Ed. Tainio: Eduskuntamme valta on sangen rajoitettu monessakin suhteessa, se ei edusta oikeastaan niin suveree- nisesti kansaa ja kansan tahtoa kuin eduskunnan pitäisi. Mutta kaikista hullunkurisin rajote on se, että Suomen kansan eduskunnalta on riistetty aloteoikeus kirkollisen lainsäädännön alalla, ja tällä tavalla valtiokirkko aivan kuin asettuu rinnakkain, tasaväkiseksi, yhtä arvoiseksi edus- kunnan kanssa. Eduskunnan täytyy pyrkiä hankkimaan itselleen mitä täydellisin valta kaikissa asioissa. Siihen kaikkien maiden eduskunnat pyrkivät niin hallitsijaan nähden kuin kaikkiin muihinkin rajoittaviin esteihin nähden. Meidän eduskuntamme tärkeä tehtävä tässä asiassa on hankkia itselleen valtaa kirkolliseen lainsäädäntöön nähden ja riistää se pois kirkolliskokoukselta, jossa synkimmän taantumuksen edustajat, papisto, ensimmäistä viulua soittavat.
Mutta kun tietää, millä kannalla asiat nykyisin siinä suh- teessa ovat, niin ei jääne eduskunnalle mitään muuta tietä, mitään muuta keinoa tämän määrän saavuttamiseksi kuin kieltää hyväksymisensä kaikilta lakiehdotuksilta, jotka Kirkkolakia koskevat, siksi kuin kirkolliskokous suostuu ryhtymään alotteeseen valtion ja kirkon erottamiseksi. Eduskunnan tehtävä tässä suhteessa siis näin ollen toistai- seksi rajoittunee vaan jarrutukseen, ainakin siksi kunnes eduskuntaan tulee sellainen enemmistö, joka tulkitsee eräitä tätä asiaa koskevia lakimääräyksiä eduskunnan suvereni- teetin kannalta.
Näitä seikkoja silmällä pitäen minua hämmästyttää, etteivät lakivaliokunnan sosiaalidemokraattiset edustajat ole panneet vastalausetta kaikkia näitä muutosehdotuksia vastaan, että he ovat antautuneet joitakuita niistä hyväksy- määnkin, ja sillä tavalla ovat suostuneet paikkaamaan sitä perin mätää ruuhta, jonka kanssa ei rantaan pääse. Minä en aijo ryhtyä yksityiskohtaisesti näitä eri muutosehdotuksia arvostelemaan, vaan lausun mielipiteenäni, että eduskunnan tehtävä tässä asiassa olisi hyljätä nämä muutosehdotukset ja vastaisuudessa kaikki, kunnes valtion ja kirkon eroon päästään.
Minua hämmästyttää vielä sekin seikka, etteivät täällä nämä esitykset ole herättäneet vilkkaampaa naurua kuin tapahtu- nut on, ja hämmästyttää sekin, että jotkut puhujat niitä sangen vakavalla naamalla kehtaavat puolustaa (naurua). Nehän ovat niin naurettavia, onhan kuin ivaa esittää tällaisia parannuksia meidän kirkkolakiimme, kun tietää, kuinka rutimätä koko kirkko on. Kun eräällä taholla ollaan sangen halukkaita selittämään valtiokirkon vastustamista uskonnon vastustamiseksi, niin täytynee erittäin huomauttaa siitä, että jos valtiokirkkoa miltään kannalta voi ja täy tyy vastustaa, niin juuri uskonnon kannalta. Ja tämä sen takia, että valtiokirkko ja sen papit ovat väärentäneet Kristuksen opin, ovat muuttaneet rakkauden evankeliumin rikkaitten palvelukseksi, ovat korkeimman totuuden hyljänneet, ovat alentaneet uskonnon - vaikea löytää niin ilkeää , sanaa kuin tarvitsisi (naurua) - alentaneet uskonnon keinotteluksi, ja riistäneet miljoonilta sen lohdutuksen, jota ne kaipaisivat. Uskaltaisinpa väittää, etteivät minkään valtiokirkon papit ole rohjenneet tulkita oikein Kristuksen evankeliumia sen jälkeen kuin valtio ja kirkko tähän likaiseen yhteyteen suostuivat. Valtio on pakanallinen. Kaikki valtiot ovat pakanallisia. Mikään valtio ei sinänsä tarkoita eikä palvele totuutta, ei oikeutta, ei rakkautta, vaan valtiot kaikki edustavat puhtainta ja raainta itsekkyyttä. Mutta kirkko palvelee tätä samaa valtiota, siinä on muuttunut rakkauden evankeliumi vihan, sorron ja vääryyden ylistyslauluksi. Valtiokirkko tarjoo paimenilleen liian suuria palkkoja ja sen takia, näitten palkkojen takia, ne myös unohtavat sen tehtävän, joka niillä olla pitäisi.
