Keisarillisen Suomen Senaatin päätös,
sisältävä määräyksiä suomenrotuisten oriitten kantakirjan pidosta.
Annettu Helsingissä, 6 p:nä syyskuuta 1907.
Keisarilliselle Suomen Senaatille Armossa annetun vallan nojalla on Keisarillinen Senaatti nähnyt hyväksi vahvistaa seuraavat määräykset yleisen, koko maan käsittävän kanta- kirjan pitämisestä suomenrotuisista oriista.
1 §. Valtion hevoshoidonneuvojan toimesta pidetään yleistä koko maan käsittävää kantakirjaa suomenrotuisista oriista. Tämän kantakirjan kaavat tulee maanviljelyshallituksen vahvistaa.
2 §. Oriitten kantakirjaan ottaminen tapahtuu tätä varten pidettävissä kantakirjanäyttelyissä. Jos tällaisia näyttelyitä ei pidettäisi ravikilpailujen yhteydessä, on kuitenkin ennen kilpailupäivää oriinomistajille annettava tilaisuus sellaisten oriitten kantakirjaan merkitsemiseen, joita ei ennen ole kantakirjaan merkitty, ja on oriista silloin annettava sellainen ilmoitus kuin 12 §:ssä säädetään.
3 §. Tullakseen kantakirjaan otetuksi vaaditaan:
1) että ori katsotaan suomalaisen hevosrodun siitokseen sopivaksi;
2) ettei oriissa ole siitoseläimelle haitallisia perinnöllisyys- vikoja eikä suurempia muotovirheitä;
3) että ori on täyttänyt neljä vuotta, laskettuna syntymä- vuoden tammikuun 1 päivästä;
4) että ori on kengitettynä kulmamitalla mitaten vähintäin 148 sentimetriä korkeus sään kohdalta, joka korkeus ei saa olla kengityksen kautta keinotekoisesti saavutettu;
5) että oriin korkeus lautasen kohdalta ei ole mainittavasti suurempi kuin sään kohdalta;
6) että vartalon pituus olkaniveleestä peräluunpäähän, kulmamitalla mitattuna, on suurempi kuin korkeus sään kohdalta;
7) että rintakehä on hyvin kehittynyt niin että ympärysmitta vyön kohdalta on tuntuvasi suurempi kuin korkeusmitta sään kohdalta, ja ettei hevonen ole korkeajalkanen, eivätkä sen vuohiset ole pitkät ja heikot;
8) ettei pää ole ylen pitkämuotoinen, eikä otsa kapea, eikä myöskään kaula pitkä ja hoikka; sekä
9) että oriilla on hyvä luonne ja tyydyttävät liikkeet.
Karvaltaan valkoisia, harmaita, voikkoja tai kirjavia oriita ei kantakirjaan hyväksytä.
4 §. Kantakirjaan ottamisen toimittaa kantakirjalautakunta, johon kuuluu valtion hevoshoidonneuvoja puheenjohtajana, maanviljelyshallituksen, tammakantakirjaa pitävien liittojen ehdotuksesta, kolmeksi vuodeksi määräämä asiantunteva jäsen varapuheenjohtajana sekä kolme sen liiton valitsemaa jäsentä, jonka alueella kantakirjaan ottaminen tapahtuu, näistä kolmantena mieluimmin paikallinen hevoshoidon- neuvoja.
1907 vuoden loppuun toimii varapuheenjohtajana maanvilje- lyshallituksen määräämä henkilö.
Varapuheenjohtajan palkkion määrää Senaatti maanviljelys- hallituksen ehdotuksesta.
Ellei lautakunnan jäsenenä ole laillistettua eläinlääkäriä, määrätköön kuvernööri asianomaisen liiton toimikunnan anomuksesta eläinlääkärin lautakunnan avuksi.
5 §. Kantakirjalautakunta on päätösvaltainen kun puheen- johtaja tai varapuheenjohtaja sekä kaksi asianomaisen liiton valitsemaa jäsentä ovat saapuvilla.
Jos lautakunnassa ilmaantuu eri mieliä, ratkaistaan asia yksinkertaisella äänestyksellä ja äänten käydessä tasan voittaa puheenjohtajan kannattama mielipide.
