Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toiminnan tarkoitus on 190 vuotta ollut tarjota pääsy tiedon ja tieteen äärelle. Sen tehtävä on syventää ymmärrystä inhimillisestä toiminnasta ja suomalaisesta kulttuuriperinnöstä. Mutta onko omakielisellä tieteellä, taloudella, kulttuurilla edelleenkin jokin erityinen arvo? Olisiko SKS perustettava uudelleen – ja jos olisi, niin mikä olisi sen ohjelma 2020-luvulla, kyselee seuran pääsihteeri Tuomas M.S. Lehtonen.

16. helmikuuta 1831 kokoontui Helsingissä joukko maistereita keskustelemaan

”suomalaisista kirja keinoista, liiantenki Suomen kielestä, mitenkä sitä parahiten saataisi tointumaan kirjallisiin menohin”.

Pari viikkoa myöhemmin kokouksen sihteeri Elias Lönnrot esitti seuralle nimen Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Sana ’kirjallisuus’ keksittiin tätä nimeä varten.

Vuonna 1830 Ranskassa oli puhjennut heinäkuun vallankumous, Belgiassa syntyi kansannousu ja maa itsenäistyi Alankomaista 1831, marraskuussa 1830 Puolassa kapinoitiin. Kreikassa noustiin turkkilaisvaltaa vastaan ja maa itsenäistyi 1832. Vuoden 1831 kuluessa Isossa Britanniassa Michael Faraday keksi sähkömagneettisen induktion ja Charles Darwin lähti purjehtimaan Beaglella maailman merille.

Vuonna 1835 julkaistiin ensimmäinen laitos Elias Lönnrotin Kalevalasta, jonka hän rakensi itsensä ja muiden keräämien karjalaisten, suomalaisten ja myöhemmin lisättyjen inkeriläisten kansanrunojen varaan. Puhoksella rakennettiin Suomen ensimmäinen höyrylaiva Ilmarinen vuonna 1833 – kalevalaista nimeämistä harrastettiin jo ennen teoksen ilmestymistä.

Kolerapandemia riehui maailmalla ja saapui kesäkuussa Viipuriin. Puolassa tehdystä murhayrityksestä selvinnyt suuriruhtinas Konstantin Pavlovits Romanov kuoli tautiin Vitebskissä. Elokuussa pandemia saavutti Helsingin ja Turun. Helsingissä Keisarillinen Aleksanterin yliopisto suljettiin. Poliittiset kuohunnat, kapinat ja niiden kukistamiset ja kulkutaudit vaikuttivat nopeasti, laajasti ja jättivät pitkät jäljet ihmisten mieliin, ruumiisiin ja toimintaan. Kokemus opetti pitämään huolta puhtaan juomaveden saatavuudesta, hygieniasta ja sairastuneiden eristämisestä. Nämä tulivat tutuiksi myös Kajaanin piirilääkäri Elias Lönnrotille, joka monen muun toimen ohessa uudisti sairaanhoitoa ja pyrki parantamaan työnsä vaikuttavuutta luomalla lääketieteen suomenkielistä sanastoa.

1830-luvun suuret murrokset jatkuvat edelleen

1830-luvun suuret tieteelliset ja kulttuuriset innovaatiot kuten Faradayn sähkömagneettinen induktio, Charles Darwinin purjehduksesta alkanut biologian ja evoluutioteorioiden mullistus, Kalevalan laaja lukeminen ja kulttuurinen vaikutus ja lääketieteen hygieniakäsitysten murros kaikki etenivät hitaasti. Niiden todellinen laajamittainen yhteiskunnallinen, taloudellinen, kulttuurinen ja tieteellinen vaikutus toteutui vasta 1800-luvun lopulla ja jatkuu edelleen.

