Armollisesti vahvistettu Ministerineuvoston päätös.
2333. Koskeva sitä järjestystä, jossa Kulkulaitosministeriön on valvottava Suomen rautateitä.
Ministerineuvosto päätti:
I. Valtakunnan perustuslakien 10 ja 11 artikkelien nojalla (Asetuskok. I nid. 1 osa, v. 1906 painos) alistaa Hänen Keisarillisen Majesteettinsa armollisesti vahvistettavaksi oheenliitetyn ehdotuksen väliaikaisiksi säännöiksi siitä järjestyksestä, jossa Kulkulaitosministeriön on valvottava Suomen rautateitä.
II. Ylempänä (1:ssä os.) mainittujen väliaikaisten sääntöjen toteuttamisesta johtuvat menot, kaksitoista tuhatta kuusi- sataa ruplaa vuodessa, ovat toistaiseksi suoritettavat niistä varoista, jotka ovat myönnetyt kulunkiarviossa edellyttä- mättömiä, vuoden kuluessa sattuvia ylimääräisiä tarpeita varten.
Syyskuun 30 p:nä 1909 armollisesti vahvistetut väliaikaiset säännöt siitä järjestyksestä, missä Kulkulaitosministeriön on valvottava Suomen rautateitä.
1. Sen seikan yleinen silmälläpito, että Suomen niinhyvin nykyiset kuin myöskin vastaisuudessa rakennettavat valtion- sekä yksityiset leveäraiteiset rautatiet ovat niin varustetut, että niillä esteettömästi voidaan käyttää Keisarikunnan liikkuvaa kalustoa, on Kulkulaitosministerin asiana, ja toteuttaa hän sen käytettävissään olevien virkamiesten kautta.
2. Virkamiehet, jotka Kulkulaitosministeri määrää valvo- maan Suomen rautateitä, ovat, näiden rautateiden tarkasta- jina Keisarikunnan puolesta, oikeutetut:
a) olemaan läsnä Suomen Rautatiehallituksen täysistunnois- sa ja käyttämään niissä äänioikeutta,
b) kutsuttaissa tulemaan Keisarillisen Suomen Senaatin istuntoihin antamaan selityksiä, ja
c) esittämään kaikki heidän täytettävikseen annetuista palve- lustehtävistä johtuvat vaatimukset Suomen rautateiden päätirehtöörille taikka tie- ja vesirakennusten Ylihallituksen ylitirehtöörille, riippuen siitä, kumpaiselleko heistä asia kuuluu.
3. Jos ylempänä (2:sen art:n c kohdassa) mainittujen vaati- muksien täyttäminen kohtaa esteitä Suomen rautateiden päätirehtöörin tahi tie- ja vesirakennusten Ylihallituksen ylitirehtöörin puolelta, niin on Kulkulaitosministerin Suomen rautateitä tarkastamaan määräämäin virkamiesten alistet- tava näiden esteiden asiallinen puoli, oman lausuntonsa ohella, Kulkulaitosministerin harkittavaksi, jolloin Kulkulai- tosministeri, sovittuaan Suomenmaan Kenraalikuvernöörin kanssa, ratkaisee herätetyn kysymyksen ja ryhtyy siitä johtu- viin toimenpiteisiin, jotka ovat velvoittavia asianomaiselle hallitukselle Suomessa. Jos Kulkulaitosministerin toimen- piteen toteuttamiseksi tarvitaan uutta määrärahaa, jota ei ole edellytetty voimassaolevassa Suomen rautateiden meno- säännössä, niin sellainen määräraha otetaan seuraavan vuoden menosääntöön. Erimielisyydet, jotka tämän artikke- lin vaatimissa neuvotteluissa Kulkulaitosministerin ja Suomenmaan Kenraalikuvernöörin kesken voivat syntyä, ratkaistaan Ministerineuvostossa, Kenraalikuvernöörin ottaessa siihen osaa, siinä järjestyksessä, joka on säädetty eri virastojen keskeisten erimielisyyksien ratkaisemista varten.
4. Kaikki Suomen Rautatiehallituksen tahi Tie- ja vesiraken- nusten Ylihallituksen antamat määräykset, jotka koskevat näiden teiden varustamista sellaisiksi, että Keisarikunnan liikkuva kalusto voi esteettömästi kulkea, ovat ilmoitettavat niille virkamiehille, jotka Kulkulaitosministeri on määrännyt tarkastamaan Suomen rautateitä, sekä myöskin Pietarin Rautatiehallitukselle tiedoksi.
5. Kaikista ehdotuksista, jotka Suomessa tehdään uusien rautatielinjojen rakentamisesta maahan, on Tie- ja vesi- rakennusten Ylihallituksen neuvoteltava, mitä ehdotettujen linjojen teknillisiin ehtoihin tulee, virkamiesten kanssa, jotka Kulkulaitosministeri on määrännyt sanottuja teitä tarkasta- maan, eikä tämänlaatuisissa asioissa saa ryhtyä enempiin toimenpiteisiin ilman mainittujen virkamiesten lausuntoa.
6. Niiden virkamiesten toimintajärjestys, jotka Kulkulaitos- ministeri on määrännyt tarkastamaan Suomen rautateitä, määrätään erityisellä ohjesäännöllä, jonka Kulkulaitos- ministeri laatii sekä muuttaa yksissä neuvoin Suomenmaan Kenraalikuvernöörin kanssa, mutta, jos nämä eivät voi päästä yksimielisyyteen, niin ratkaistaan riidanalaiset kysymykset näiden sääntöjen 3:ssa artikkelissä osoitetussa järjestyksessä.
7. Kaikissa kysymyksissä, jotka koskevat Suomen rautateiden saattamista sellaiseen kuntoon, että Keisarikunnan liikkuva kalusto voi niillä esteettömästi kulkea, vaihtaa Kulkulaitos- ministeri kirjelmiä välittömästi Suomenmaan Kenraali- kuvernöörin kanssa ja rautateiden Keskushallitus taas joko Suomen vastaavan Rautatiehallituksen tahi Tie- ja vesi- rakennusten Ylihallituksen kanssa, riippuen asian laadusta.
8. Mitä tulee Pietarin ja Valkeasaaren välisen rataosan valvontaan Kulkulaitosministeriön puolelta, niin siinä suhteessa jäävät voimaansa huhtikuun 24 p:nä 1895 armolli- simmasti vahvistetut määräykset asiassa, niillä muutoksilla ja lisäyksillä, jotka aiheutuvat ylempänä esitettyjen artikkelien (1-7) määräyksistä.
Tämän on Oikeusministeri marraskuun 30 p:nä 1909 lähettänyt HallitsevalIe Senaatille julkaistavaksi.
Julkaistu Hallitsevan Senaatin painattamassa, hallituksen säädösten ja määräysten kokoelmassa joulukuun 5/18 p:nä 1909 No 233.