Kejsarillisen Majestetin
PLAKATI,
Neljästä Yhteisestä, Julki-, Kiitos-, Paasto-, Katumus- ja Rukouspäivästä,
jotka
yli koko Suomen Suuren-Ruhtinanmaan juhlallisesti pidettämän ja vietettämän pitä tulevana vuona 1820.
Annettu St. Pietarborisa sinä 16 p. Joulukuusa 1819.
Me Alexander I:nen jne.
Taritsemme Teille, Meildä rakastetuille, Meidän uskollisille Alamaisillemme Lutheruxen Seurakunnasta Suomen Suuren-Ruhtinanmaasa, Meidän erinomaisen lemmemme, Armollisen suosiomme ja hyvän tahtomme Jumalan Kaikkivaldian kanssa!
...
Onnellinen siis se, kuin Herraa pelkää, ja autuas se Maakunda, jonga Jumala Herra on! Siellä Lait jälkeen eletään Herran tähden, sillä ne ovat annetut yhdelle Kansalle, kuin Uskonoppi on otollisexi tehnyt; siellä jokainen jäsen arvosa pitää Kansakunnan oikeudet ja säädyt; sillä ajatus Hänen päällens, joka salaisuudesa näkee, tutkee ihmisen salaisimmat aivotuxet ja tuomitsee hänen tekonsa myöskin silloin, koska ulkonaista rangaistusta sen päälle ei seuraa. Rakkaus ja rauha vahvistetaan siinä Kansakunnasa, jonga jäsenet Uskonoppi yhdistää. Erinäisten töiden ja toimitusten alla tekee itsekukin Kristillisellä kiivaudella, uskollisudella ja rehellisydellä työtä oman ja yhteisen parhan päälle - Erinäinen menestys on siellä, kusa Kansakunnan, ja yhteinen paras on Kansakunnan jäsenitten erinäinen voitto. Kuormat tulevat keviöixi, sillä ne kannetaan yximielisydeldä, ja jos myöskin yhteiset onnettomudet kohtavat Maakundaa, on kuitengin senkaldaisella Kansalla väkevydens Jumalisudesa, toivonsa Sen Kaikkivaldian suojelluxesa. Sen yhdistys mailmallisen Lain ja hallituxen alle matkaan saattaa, ynnä ajallisen menestyxen kanssa, yhden korkiamman onellisuden. Ne moninaiset tilat, kuin senkaldainen yhdistys taritsee, että edesauttaa omaa ja kanssavejeinsä parasta, ovat välikappalet, joidenga kautta Jumalan Edeskatsomus meitä aututeen otollisixi ylöskasvattaa tahtoo. Kusa nämät tilat Jumalanpelvolla ja Kristillisellä huolenpidolla vaariin otetaan, siellä myös ihminen valmixi tulee yhtä parembata Isänmaata varten, ja siellä vahvistetaan, elämän murhetten alla, hänen toivonsa ijankaikkisesta autudesta.
Meillä, jotka Jumalan Edeskatsomuxen säännöstä hallitsemme Teidän Maanne ylitse ja sen sivusa murhetta pidämme Teidän totisesta parhastanne, ei ole siis yhtän toivotusta sydämmellisembä, kuin että Uskonoppi Teildä arvosa pidettäisiin, ei yhtän murhetta kallimba, kuin että sen pyhyttä Teidän seasanne edesauttaa. Turhaan Me teemme työtä Teidän onnellisudenne päälle, jos Te itse unhotatte Herran teitä; turhaan Lait nautitsevat Meidän suojelustamme, jos niiden voima vähennetään kylmäkiskoisudelda ja ylönkatselda Jumalata kohtaan. Turhat ovat Teidän omat aikomuxenne, jollei ne johdateta vilpittömäldä Jumalan palvelukselda. Turha on työntekiän ahkerus, kaupanteon ja muiden elatuskeinoin harjoitus, turha virkamiesten ja opettajain vaiva, jollei kaikki pyhitetä rakkaudelda Jumalata ja Uskonoppia kohtaan.
...