Nyt tiedonkulku on nopeampaa, ihmiskunta on entistä tiiviimmin verkottunut ja sen vaikutus omiin toimintaehtoihinsa ja koko planeetan elinkelpoisuuteen on entistä suurempi. Silti tieteellisen tutkimuksen ja kulttuuristen innovaatioiden leviämistä ja vaikutusta on vaikea ennustaa. Vaikuttavuus perustuu mahdollistamiseen: jotkut mahdollisuudet muuttuvat käytettäviksi nopeasti, joidenkin merkitys valkenee hyvin hitaasti.

Seuran perustamisen aikaan Suomen suuriruhtinaskunnassa ei ollut kokoontumis- ja yhdistymisvapautta, ruotsi ja latina olivat ylemmän sivistyksen kieliä eikä enemmistöllä ollut pääsyä omakieliseen sivistykseen ja tiedolliseen kulttuuriin. Kaikkialla Euroopassa ja muualla maailmassa kuilu puhuttujen paikalliskielten ja opillis-kirjallisten yleiskielten välillä oli suuri ja se erotti massat harvalukuisista etuoikeutetuista ryhmistä, joilla oli pääsy kielellisten, opillisten, taloudellisten ja poliittisten resurssien äärelle.

Levottomina vallankumousten, kapinoiden ja pandemian aikoina valettiin uuden maailman ja uuden järjestyksen perustuksia. Monikielisten, jäykän hierarkkisten, säätyläisten yläkulttuurin ja paikallisten omaehtoisten rahvaan kulttuurien jännitteestä syntyi uutta.

Suomen identiteetti syntyy

Piskuinen joukko sinnikkäitä toimijoita aloitti Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa liikkeen, joka rakensi Suomelle identiteetin, kokosi maailman laajimman suullisen perinteen ja muistotiedon arkiston, synnytti suomenkielisen kirjallisuuden Kalevalasta Seitsemään veljekseen, loi nykyaikaisen yleiskielen ja rakensi edellytykset laajojen kansankerrosten pääsylle tiedon ja kulttuurin äärelle.

Nykyään seuran työn tavoitteena on syventää ymmärrystä inhimillisestä toiminnasta ja suomalaisesta kulttuuriperinnöstä edistämällä ja tukemalla erityisesti suomen kielen, kirjallisuuden ja perinteen sekä niiden lähialojen tutkimusta.

Pääsy avoimesti tiedon ja tieteen äärelle ja samalla uutta tietoa luova kansalaistiede on ollut SKS:n toiminnan ytimessä alusta alkaen. Tänään seuralla on hallussaan mittaamattoman arvokas ja ainutlaatuinen kulttuuriaarre. Seuran arkistot puhuvat ja laulavat, ne välittävät ihmisten ymmärrystä elämästä, itsestään, todellisuudesta. Seura tarjoaa mahdollisuuden syventyä suomalaiseen kulttuuriperintöön ja ylipäätään inhimilliseen ymmärrykseen. Seuralle ja sen aarteille ei ole montaa vertailukohtaa meillä tai muualla. On ollut ja on edelleen etuoikeus päästä mukaan edistämään sen työtä.

Ihmeellisintä ja arvokkainta on SKS:n ainutlaatuinen kokonaisuus, intellektuaalinen yhteisö, joka on luonut maailman mitassa poikkeuksellisen suullisen ja kirjallisen kulttuurin arkiston sekä kulttuurien ja kirjallisuuden tutkimuksen kirjaston. Seurassa on humanistisen tiedekustantamo, joka on samalla Suomen vanhin edelleen toimiva kustantamo ja yksi Pohjoismaiden suurimmista avoimen tieteen kirjankustantajista, joka julkaisee suomalaista humanistista tutkimusta suomeksi ja englanniksi tavoittaen globaalin tiedeyhteisön ja kotimaisen suuren yleisön. Seurassa on myös maailmalla meitä tunnetuksi tekevä FILI, suomalaisen kirjallisuuden vientiorganisaatio, joka edistää suomalaisen suomeksi, ruotsiksi ja saameksi kirjoitetun kirjallisuuden leviämistä yli kielirajojen.

