Saksassa muhii taas iso riita menneisyyden hallinnasta. Tällä kertaa ei kyse ole natsimenneisyydestä, vaan vanhemmista asioista ja konkreettisesti siitä, kuka omistaa linnat, posliinit, maalaukset ja muut museoidut esineet pääosin entisen DDR:n alueella, ja siitä mikä oli Hohenzollern-suvun rooli Saksan historiassa.

Saksan museomaailma on huolestunut Saksan viimeisen keisarin Vilhelm II:n perillisten esittämistä vaatimuksista keisarilliseen omaisuuteen. Hohenzollerien perilliset eivät tosin tyydy vain esineisiin ja kiinteistöihin, vaan he vaativat myös museoita muuttamaan myös tapaa, josta siitä on museoiden näyttelyissä kerrottu, eli museoiden tulkintaa historiasta.

Vilhelm II:n perilliset haluaisivat esimerkiksi ottaa haltuunsa Potsdamissa sijaitsevan Cecilienhofin, joka rakennettiin suvun hallintoaikana. Esineitä, jotka ovat kuuluneet suvulle löytyy kuninkaallisista palatseista Berliinin ympäristössä mm. Oranienburgissa, Rheinsbergissä, Königs Wusterhausenissa, Sanssoucissa ja Charlottenburgissa sekä faueninselissä.

Vaatimuksista omaisuuden haltuun ottamiseksi on neuvoteltu jo pitkään julkisuudelta piilossa Brandenburgin ja Berliinin osavaltojen kanssa, mutta nyt neuvottelut ovat vuotaneet julkisuuteen.

Suvun vaatimukset ovat herättäneet huolta saksalaisessa museomaailmassa ja myös kiivasta keskustelua menneisyyden hallinnasta ja omistamisesta.  Pelätään jopa, että museot menettäisivät Charlottenburgin linnan tai Berliinin egyptiläisen museon esineitä aatelissuvulle.

Saksan viimeinen keisari Vilhelm II:n luopui kruunustaan, kun Saksan hävisi ensimmäisen maailmansodan 1918 ja Weimarin tasavalta perustettiin. Ennen sotaa Vilhelm II:n oli Saksan rikkain mies. Kruunusta luopumiseen liittyi ehto, että hän saisi pitää omaisuutensa ja niinpä vuosina 1919-1920 63 junanvaunullista huonekaluja, posliinia ja hopeaesineitä kuljetettiin Hollantiin. Vielä suurempi erä tätä aatelistotavaraa kuljetettiin pois Saksasta 1925 ja lisäksi hänelle maksettiin 66 miljoonaa markkaa ja hän sai haltuunsa palatseja ja huviloita ja muuta omaisuutta.

Aateliston omaisuus, linnat ja arvoesineet otettiin kokonaan valtion haltuun DDR:n aikana toisen maailmansodan jälkeen. Läntisessä Saksassa joillekin aatelissuvuille annettiin hyvityksiä omaisuudesta ja päädyttiin sovitteluratkaisuihin.

Ruotsin radion mukaan suvun edustaja Georg Friedrich Preussen on kuitenkin vakuuttanut, että julkiset museokokoelmat eivät olisi vaarassa, ja vaikuttaisi siltä, että nyt julkisuuteen tullut vaatimuslista olisi ollut neuvottelutaktiikkaa, riidassa jossa suku saisi kuitenkin korvauksia menettämästään omaisuudesta, tai ainakin se haluaisi vaikutusvaltaa siihen miten Hohenzollreita käsitellään Saksan historiassa. Suku olisi kiinnostunut mm Hohenzoller-museosta, jonne vaadittuja esineitä voitaisiin sijoittaa ja jonka näyttelypolitiikkaan he voisivat vaikuttaa. Neuvottelut jatkuvat ja uhkana on pitkä ja kallis oikeusprosessi, elleivät osapuolet pääse sopimukseen.

House of Hohenzollern struggles to make restitution claims (DW, 19.7.2019)

Catherine Hickley: Kaiser’s heir angers German public over huge restitution claims (The Art Newspaper 2.9.2019)

Caroline Salzinger: Kejsarättlingars arvskrav hotar tyska museer (Sveriges Radio, 19.9.2019)