Armollinen Asetus
erillisten vesijättöjen muodostamisesta itsenäisiksi tiloiksi.
Annettu Livadiassa 4/17 p:nä lokakuuta 1911.
Hänen Majesteettinsa Keisari on, Suomen Eduskunnan alamaisesta esityksestä, 4/17 p:nä lokakuuta 1911 Livadiassa ollessaan suvainnut armossa vahvistaa seuraavan asetuksen erillisten vesijättöjen muodostamisesta itsenäisiksi tiloiksi:
1 §. Jos asianomaisella luvalla toimitetun vesistönlaskemisen johdosta syntynyt vesijättö on jaettu tahi yksityisen ositus- toimen kautta joutunut jonkun henkilön omaksi sitä maa- tilaan liittämättä taikka on luovutuksen kautta laillisetta osituksetta erotettu tilasta, niin saakoon sellaisen erillisen vesijätön, huolimatta sen suuruudesta, muodostaa itse- näiseksi tilaksi alempana mainittavassa järjestyksessä.
Kun laskemislupaa myönnettäessä annetun määräyksen perusteella vesijättö on liitetty tilaan, jolla ei ole osaa vesistöön, saakoon semmoisenkin vesijätön, jollei se jo ole ollut tilalla toimitetun maanosituksen alaisena, samalla tavalla muodostaa itsenäiseksi tilaksi.
Mitä ensimäisessä ja toisessa kappaleessa on säädetty, sovellettakoon kuitenkin vain silloin, kun yllämainitut asianhaarat ovat olleet olemassa ennen tämän asetuksen voimaan astumista.
2 §. Tämän asetuksen mukaan vesijättömaasta muodostetun tilan pitää kokonaan kuulua samaan kuntaan.
Sellainen tila älköön käsittäkö useampaa kuin kolme eri tiluskappaletta, pieniä saaria lukuun ottamatta.
3 §. Oikeutettu tekemään hakemuksen vesijätön muodosta- misesta itsenäiseksi tilaksi on se, joka hallitsee vesijättöä, sen nojalla, että hän tai joku hänen saantomiehensä on saanut sen 1 §:ssä edellytetyllä tavalla.
Kun hakija ei voi johtaa saantoansa sellaiseen saantoon, otettakoon hakemus kuitenkin käsiteltäväksi, jos hakija näyttää, että hän omistajana hallitsee vesijättöä, ja esittää muuten todennäköisiä perusteita hakemukselleen.
4 §. Hakemus, joka 3 §:ssä on mainittu, tehtäköön kirjallisesti sen läänin kuvernöörille, jossa vesijättö on; ja liittäköön hakija hakemuskirjaansa selvityksen vesijättömaan synnystä sekä alueestansa tehdyn kartan, joka näyttää sen rajan- käynnillä tahi muuten asianmukaisesti määrätyt rajat, kuin myös karttaan kuuluvan tilus- tahi jakoselityksen.
5 §. Kun hakemus 4 §:n mukaan on tehty, on kuvernöörin kuulutuksella, joka on kolme kertaa julkaistava virallisissa sanomalehdissä ja julistettava sen tahi niiden seurakuntain kirkoissa, missä laskettu vesistö on, ilmoitettava, että sen, joka tahtoo esittää väitteen hakemusta vastaan, tulee kolmen kuukauden kuluessa kuulutuksen kirkossa lukemisesta tehdä siitä kirjallinen ilmoitus kuvernöörille, sen uhalla ettei hänellä sittemmin ole siihen oikeutta, sekä myöskin että asiaan kuuluvista asiakirjoista saa kuvernöörin määrää- mässä paikassa ottaa selon.
Hakemuksen ollessa kuvernöörin käsiteltävänä älköön toista siltä alueesta samassa tarkoituksessa tehtyä hakemusta otettako tutkittavaksi muuten kuin väitteenä ensimäistä hakemusta vastaan. Jos ensinmainittu hakemus hylätään, otettakoon jälkimäinen laillisessa järjestyksessä käsiteltä- väksi.
Hakemuksesta, joka on tehty sen jälkeen kuin vesijättömaan jakamisesta on määräys annettu, säädetään 9 §:n toisessa kappaleessa.