Seurassa harjoitetaan humanistisen alan tutkimusta, joka kumpuaa sen keskeisistä teemoista suullisen kulttuurin kirjallistajana sekä sen arkistoaineistoista, omaehtoisesta kansanomaisesta perinteestä ja niiden parissa tehdystä aiemmasta tutkimuksesta. Tällä vuosituhannella on avattu uusia näkymiä itseoppineisiin kansankirjoittajiin, romanivähemmistöön, tekstikritiikkiin, suullisen ja kirjallisen kulttuurin vuorovaikutukseen, muistitietoon, arkistojen rooliin muistamisen portinvartijoina, henkilöhistoriaan ja kirjeiden kirjoittamiseen. Nyt perinteen ja kirjeenvaihdon intertekstuaalisuutta ja verkostoja jäsennetään digitaalisen humanismin keinoin.

SKS on poikkeuksellinen ja ainutlaatuinen instituutio, mutta se ei elä yksin omasta menneisyydestään eikä se elä yksin poikkeuksellisista kulttuuriaarteistaan.  Ilman perinnön vaalijoita, kartuttajia, lukijoita ja tulkkeja se jää mykäksi. SKS elää, jos se jatkaa intellektuaalisena yhteisönä, jonka on alati keksittävä itsensä uudestaan, luotava merkityksensä ja arvonsa muille. Siksi se tarvitsee eri osansa ja niitä elävöittävän hengen ollakseen enemmän kuin yhden sateenvarjon alle koottujen osien summa. Oman itsensä uudelleen keksiminen onnistuu, jos seurassa ymmärretään jatkumo, joka syntyy sen aineistoista, tutkimuksesta ja molempien jakamisesta eteenpäin muille käyttäjille.

Omakielisen tieteen, talouden ja kulttuurin arvo

Elämme 2021 erilaisessa todellisuudessa kuin 1831 elettiin. Suomalainen yhteiskunta on vahva, suomen kieli kukoistaa kaikilla elämänaloilla ja sen käyttäjillä on pääsy koulutukseen, itsensä ilmaisemiseen, yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen vaikuttamiseen. Pystymme arvioimaan oman itseymmärryksemme ja identiteettimme rakentamista omin jaloin, vaikkapa kysymällä, miten oman identiteetin rakentaminen on tapahtunut omien tai lähiseutujen vähemmistöjen kustannuksella tai heidän kulttuuristen ainesten omimisella. Samaan aikaan pyristelemme globaalien virtauksien keskellä. Olemmeko luovuttamassa tai jo luovuttaneet keskeisiä edellytyksiä omakielisen yhteiskunnan rakentamiseksi, kun olemme kiihkeästi englanninkielistyneet pysyäksemme osallisina talouden ja tieteen kentillä ja nauttiaksemme niiden hedelmistä?

Tieteellisen tiedon yhteiskunnallinen vaikuttavuus riippuu siitä, miten erikielisissä yhteisöissä tieto osataan jakaa, ottaa vastaan, ymmärtää – ja miten tieteelliseen tietoon luotetaan. Vaikuttavien toimenpiteiden onnistuminen riippuu siitä, miten osataan omakielisesti välittää tutkittua tietoa ja toteuttaa uskottavasti siihen perustuvia toimenpiteitä. Tämän on nykyisen koronapandemian taltuttaminen osoittanut.

Kun tieteellisen julkaisemisen valtakieli on englanti, tiedeyhteisö sulkeutuu helposti omaan piiriinsä ja sen vaikuttavuus jää vajaaksi, jos sen tuloksia ei kyetä välittämään ymmärrettävästi muuhun yhteiskuntaan. Tähän tarvitaan omakielisiä käsitteitä opetukseen, soveltamiseen sekä laajan ymmärrettävyyden ja uskottavuuden luomiseen. Omakielinen tiede auttaa myös poikkitieteellistä kommunikaatiota tiedeyhteisön omassa piirissä. Usein käsitteellinen työ ja termien kääntäminen kieleltä toiselle paljastavat myös termeihin itseensä kätkeytyviä ongelmia ja suojaavat meitä itsestäänselvyyksiä tai hämäriä puolitotuuksia toistavalta jargonilta.

