Kolumnit

Ennen ajanlaskun alkua

Antonio de Pereda y Salgado: Allegorie der Vergänglichkeit. Kunsthistorisches Museum Wien, c.1654. Wikimedia Commons.

Lyhenteet ”eaa” ja ”jaa” ovat yleistymässä ja korvaamassa vanhat e.Kr.” ja ”j.Kr -lyhenteet. Uudistuksella yritetään vapautua nimeen liittyvästä uskonnolliseksi luullusta julistuksesta mutta ajatus yhteisen ajanlaskun alusta johtaa harhapoluille. On parempi kutsua kalenteria oikealla nimellä, jolloin tulee kerrottua se, mistä on kyse historiallisesti. Rikokset eivät tule sillä hoidetuksi, että ne piilotetaan kirjoittaa Itä-Suomen yliopiston yleisen historian professori Jukka Korpela.

Wikipedian myötä on aikaa alettu lukea lyhenteillä ”eaa” ja ”jaa” ”e.Kr.” ja ”j.Kr.” sijaan. Ne aukeavat ”ennen ja jälkeen ajanlaskun (-mme) alun”. Käytäntö on levinnyt koulukirjoihin ja tiedemaailmaan. Aikaa on laskettu eri populaatioissa syklisesti ja lineaarisesti alkuräjähdyksestä lukien, joten ajasta ”ennen ajanlaskun alkua” ei kannata puhua muissa kuin teologisissa yhteyksissä.

Vuoden pituus on vaihdellut kuten myös kalenterien perusvuoden määrääminen. Kristillisissä yhteisöissä ovat olleet yleisiä kalenterit maailmanluomisesta, kaupungin (Rooma) perustamisesta (753 e.Kr.), Augustuksen vallan alkamisesta (38 e.Kr.) ja indiktiokalenterit, joissa luetaan aikaa jonkin hallintosyklin (tai esimerkiksi olympiadin) mukaan sekä tietenkin hallitsijan hallintokauden alusta luettava vuosien laskeminen. Kun kristillisen kirkon suurin juhla eli pääsiäinen oli kalenterillisesti hankala, loi se vielä oman problematiikkansa pääsiäiskalenterien muodossa.

Kristuksen syntymästä aikaa keksittiin lukea 500-luvulla j.Kr. Jeesus Nasaretilaisen syntymävuoden määrittelyssä tapahtui laskuvirhe, joskaan virheen suuruudesta ei vallitse yksimielisyyttä. Tämä kalenteri tuli viralliseen käyttöön vuonna 769, kun paavin kanslia päätti ”haistatella” keisarille lopettamalla asiakirjojen päiväämisen keisarin hallitusvuoden mukaan ja ottamalla käyttöön Kristuksen hallitusvuodet (regnante Domino nostro Jesu Christo). Tapa levisi keskiajan loppuun mennessä läntiseen kristikuntaan. Idässä se syrjäytti maailmanluomiskalentereita 1700-luvulta lähtien. Kalenteri globalisoituikin länsimaisen kulttuurin myötä viimeisen parin vuosisadan aikana kuten metrijärjestelmä.

Alkukuukauden määrittely on myös vaihdellut. Nykyisin noudatetaan Kristuksen ympärileikkaamisen juhlan mukaan määräytyvää kalenteria, joka alkaa tammikuun ensimmäinen päivä. Päivä on fiktiivinen, koska Jeesus Nasaretilainen ei syntynyt 25.12. eikä ole tietoa, milloin hänet ympärileikattiin. Päivämäärä määriteltiin sen jälkeen, kun syntymäpäivä keksittiin 300-luvulla j.Kr. Suositumpi onkin ollut ”pitkässä juoksussa” maaliskuusta alkava kalenteri. Se oli alkuperäisen roomalaisen kalenterinkin alkukohta, mikä ilmenee kuukausien nimissä: September (= 7. kuukausi), October (= 8. kuukausi). Suosittua on myös ollut aloittaa vuosi syyskuun ensimmäisestä päivästä.

Yhden kristillisen kalenterin ja sen alkupäivän absolutisoiminen ”meidän kalenteriksemme” on kulttuuri-imperialismia. Tämä täydellistyi millenium-juhlinnassa, jossa korostettiin länsieurooppalaisen kulttuurin ja maailmankuvan maailmanvalloitusta, koska ajankohdan uskoteltiin olevan kaikkien kulttuurien kannalta tärkeä. Suomessa voidaan hyvin määritellä vuodet esimerkiksi hidžrasta (Muhammedin pako Mekasta Medinaan 622 j.Kr.) lukien, jolloin elämme nyt vuotta 1386. Voimme myös aloittaa vuoden ramadan-juhlasta. Olisi kuitenkin vierasta puhua ”meidän ajanlaskustamme”.