6 §. Jos joku väittää itsellään olevan sellaisen oikeuden vesijättömaahan, että kysymys hakijan oikeutuksesta vaatimaan sen muodostamista itsenäiseksi tilaksi siltä syystä on katsottava riitaiseksi, osottakoon kuvernööri hänet ottamaan haasteen kanteestansa, jollei sitä jo ole tuomio- istuimessa vireillepantu, viimeistään niihin paikkakunnan varsinaisiin käräjiin, jotka kolmen kuukauden kuluttua ensiksi pidetään, ja sitä sitten asianmukaisesti perille ajamaan, sen uhalla että, jos hän tämän laiminlyö, kuver- nööri ratkaisee hakemuksen.
7 §. Kun kaikki asian lopulliseen tutkimiseen tarpeellinen selvitys on saatu, antakoon kuvernööri siitä päätöksen.
Jos hakemukseen on lainvoimaisella päätöksellä suostuttu, pitäköön kuvernööri huolta siitä, että vesijätön ympärysrajat viipymättä pyykitetään, jollei sitä jo ole tehty, ja tarpeen vaatiessa kartalle uudestaan merkitään, sekä että vesijättö tulee manttaaliin pannuksi yleisten rasitusten suorittamista varten ja eri vesijättötilana omalla nimellään ja numerollaan maakirjaan ja maarekisteriin merkityksi. Ennenkuin kaikki tämä on tehty, älköön vesijättöä itsenäisenä tilana pidettäkö.
8 §. Jos joku, sellaista vesijättömaata jaettaessa, joka on syntynyt asianomaisella luvalla toimitetun vesistönlaskemi- sen kautta, vaatii itselleen taikka tilalle, jolla ei ole ollut osaa vesistöön, määräaluetta siitä maasta tahi määräosuutta siihen, ilmoittakoon toimitusmaanmittari sen kuvernöörille, myöskin vaatimuksen perusteeksi tuodut asiakirjat, ja keskeyttäköön toimituksen, mikäli tämä riippuu siitä, miten vaatimus ratkaistaan. Jos kuvernööri, 1 ja 3 §:n säännöksien nojalla, havaitsee että vaatimus on otettava tutkittavaksi, käsiteltäköön sitä niinkuin 5 ja 6 §:ssä sekä 7 §:n ensimäisessä kappaleessa on sanottu; ja saatettakoon jakotoimitus loppuun sittenkuin kuvernöörin asiasta antama päätös on saanut lain voiman tahi siitä tehty valitus on ratkaistu.
Tällaista vaatimusta älköön jakotoimituksessa esitettäkö myöhemmin kuin siinä kokouksessa, jossa jakoperustus määrätään.
9 §. Kun hakemus vesijätön muodostamisesta itsenäiseksi tilaksi on 4 §:n mukaan tehty ja sen jälkeen pyydetään määräystä saman vesijättömaan jakamiseen, tulee kuver- nöörin, jos hän antaa määräyksen, samalla käskeä, että jaon loppuun saattaminen on jätettävä toistaiseksi niinkuin 8 §:n ensimmäisessä kappaleessa on säädetty.
Jos sellainen hakemus tehdään sittenkuin jakomääräys on annettu, kuulustakoon kuvernööri toimitusmaanmittaria asiasta; ja antakoon myöskin samallaisen käskyn kuin äsken mainittiin, jollei kokousta jakoperusteen määräämistä varten vielä ole pidetty. Jos ilmoitetaan että sellainen kokous jo on pidetty, älköön hakemus antako aihetta enempään toimenpiteeseen.
10 §. Sellaista vesijättöä jaettaessa, josta hakemus tai vaatimus on 4 tahi 8 §:n mukaan tehty, älköön kukaan, joka on jättänyt väitteen sitä vastaan 5 ja 6 §:n mukaisesti ilmoittamatta tahi perille ajamatta, saako osaa siitä alueesta, jota sanottu hakemus tai vaatimus tarkoittaa; vaan on se osa alueesta, mihin nähden vastaväite on jäänyt ilmoittamatta tai perille ajamatta, jaettava sille, joka on mainitun hakemuksen tai vaatimuksen tehnyt.