6 §. Kantakirjaan ottamisesta antakoon kantakirjalautakun- nan puheenjohtaja oriin omistajalle maanviljelyshallituksen vahvistaman kaavan mukaan laaditun todistuksen.
Jos kantakirjaan merkitty ori myydään tai muuten vaihtaa omistajaa, tulee edellisessä momentissa mainitun todistuksen aina siirtyä uudelle omistajalle, joka on oikeutettu saamaan sen vaihdetuksi uuteen hänen nimelleen asetettuun todistuk- seen jossakin kantakirjaanottotilaisuudessa, missä ori on nähtävänä.
Kun ori vaihtaa omistajaa tai kuolee, on sen omistaja velvollinen kohta ilmoittamaan siitä valtion hevoshoidon- neuvojalle kantakirjaan merkitsemistä varten, mainiten edellisessä tapauksessa myöskin uuden omistajan nimen ja kotipaikan.
7 §. Kantakirjaan otetun oriin omistaja saakoon valtion hevoshoidonneuvojalta liittojen välityksellä maanviljelys- hallituksen toimesta painettuja astutus-luetteloja ja lippuja, ollen hän velvollinen vuosittain viimeistään syyskuun kuluessa jättämään edellisen vuoden astutus-luettelot, asianomaisesti täytettyinä, sille liitolle, jonka alueella oritta on joko kokonaan tai pääasiallisesti siitokseen käytetty, ja on sanotun liiton toimikunnan velvollisuus nämä luettelot saatuansa ja merkittyänsä oriin karjakirjatodistukseen astuttujen tammojen ja niistä syntyneiden varsojen luku- määrän viipymättä lähettää luettelot valtion hevoshoidon- neuvojalle kantakirjaan merkitsemistä varten.
8 §. Kantakirja julaistaan maanviljelyshallituksen toimesta talvella vuonna 1909. Sittemmin kunnes toisin päätetään julaistaan vuosittain ainoastaan liitteitä siihen.
9 §. Vuosittain pidetään kymmenen suomenrotuisten oriiden kantakirjanäyttelyä etupäässä ravikilpailujen yhteydessä, vaan voidaan, asianhaarain vaatiessa, maanviljelyshallituk- sen määräyksestä pitää muinakin aikoina.
Jos useampia näyttelyjä katsotaan tarpeellisiksi, alistakoon maanviljelyshallitus asian Senaatin ratkaistavaksi.
10 §. Kantakirjanäyttelyjen ajasta ja paikasta lähinnä seuraavana vuonna tehköön valtion hevoshoidonneuvoja esityksen maanviljelyshallitukselle niin hyvissä ajoin että se viimeistään marraskuun kuluessa voi asiasta päättää ja siitä ilmottaa valtion hevoshoidonneuvojalle ja asianomaisille liitoille sekä kuuluttaa maan virallisissa lehdissä. Liitot ovat velvolliset kuuluttamaan niistä näyttelyistä, joihin oriita parahiten liiton alueelta sopii viedä, vähintään kolme kertaa paikkakunnan enin levinneissä sanomalehdissä.
Vuonna 1907 toimeenpantavista näyttelyistä määrätköön maanviljelyshallitus heti.
Liitot ovat oikeutetut tekemään valtion hevoshoidonneuvo- jalle ehdotuksia kantakirjanäyttelyjen ajasta ja paikasta.
11 §. Kantakirjanäyttelyissä arvostellaan ja palkitaan oriit seuraavissa luokissa:
1:ssä luokassa 4 ja 5 vuotiaat oriit, sekä
2:ssa luokassa 6 vuotiaat ja sitä vanhemmat oriit, ei kuiten- kaan vanhempia kun 14 vuotiaita. Sitä vastoin voi vanhem- pikin kuin 14 vuotinen ori tulla kantakirjaan merkityksi ja voidaan niitä vastaisuudessa myös palkita hyvien jälkeläis- tensä perusteella.
Vuodesta 1909 kilpailevat 7 vuotiaat ja sitä vanhemmat oriit erityisessä kolmannessa luokassa, jossa ne arvostellaan pääasiallisesti liittojen paikallisissa jälkeläisnäyttelyissä toimineen palkintolautakunnan niiden perinnöllisyyskyvystä antaman lausunnon perusteella.
