muita muistotapahtumia.
Virossa on esimerkiksi mahdollista käydä katselemassa aikalaisuutisia ja -videoita Tallinnan Vapaudenaukiolla, ja Telliskiven luovassa keskuksessa avataan näyttely Baltian ketju 30: Yksi historiallinen päivä, kaksi miljoonaa tarinaa, joka hyödyntää ihmisten tarinoita kertoakseen tapahtumasta elämyksellisesti. Latviassa järjestetään muun muassa konsertteja, elokuvanäytöksiä ja muita kulttuuritapahtumia. Liettuassa järjestetään muun muassa lauantaina alkava Liettuan ympäriajo, jonka tarkoituksena on muistuttaa maan historiasta.
Tapahtumien kautta pyritään nostamaan tietoisuutta Baltian maiden historiasta ja tallentamaan aikalaisten kokemuksia. Alkuperäisen ketjun hengessä monet tapahtumista järjestetään valtioiden välisessä yhteistyössä: maiden suurlähetystöt esimerkiksi järjestävät Tokiossa seminaarin, joka käsittelee ketjua ja Molotov-Ribbentrop-sopimusta. Varsinkin muistotilaisuuksiin odotetaan suuria kävijämääriä, ja tapahtumat ovat saaneet paljon julkisuutta. Esimerkiksi Telliskiven näyttelyä luomassa ovat olleet mukana Viron valtion kanslia sekä maan kulttuuri- ja ulkoministeriöt. Tapahtumat siis paitsi todistavat Baltian ketjun merkityksestä Viron, Latvian ja Liettuan historiassa, myös siitä, mikä merkitys tavallisten ihmisten tarinoilla on tällaisten tapahtumien dokumentoinnissa.
Linkkejä
UNESCOn Baltic Way -sivusto
Videokuvaa Baltian ketjusta
Venäjällä Molotov-Ribbentrop-sopimusta pidetään ”neuvostodiplomatian voittona” ja nyt Guardianin mukaan Venäjän kansallisarkistossa on avautunut sopimusta käsittelevä näyttely.
“Now, Russia has sought to normalise the non-aggression pact, arguing that the treaty had been taken “out of context” of the vicious realpolitik of 1930s Europe.
That attempt, accompanied by a foreign ministry social media campaign trumpeting the “truth about WWII” has sparked an outcry from nearby countries in eastern Europe that were annexed and divided under the pact.”
The re-evaluation of the Molotov-Ribbentrop pact began as early as 2005, when Putin compared it to the Munich agreement and accused the Baltic states of attacking Russia “to cover the shame of collaborationism”. By 2007, as Russia clashed with Estonia over a bronze statue to a second world war soldier, Russian historians were increasingly publishing books and essays defending the pact as expedient.
But praise for the treaty really escalated after Russia’s annexation of Crimeain 2014, when Moscow compared far-right support for Ukraine’s revolution to Nazi-era collaboration. The following year, Vladimir Medinsky, the country’s culture minister, called the treaty “a great achievement of Soviet diplomacy”.
https://www.theguardian.com/world/2019/aug/23/moscow-campaign-to-justify-molotov-ribbentrop-pact-sparks-outcry?fbclid=IwAR3xtQ1ZBiMR7OMteaxk0ubI3U-bLgcwagrB_ijyg31PdSgpcq5Osag8gs8
Molotov-Ribbentrop: why is Moscow trying to justify Nazi pact?
(The Guardian 23.8.2019)