11 §. Jos osa vesijättömaasta on tämän asetuksen mukaisesti jaossa lohkaistu jollekulle henkilölle, sitä osaa maatilaan liittämättä, taikka tilalle, jolla ei ole ollut osaa vesistöön, on lohkaistun alueen muodostaminen itsenäiseksi tilaksi loppuun saatettava sillä tavoin kuin 7 §:n toisessa kappalees- sa on säädetty.
12 §. Päätös, jonka kautta kuvernööri kieltäytyy ottamasta tutkittavakseen 3 ja 8 §:ssä mainittua hakemusta tai vaati- musta tahi siirtää jonkun kysymyksen riitaisena oikeuteen, niin myös kuvernöörin lopullinen päätös sellaisesta asiasta annettakoon sittenkuin se tiedoksipanolla viimeistään päivää ennen on ilmoitettu.
Päätöksen yhteydessä kuvernööri antakoon osotuksen siitä, mitä päätökseen tyytymättömän on 14 §:n mukaisesti muutoksenhakua varten vaarinotettava.
13 §. Kuulutuksesta ja päätöksestä, jonka kuvernööri tämän asetuksen mukaan antaa, älköön lunastusta otettako.
14 §. Kuvernöörin antamaan päätökseen saa muutosta hakea Senaatin Talousosastosta kirjallisella valituksella, joka päätöksen kera on sinne jätettävä ennen kello kahtatoista kuudentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, jolla päätös annettiin.
15 §. Sillä aikaa kuin hakemus vesijätön muodostamisesta itsenäiseksi tilaksi tahi vaatimus sen jaossa lohkaisemisesta tämän asetuksen mukaan on vireillä, älköön kukaan muussa kuin 5 ja 6 §:n edellyttämässä järjestyksessä moittiko hakijan saantoa vesijättöön sillä perusteella, että vesijättö tätä ennen on jostakin maatilasta erotettu ilman laillista ositusta taikka erotettu tilasta, jota lain mukaan ei ole ollut lupa osittaa, tahi muuten laittomasti tehty erilliseksi.
Jos hakemus tahi vaatimus on lainvoimaisella päätöksellä hyväksytty, olkoon vesijätönhaltijan saanto vapaa kaikesta moitteesta, joka nojautuu nyt mainittuihin perusteihin.
16 §. Tämän asetuksen mukaan itsenäiseksi tilaksi muodos- tetun vesijätön luovutuksesta ja lainhuudatuksesta, niin myös semmoisen tilan kiinnittämisestä olkoon voimassa mitä näistä asioista on maalla olevaan maahan nähden yleensä säädetty, kuitenkin niin, että lainhuudon myöntämiseen sille, joka on tilaksi muodostamisen hankkinut, älköön enään vaadittako selvitystä hänen saannostaan ja että vesijättö- tilan lainhuudatus toimitetaan yhdellä ainoalla lainhuudolla kiinnekirjaa antamatta sekä että sellainen tila ei ole suku- lunastuksen alainen eikä sitä saa kiinnittää eläkkeestä. Vesi- jättötilalla älköön myöskään olko osuutta kylän yhteisiin etuihin.
Vesijättötilan osittaminen olkoon sallittu, noudattaen mitä rälssi- ja verotilain osittamisen ehdoista on erittäin säädetty.
17 §. Jollei tässä asetuksessa tarkoitetun vesijätön haltija viiden vuoden kuluessa tästä lukien ole ryhtynyt toimeen vesijätön muodostamiseksi itsenäiseksi tilaksi sillä tavalla kuin ylempänä on sanottu, saakoon Senaatin Talousosasto kuitenkin, jos syytä on, määrätä vesijätön, sen osanottoa varten yleisiin rasituksiin, kruunun kustannuksella manttaa- liin pantavaksi, minkä ohessa vesijättö on maarekisteriin merkittävä, ellei sitä ennen ole tehty; ja olkoon se manttaa- liinpano voimassa, vaikka vesijättö sitten haltijan toimesta muodostetaankin itsenäiseksi tilaksi. Jos vesijättö jälleen liitetään tilaan, josta se on ollut luvattomasti erotettuna, tahi jos se erotetaan tilasta laillisen osituksen kautta, rauetkoon mainittu manttaaliinpano.
Ministeri Valtiosihteeri A. Langhoff.