Viisi vuotisista ja vanhemmista, ennen kantakirjaan otetuista oriista ei anneta palkintoa, jolleivät ole todistettavasti edellisenä vuonna astuneet vähintään kaksikymmentä tammaa ja osottaneet olevansa siitoskykyisiä. Vuodesta 1909 kilpailevat sen tähden kantakirjaan aikaisemmin otetut 5 vuotiset oriit 2:ssa luokassa.
Oriita arvosteltaessa on tärkeä sija annettava sukuperälle sekä sopivia koetuksia järjestettävä oriitten liikuntakyvyn ja kestävyyden tutkimista varten.
12 §. Näyttelyyn tuoduista oriista annettakoon kantakirja- lautakunnan puheenjohtajalle kirjallinen ilmotus, jossa mainitaan:
1) kantakirjaan ennen ottamattomasta oriista: hevosen nimi, syntymävuosi, missä ja kenen luona se on syntynyt sekä kasvattajan nimi, hevosen karva ja merkit, sukuluettelo sekä omistajan nimi ja kotipaikka; ja
2) kantakirjaan ennen otetusta oriista: kantakirjanumero, syntymävuosi, karva, valtion ravikilpailuissa mahdollisesti saavutettu ennätys, tiedonanto mahdollisesta aikaisemmasta palkitsemisesta, montako tammaa ori on edellisenä vuonna astunut ja montako varsaa on sen astuttamisista syntynyt kuin myöskin hevosen omistajan nimi ja kotipaikka.
Näiden tiedonantojen todenperäisyydestä vastaa hevosen omistaja.
Sisäänkirjoitusmaksuna suoritetaan joka oriista kaksi markkaa sille liitolle, jonka asiana on järjestää nämä näyttelyt.
13 §. Edellisessä pykälässä mainittujen tiedonantojen perusteella laadittuun luetteloon merkitsee kantakirjalauta- kunta yleisarvostelunsa ilmotetuista oriista, palkintojen jaoista ja mitkä näytteille tuoduista oriista ovat kantakirjaan tulleet merkityiksi.
14 §. Palkintolautakuntana toimii näissä näyttelyissä kanta- kirjalautakunta.
15 §. Kussakin kantakirjanäyttelyssä voidaan jakaa seuraa- vat valtion tätä tarkoitusta varten määräämät palkinnot:
Ensimmäisessä luokassa:
1 ensimmäinen palkinto à 60 markkaa = 60 markkaa
2 toista palkintoa à 40 = 80 "
3 kolmatta palkintoa à 20 = 60 "
Yhteensä 200 markkaa
Toisessa luokassa:
2 ensimmäistä palkintoa à 100 markkaa = 200 markkaa
2 toista palkintoa à 75 = 150 "
4 kolmatta palkintoa à 50 = 200
Yhteensä 550 markkaa
Vuodesta 1909 alkaen jakakoon palkintolautakunta harkin- tansa mukaan toisessa luokassa määrätyt palkinnot toisen ja kolmannen luokan välillä.
Jos jossain näyttelyssä oriiden lukuun tahi laatuun nähden ei olisi voitu jakaa kaikkia palkintoja edellä sanotussa järjes- tyksessä, voidaan palkintorahat jakaa tarpeen mukaisesti sekä siirtää yhdestä luokasta toiseen, jota paitsi yhdessä näyttelyssä mahdollisesti säästyneet palkinnot voidaan käyttää jossain toisessa samanlaisessa näyttelyssä.
Ori saakoon ainoastaan yhden palkinnon samana kalenterivuonna.
16 §. Hevosen omistajan tulee näyttelyssä tarkoin noudattaa kantakirjalautakunnan antamia järjestysohjeita.
Nämä määräykset, joiden kautta Keisarillisen Suomen Senaatin 31 päivänä toukokuuta 1905 antamassa, tarkempia määräyksiä toimenpiteistä Suomen hevosrodun parantami- seksi sisältävässä päätöksessä löytyvät määräykset kanta- kirjojen pidosta suomenrotuisista oriista kumotaan, astuvat heti voimaan toistaiseksi noudatettaviksi.
Helsingissä, 6 päivänä syyskuuta 1907.
Maanviljelystoimituskunnan Päällikkö, Senaattori Onni Schildt.