On muistettava, että inhimillistä toimintaa tutkitaan ja julkaistaan myös tutkimuskohteen omalla kielellä. Tiedeyhteisöä ohjaavat samat globaalit valtarakenteet kuin muutakin ihmiskuntaa: jos luovutamme kentän kulloinkin vallitsevalle yhdelle kielelle, menetämme mahdollisuuden tavoittaa inhimillistä moninaisuutta emmekä myöskään pysty vaikuttamaan siihen. Kamppailemme tällä hetkellä paradoksaalisesti samaan aikaa yhdenmukaistuvan maailmankulttuurin ja toisiaan ymmärtämättömien eriytyvien alakulttuurien risteyksessä. Emme menesty, jos luovumme omakielisestä tieteellisestä julkaisemisesta ja tiedon välittämisestä esimerkiksi suomeksi.

Aikanaan SKS oli avaamassa väyliä yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja pääsyyn sivistyksen ja tiedon äärelle antamalla äänen ulos suljetulle enemmistölle. Nyt Suomi ja maailma ovat toisenlaisia. Vaikka suomen kieli ja suomalainen yhteiskunta ovat vahvoja, seuran on hyvä muistaa alkuperäiset lähtökohtansa ja miettiä, miten sen tehtävä on muuttunut vajaan parin sadan vuoden aikana. SKS:n olemus on moninainen. Se on tieteellinen seura ja osallistuu keskeisalojensa tiedeyhteisöön. Samalla sillä on tavoitteena välittää tietoa suomalaisesta kulttuuriperinnöstä laajalle yleisölle. Seura puolustaa suomen kielen käyttöä kaikilla elämänaloilla, erityisesti tieteen kielenä, ja samalla se toimii globaalisti, julkaisee tiedettä englanniksi, osallistuu tiedeyhteisön ja muistiorganisaatioiden yhteisiin rientoihin maailmalla ja tukee kirjallisuuden kääntämistä ja vientiä.

SKS:lle on ominaista tietoisuus omasta historiastaan, mutta me katsomme eteenpäin ja suuntaamme tulevaan. Isosti seuran on mietittävä paikkaansa luontokadon, tihenevän globaalin verkostoitumisen ja vaihdon maailmassa: mitä antroposeeni, globaali kapitalismi ja yhdenmukaistuva maailmankulttuuri merkitsevät meille?

Globaalien luonnonprosessien ja inhimillisen toiminnan vuorovaikutus on elämänkysymys, joka ei odota. Aineksia tämän tarkasteluun saatiin, kun käsitys geologisista aikakausista syrjäytti raamatullisen aikakäsityksen. Charles Darwinin vaikutuksesta elollinen kehitys ymmärrettiin ajassa muuttuvaksi. Nyt ymmärrämme sen lisäksi, että elokehä on rajallinen kokonaisuus eikä ihminen ole sen yläpuolella. Luonto ja kulttuuri ovat samaa tihenevää kokonaisuutta, verkostoa, jossa kaikki vaikuttaa kaikkeen. Ihmisen kyky muokata tätä kokonaisuutta on väkevä ja syvälle käyvä. Niinpä on perusteltua puhua inhimillisestä luonnonkaudesta, antroposeenistä, jonka jäljet näkyvät kaikkialla elokehässä. Nähtäväksi jää, osaammeko itse korjata toimintaamme vähemmän tuhoisaan suuntaan.

