”Tässä asui Franz Olof Kollmann, s. 1941 Helsinki. Luovutettiin Gestapolle 6.11.1942. Vietiin Auschwitziin 1943. Murhattiin.” Näin lukee keskimmäisessä kolmesta messinkisestä laatasta, jotka upotettiin Helsingissä Munkkiniemen Puistotien katukiveykseen lauantaina 2. kesäkuuta 2018. Ne ovat Suomen ensimmäiset ”kompastuskivet”, osa kansallissosialismin uhreille ympäri Eurooppaa pystytettyjen muistomerkkien verkostoa, jonka tarkoituksena on tuoda uhrien muisto näkyviin niille paikoille, joissa he viimeksi elivät vapaudessa ja joista heidän kuolemaansa johtaneet rikokset alkoivat.

Kompastuskivet (saks. Stolpersteine) on berliiniläissyntyisen taiteilijan Gunter Demnigin projekti, jonka myötä Euroopan kaupunkeihin on ilmestynyt jo yli 67 000 yksilöityä muistolaattaa kansallissosialistien käsissä kuolleille ihmisille. Kompastuskivet ovat kuution muotoisia betonikiviä, joiden yläpinnan messinkilevylle on painettu lyhyt teksti sisältäen henkilön nimen, syntymäajan ja -paikan, karkotuspäivän sekä kuolinajan ja -paikan. Ne on upotettu katukiveyksiin niiden osoitteiden eteen, joissa uhrien tiedetään viimeksi vapaaehtoisesti asuneen ennen vangituksi tulemistaan ja kuljetuksia keskitysleireille.

Helsingin Sanomat uutisoi 5.6.2018 Suomen ensimmäisistä kompastuskivistä, jotka valettiin Munkkiniemen Puistotien talon 18 B-rapun eteen paikalla asuneen Kollmannin perheen muistoksi. Suomi luovutti natsi-Saksalle jatkosodan aikana vähintään kahdeksan juutalaispakolaista, joiden joukossa olivat myös Georg Kollmann (s. 1912, k. 1992), Janka Kollmann (s. 1910) ja heidän lapsensa Franz Olof Kollmann (s. 1941). Kollmannin perheestä, ja kaikista kahdeksasta luovutetusta pakolaisesta, vain Georg Kollman selvisi holokaustista hengissä.

Georg ja Janka Kollmann olivat alun perin paenneet Wienistä Suomeen heinäkuussa 1938. Marraskuussa 1942 heidät ja heidän edellisvuoden keväällä syntynyt poikansa Franz Olof sekä viisi muuta juutalaispakolaista kuljetettiin höyrylaiva S/S Hohenhörnillä Tallinnaan ja sieltä edelleen Auschwitziin. Kollmannin perheen muistolaattoja Munkkiniemeen ajanut Kristina Paavela toivoo Helsingin Sanomien haastattelussa, että myös viisi muuta Suomen luovuttamaa juutalaispakolaista saisivat omat muistolaattansa. Samaa toivoo asian jo tammikuussa 2016 Helsingin Uutisten haastattelussa esille nostanut Helsingin juutalaisen seurakunnan puheenjohtaja Yaron Nadbornik. STT:n 5.6.2018 haastatteleman Nadbornikin mukaan Helsingin kaupunginvaltuusto on antanut jo luvan lopuillekin muistolaatoille, mutta käytännön toteutus tulee viemään aikansa.

Suomen Saksalle luovuttamia henkilöitä koskeva tutkimus ja julkinen keskustelu

Munkkiniemen muistolaatoista kertovissa uutisissa kirjoitetaan Suomen luovuttaneen Saksalle jatkosodan aikana kahdeksan juutalaispakolaista. Näiden luovutettujen kohtaloita on tutkinut mm. Hannu Rautkallio jo 1980-luvulla. On kuitenkin hyvä muistaa, ettei tämä ole koko totuus Suomen sodanaikaisista ihmisluovutuksista Saksalle. 2000-luvun alussa Elina Sanan Tieto-Finlandialla palkittu teos Luovutetut. Suomen ihmisluovutukset Gestapolle (2003) toi aiheen laajan kotimaisen ja osin kansainvälisenkin keskustelun piiriin, minkä seurauksena Simon Wiesenthal -keskus lähetti tasavallan presidentille asiasta selvityspyynnön. Tämän jälkeen valtioneuvoston kanslia tilasi emeritusprofessori Heikki Ylikankaalta selvityksen (16.1.2004) jatkosodan ihmisluovutusten tutkimustilanteesta, jonka pohjalta käynnistettiin Kansallisarkiston hallinnoima tutkimusprojekti Suomi, sotavangit ja ihmisluovutukset 1939-1955 (2004-2008).

