Kejsarillisen Majestetin
PLAKATI
Neljästä Yhteisestä, Julki-, Kiitos-, Paasto-, Katumus- ja Rukouspäivästä,
jotka
yli koko Suomen Suuren-Ruhtinanmaan juhlallisesti pidettämän ja vietettämän pitä tulevana vuona 1819.
Annettu Aachenisa s. 7 p. Lokakuusa 1818.
Me Alexander I:nen jne.
Tarissemme Teille Meildä rakastetuille, Meidän uskollisille Alamaisillemme Lutheruxen Opista Suomen Suuren-Ruhtinanmaasa Meidän erinomaisen lemmemme, Armollisen suosiomme ja hyvän tahtomme Jumalan Kaikkivaldian kanssa!
Se aika vuodesta on taas sisällä, koska Meidän Placatimme niiden tavallisten Rukouspäiväin viettämisestä tulevana vuona ulosannettaman pitä. Me johdatamme täsä tilasa liikutuxella mieleemme ne taas uudistetut osotuxet Jumalan hyvydestä ja suojeluxesta, jonga kautta Me ja Meidän Valdakundamme olemme nähnet sen Kristillisen toivon täytettävän, jolla Me alotimme sen ajasajan, kuin suuremmaxi osaxi jo kulunut on.
Teille, Kristilliset Alamaiset, jotka oletta Jesuxen Opilda ylösvalaistetut, ei taida se muistutus olla vieras, että kaikki Meidän onnemme ja kaikki Meidän ilomme on yxi lahja Armon ja Laupeuden Jumalalda, ja että se siis on Händä kaiken siunauxen Isää, kuin myös Teidän tulee kiittää kaiken sen hyvän edestä, kuin Te koko edesmenneenä elinaikananne nautinneet olette, ja vielä tänä päivänä nautisette.
Me tunnemme Meidän raskan velvollisudemme, ettei ainoastans neuvoilla ja manauxilla, vaan myös Omalla esimerkillä, tähän kiitollisuteen Teitä ylöskehoittaa; ja Me kiitämme Armon Jumalata sen autuallisen ja hyvintekeväisen tunnon edestä, jolla Meidän sydämmemme, kaikkein Meitä kohtavaisten tapausten alla, korottaa issens Hänen tygönsä, jolda kaikki siunaus, kaikkinainen hyvä ja täydellinen lahja tulee. Hänen hyväin töidensä muisto on tähän asti vahvistanut Meitä toivolla ja voimalla, niiden usein murhetta täynäns olevaisten tapausten alla, kuin ovat Meitä ja Meidän Valdakundaamme uhkailleet, ja Me toivomme, että Meidän sydämmemme näisä tunnoisa aina pysyväinen oleman pitä. Uskonopilda olemma Me vahvistetut ja ylöskehoitetut niihin raskaihin ja Teille tundemattomiin murheihin, kuin Meidän Korkian ja edesvastattavaisen kussumisemme myötä seuravat. - Viisauden ja väkevyden Jumalalda rukoilemma Me Meillemme ymmärrystä ja tahtoa että menestyxellä ja Hänen Nimensä kunniaxi vielä edespäin hallita yhtä laviata Kansaa: ja ei Meille, vaan Hänelle annamma Me kunnian kaiken sen hyvän edestä, kuin Me, Hänen edeskassomuxens alla, olemme aivotut tekemään.
Emme taida toivottaa Teille, rakastetut Alamaiset, korkiamba onnellisutta, ei autuallisemba osaa, kuin että Te mahdatte kiitollisuden ja Jumalisuden kautta olla yhdistetyt Hänen kanssansa, joka yxinäns on Meidän yhteinen turvamme, ja kaikkein Meidän hyvä ja taivallinen Isämme. Hän, se uskollinen Jumala, käändäköön Teidän sydämmenne Hänen tykönäns yxinäns essimään ja löytämään Teidän aututtanne: Hän kuulkoon Teidän rukouxenne ilon ja murhen päivinä, Templisä ja teidän erinäisen hartaudenne alla!
...