Olisiko meidän tempoiltava vastaan, aloitettava uusi liike niin kuin 1830-luvun hierarkkisessa ja monikielisessä todellisuudessa aloitettiin vai onko meidän vain tarkkailtava muutosta ja kerrottava, mitä inhimilliselle toiminnalle ja kommunikaatioille tapahtuu, kun osa elämänalueista näyttää siirtyvän tämän päivän valtakielen englannin hallitsemaksi? Onko omakielisellä tieteellä, taloudella, kulttuurilla ja jokapäiväisellä elämällä jokin erityinen arvo?

Kyselin tätä tekstiä valmistellessani oppineilta kollegoilta vinkkejä tutkimuksista, joissa on selvitetty kielellisen ympäristön muutoksen vaikutuksia. Kielitieteen piirissä tästä on tehty paljon kiinnostavaa tutkimusta, mutta muut humanistiset ja yhteiskuntatieteet näyttävät vaikenevan. Voi myös olla, että pinnallinen tiedonkeruuni oli niin hätäinen, etten löytänyt kaikkea toivomaani. Kuka tietää, miten yhteiskunnat, talous ja muu elämä muuttuvat, kun kansalliset paikalliskielet kuten tästä läheltä hollanti, tanska, ruotsi, viro tai kauempana eri Aasian tai Afrikan kielet väistyvät tai aktiivisesti syrjäytetään? Onko kieliympäristön muutos viaton ja itseohjautuva ilmiö vai osa määrätietoista angloamerikkalaisen kapitalismin hegemonian tavoittelua, kuten eräät tutkimukset näyttävät viittaavan? Olisiko Suomalaisen Kirjallisuuden Seura perustettava uudelleen ja mikä olisi sen ohjelma ja mihin ”menohin suomen kieli olisi saatava tointumaan” perustamisasiakirjaamme lainatakseni?

Entä miten suhtaudumme digitalisoitumiseen, jonka senkin perustusten synty voidaan ajoittaa vuoteen 1831, kun Faradayn oivalsi sähkömagneettisen induktion periaatteet? SKS lähti tuolloin luomaan avoimen tieteen perustuksia avaamalla suomenkieliselle rahvaalle pääsyn sivistyksen ja tiedon äärelle ja aloittamalla varhain kirjankustantamisen. Nyt etenemme kohti aina avoimempaa digitaalista palvelua, mutta samalla siirrymme tuntemattomaan virtuaaliseen todellisuuteen, joka on altis manipulaatiolle, kontrollille ja hallitsemattomille systeemisille häiriöille. Digitaalinen maailma on hauras. Onko sen piirissä menossa luontokatoon verrattava kulttuurikato ja sähköisen ekosysteemin sortumisen vaara?

SKS istuttaa omat omenapuunsa eskatologisten huolten keskellä. Seuran 131 vuotiaan päärakennuksen kupeeseen valmistuu ensi vuonna arkisto- ja kirjastomakasiini. Se on jatkoa pitkäjänteiselle sijoittamiselle omaan ja maailman kulttuuriperintöön ja itseymmärryksen perusteisiin. Avoimen tieteen ja erilaisten paikasta riippumattomien digitaalisten palveluiden avulla kurotamme yli paikallisuutemme. Emme tavoittele palvelua vain kaikkialle Suomessa. Tiedekirjojamme ladataan yli 180 maassa ja niitä luetaan globaalisti. Suomalaisen kirjallisuuden vienti on moninkertaistunut SKS:n FILIn ponnistusten seurauksena. Haluamme vahvistaa ja syventää oman alamme tutkimusta niin, että se lisäisi ymmärrystä inhimillisestä toiminnasta ja suomalaisesta kulttuurista osana maailmankulttuuria, sen muutoksia, aineellista ja aineetonta vaihtoa ja uuden luomista.

SKS jatkaa työtään tulevaisuuteen, se vaikuttaa lähellä ja kaukana. Nyt on mietittävä, mihin ja miten vaikuttavuutemme suuntaamme.

Toivotan Agricolan lukijoille hyvää vuodenvaihdetta ja kaikkea hyvää vuodelle 2022!