Nämä minun väitteeni tuntunevat hieman rohkeilta, mutta tosia ne ovat. Jos sanotaan raamatussa: "älä tapa", jos sanotaan raamatussa: "rakasta lähimäistäsi, niinkuin itseäsi", niin valtiokirkon papit lukevat rakkauden jumalan siunausta valtakunnan sota-aseille maalla ja merellä, valtiokirkonpapit rukoilevat, että onnistuttaisiin murhaa- maan kymmeniätuhansia jaapanilaisia Mandshuriassa, ne rukoilevat, että onnistuttaisiin upottamaan johonkin Tshushimalahteen kymmeniätuhansia ihmisiä yhdessä silmänräpäyksessä (Oikealta: asiaan!), he antautuvat sotarovasteiksi, he saattavat vihkiä niitä lippuja, jotka ovat pyhitetyt ihmisteurastuksen palvelukseen, jotka ovat ihmisteurastuksen symbooleita.
Mutta eipähän tämä ole ihme. Minun mielestäni ne tekevät vielä enemmän. Ne, jotka saarnaavat lähimäisen rakkautta: -rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimäistäsi niinkuin itseäsi:, ne ovat monta kertaa ryöstättäneet köyhän miehen viimeisen lehmän voisaatavistaan, ne ovat, nämä rikkaat valtiokirkon pönäkät rovastit, riistäneet maitotilkan köyhän mökkiläis- perheen lapselta, vastasyntyneeltä pienokaiselta, silloinkin kuin äidin rinnat ovat kuihtuneet, ja tämän kaiken sen takia, että rovastilta puuttuu pari naulaa voisaatavia. Nämä valtiokirkon palkkapaimenet ovat tunnottominta väkeä (Vasemmalta: oikein!), mitä mikään valtio sisältää. Ne ovat tulkitsevinaan Kristuksen oppia (Vasemmalta: tosiaankin!). Mutta ne eivät koskaan sano samoja sanoja rikkaille kuin sanoi uskonnon perustaja sille rikkaalle miehelle, joka tahtoi tulla vanhurskaaksi. Tämä rikas oli täyttänyt kaikki lain- käskyt, mutta vielä jotain puuttui. Ja hänelle sanottiin: Mene, myy omaisuutesi, ja'a köyhille ja sitten seuraa minua. Tämä rikas mies, samoinkuin muutkin rikkaat, olisi tahtonut samalla olla myös vanhurskas, mutta se ei siihen aikaan tälle henkilölle kelvannut hän asetti ehdon: valitse joko rikkaus tahi vanhurskaus. Ja se rikas valitsi, samoin kuin kaikki rikkaat valitsevat, rikkauden vanhurskauden asemesta. Meidän pappimme eivät koskaan uskaltaisi esittää kellekään rikkaalle tätä vaihtoehtoa, eivät uskaltaisi asettaa kellekkään valittavaksi: rikkaus tai tuomio. Tämä meidän papistomme ei uskalla sanoa kellekkään rikkaalle rehellisesti: helpompi on kamelin käydä neulansilmän läpir kuin rikkaan joutua taivaanvaltakuntaan. Meidän papistomme selittää että kyllä kameli pääsee neulansilmän läpi ja rikaskin taivaaseen (Oikealta: asiaan!).
Minä voisin jatkaa näitä ristiriitaisuuden todistuksia valtio- kirkon pappien opin ja raamatun opin kanssa kuinka pitkälle tahansa, mutta nämä esimerkit alkanevat jo riittää. Lisään tähän kuitenkin vielä kirkon, sanoisinko törkeimmän väären- nyksen (Oikealta: asiaan!), että esivalta on JumaIalta (Lopettakaa! Ed. Renvall: Asiaan!). Tämä on asiaa, sen- tähden että herrat porvarit ovat valmiit väärentämään kaikki minun tarkoitukseni, niinpian kuin minä vastustan näiden kirkkolakiesitysten hyväksymistä,jollen minä samalla selitä, miksi kaikkien uskonnon puoltajain täytyy jyrkästi ponnistaa kaikki viimeiset voimansakin valtion ja kirkon erottamiseksi (Vasemmalta: hyvä!). Sentakia tämä kuuluu asiaan. Minä olen kuullut ne huomautukset sieltä oikealta jo pari kolme kertaa, mutta en ole viitsinyt niihin vastata, ennenkuin herra Renvall niin kovaäänisesti huomautti, että hänkin on ollut kirkolliskokouksessa näitä esityksiä hyväksy- mässä (naurua).
Niin, se kirkon törkein väite, että esivalta on Jumalalta. Jos esivalta olisi Jumalalta, niin silloin Jumala olisi väkivallan Jumala. Sillä kaikki esivallat mitä meillä on, ne ovat verisen väkivallan tulosta. Mikään hallitsijasuku ei istu valta- istuimellaan muun oikeuden kuin voiman ja voimasuhteiden perusteella. Kaikkien maiden historiat ovat täynnä tällaisia vallankumouksia, murhia. Kaikkialla voima on määrännyt hallitushuoneet ja hallitukset. Jos jossakussa valtiossa tänään hallitsee sanoisinko Paavali I, niin hänen hallituksensa on kirkon mielestä Jumalan asettama. Jos Paavali I tänään temmataan pois väkivaltaisella tavalla ja tilalle tulee Juhani II mahdollisesti, niin taaskin esivalta on Jumalalta. Jos kansa jossakussa maassa tekee kapinan, vallankumouksen, karkottaa pois koko hallitsijasuvun, niin heti paikalla vallankumouksen jälkeen koko kirkko ja sen papit ovat valmiit toitottamaan, että tämän vallankumouksen kautta päivän vanha hallitus ja esivalta on Jumalan asettama.
(Valtiopäivien 1908 pöytäkirjat.)