Ylikankaan valtioneuvostolle tekemän selvityksen mukaan Suomi luovutti natsi-Saksalle kahdeksan juutalaispakolaisen lisäksi mahdollisesti neljä muutakin pakolaista. Pakolaisten lisäksi Suomi luovutti Saksalle myös muita siviilejä sekä sotavankeja. Näiden kohtaloita ovat 2000-luvulla tutkineet mm. Oula Silvennoinen ja Ida Suolahti. Silvennoinen osoittaa Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiviranomaisten suhteita käsittelevässä väitöskirjassaan (2008), että Suomen valtiollinen poliisi (Valpo) osallistui jatkosodan aikana Lapissa saksalaisten virkaveljiensä rinnalla kommunisteiksi ja juutalaisiksi määriteltyjen sotavankien seulontaan ja kuulustelemiseen. Ida Suolahti esittää Suomen ja Saksan sotavankiluovutuksia ja -vaihtoja käsittelevässä väitöskirjassaan (2016), että Suomi luovutti natsi-Saksalle näitä poliittisia sotavankeja 520 henkilöä, joiden joukossa oli kymmeniä juutalaisia, vaikkei juutalaisten luovutettujen tarkka lukumäärä olekaan tiedossa.

Suomen osallisuus holokaustiin on tutkijoiden piirissä ja julkisessa keskustelussa kiistelty aihe. Kiistelyä herättävät kysymykset siitä, missä määrin suomalaisviranomaiset olivat tietoisia juutalaisten joukkotuhosta, mitkä luovutusten motiivit olivat ja kuinka merkittävä ilmiö antisemitismi oli sodanajan Suomessa. Ida Suolahden mukaan antisemitismi vaikutti yhtenä tekijänä valtiollisen poliisin luovutuspolitiikkaan ja sen kautta Valpo osallistui holokaustiin. Vaikka Suomen historiallisen omantunnon kannalta esimerkiksi Itä-Karjalan keskitysleirit ovat mittakaavaltaan antisemitismiä suurempia syntejä, Suolahden mukaan suomalaiset muiden passiivisten sivustaseuraajien tapaan mahdollistivat holokaustin (2017, s. 210):

Uudemmassa historiantutkimuksessa katsotaan, että Suomen vastuulle voidaan laskea sekä pitkään tunnettu aktiivinen toiminta kahdeksan juutalaispakolaisen luovutuksessa Saksan turvallisuuspoliisille marraskuussa 1942 että juutalaisten sotavankien luovuttaminen saksalaisille turvallisuusviranomaisille Lapissa vuosina 1941–1942. (Suolahti 2017, s. 210-211)

Lähteet ja lisätietoja:

• Vasta 1,5-vuotias Franz Olof vietiin perheineen Helsingistä keskitysleirille – Munkkiniemeen ilmestyivät Suomen ensimmäiset ”kompastuskivet”, joiden ohi harva pystyy kävelemään liikuttumatta (Liisa Niemi, Helsingin Sanomat, 5.6.2018)
• Helsingissä asunut perhe luovutettiin keskitysleirille – kadulle valettiin muistoksi kompastuskivet (MTV Uutiset-STT, 5.6.2018)
• Helsinkiläisnainen selvisi kolmesta keskitysleiristä: ”Seisoin jo kaasukammiossa” (Jari Pietiläinen, Helsingin Uutiset, 22.1.2016)
• Stolpersteine-projektin kotisivut (saksaksi & englanniksi)
• Näkökulmia ja reaktioita Elina Sanan Luovutetut -kirjaan (Agricolan julkaisusarja, osa 4)
• Suomi, sotavangit ja ihmisluovutukset 1939-1955 (Kansallisarkisto)
• Rautkallio, Hannu: Holokaustilta pelastetut (2005); Finland and the holocaust: the rescue of Finland’s Jews (1987); Ne kahdeksan ja Suomen omatunto. Suomesta 1942 luovutetut juutalaispakolaiset (1985)
  
• Silvennoinen, Oula: Salaiset aseveljet. Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö 1933-1944 (2008, väitöskirjan tiivistelmä)
• Suolahti, Ida: Yhteinen vihollinen, yhteinen etu. Sotavankien luovutukset ja vaihdot Suomen ja Saksan välillä jatkosodan aikana (2016, väitöskirja) ja edelliseen pohjautuva populaari tietokirja Yhteiset sotavangit. Suomen ja Saksan vankiluovutukset jatkosodassa (2017)