Villitys on oikeastaan amerikkalainen, jossa taas kerran on ymmärretty täysin väärin jokin asia, koska on uskottu oman kulttuurin ja maailmankuvan olevan ainoa oikea. Nyt on sotkeuduttu amerikkalaiseen syrjimättömyysperiaatteeseen, kun on alettu käyttää ilmausta CE ja BCE eli the common (current) era ja before the common era, jotta myös ei-kristittyjen olisi helppo omaksua tämä ”absoluuttinen asia”. Sitten koko maailma on kritiikittömyydessään lähtenyt mukaan. Suomalaista amerikkalaisinnostusta kuvaa se, että monen median kuten Yle:n dokumenttien käännöstekstityksessä käytetään eaa ja jaa lyhenteitä silloinkin, kun jopa englantilaisessa alkutekstissä on BC ja AD.

Keksintö oli Suomessa suppeasti käytössä kommunistien, mormonien ja jehovalaisten piireissä jo aiemmin. Vasemmistolaisten kielen taustalla lienee Neuvostoliiton käytäntö, jossa puhuttiin käsitteillä ”ennen meidän aikakauttamme” do n. ė. (do našej ėry) ja ”meidän aikakautenamme” n. ė. (našaja ėra). Tämä kopioitiin DDR-saksaan, koska ajateltiin sen edustavan edistyksellistä tapaa: v.u.Z (vor unserer Zeit(rechnung)) ja u.Z. (unsere Zeit). Erikoista kuitenkin on, että kyse ei ole neuvostokeksinnöistä vaan ultaortodoksisesta venäläiskäsitteestä. Aikakausi tarkoittaa näet Kristuksen pelastuksen aikakautta.

Ajatus yhteisen ajanlaskun alusta johtaa harhapoluille. Uskovaisissa ja ateistisissa piireissä kuvitellaan osin, että Kristuksen syntymäkalenterin käyttö periytyisi lähes Jeesus Nasaretilaisen ajoista. Uudisnimellä yritetään vapautua nimeen liittyvästä uskonnolliseksi luullusta julistuksesta. Huolimaton käsitteen käyttö johtaa myös absurdiin ajatukseen ajasta ennen ajanlaskua.

Vakavinta on se, että syntyy harhakuva jostakin ihmiskunnan yhteisestä kalenterista ja ajanlaskusta. Tämä johtaa historian väärään ymmärrykseen ja aivan tolkuttomiin juhliin, kuten juuri uuden vuoden juhlintaan: kaikella ilotulittelulla ja taikomisella on perustana vain byrokraattinen kalenteri. Tietenkin myös hämärtyy se, että aika on monimuotoinen asia mutta samalla keskeinen ja erottamaton dimensio historiasta.

Minusta historioitsijoiden pitäisi myös olla viimeisiä, jotka parantelevat menneisyyttä nykyisyyden arvoilla. Meidän pitäisi ymmärtää muun muassa se, että eurooppalaisuus on yleisestikin globalisoitunut viimeisten vuosisatojen aikana. Se on merkinnyt myös kolonialismia ja imperialismia, mutta eivät rikokset sillä tule hoidetuksi, että ne piilotetaan. Jos kristuskalenterin ja ympärileikkausvuoden leviäminen yritetään kieltää piilottelemalla niiden nimi ja väittämällä ne koko ihmiskunnan yhteiseksi perinnöksi, muutetaan vain muiden kulttuurien omia perinteitä. On parempi kutsua kalenteria oikealla nimellä, jolloin tulee kerrottua se, mistä on kyse historiallisesti.

Standardisoidut mitat kuten metrijärjestelmä ovat käytännöllisiä. Niillä on kuitenkin kaikilla alkuperänsä. Ei varmaan ole syytä muuttaa sanan kilometri nimeä sanaksi ”suurmitta” sen enempää kuin etsiä neutraaleja ilmauksia arabialaisperäisille matematiikan käsitteille.

3 kommenttia artikkeliin “Ennen ajanlaskun alkua

  1. Ihastuttavaa, että prof. Korpela ottaa esiin tämän niin monissa tilanteissa hankala asian. Jopa tuo Kristuksen syntymä -kohdistus on keskiajan kohdalla väliin kovin hankala – kalenterinhan saattoi päättää jokainen hallinto erikseen. ”Ennen ajanlaskun alkua”, josta käytetään myös muotoa ”ennen ajanlaskumme alkua” kuten sen sisarnimi ”ajanlaskun jälkeen” (”ajanlaskumme jälkeen”) tuntuu mitä suurimmassa määrin epätäsmälliseltä, sillä siinähän herää ilman muuta ihmetys, kenen (keiden) ajanlaskusta on kyse. Nytkin on niin monta hyvin yleistä tapaa käytössä. Lisäksi se tuo julki sen julkauden, jolla eurooppalainen nykyihminen itseään esittää.
    Kiitos, Jukka Korpela.

    Aino Katermaa (Treen yliopisto, keskiajan historian dos., eläkeläinen)

  2. Kenen käskystä tai ehdotuksesta näitä ajanlaskun määrittelyjä ja lyhennyksiä muutellaan? – Eihän Suomessa nykyisin ole keisareitakaan, eikä tasavallan presidentillä tietääkseni ole valtaa muuttaa ajanlaskua? – Wikipediako on se auktoriteetti, jota nykytoimittajat, opettajat ja tiedeihmiset uskovat?

Vastaa käyttäjälle Eva Söderholm Peruuta vastaus

Vain omalla nimellä kirjoitetut kommentit julkaistaan. Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *