Jälkeläisten laadun parantamiseen tähtäävän tieteellisen liikkeen aloittajana pidetään huomattavaa brittiläistä tiede- miestä Francis Galtonia (1822-1911). Charles Darwinin ajattelusta vaikutteita saanutta Galtonia kiinnosti jo 1860- luvulta alkaen nerouden (genius) tai oikeammin kyvykkyyden periytyminen. Kirjassaan Hereditary Genius: "An Inquiry into Its Laws and Consequences" (1869) hän tutki eri yhteiskunta- alojen huippuja (mm. tuomareita, valtio- ja tiedemiehiä, runoilijoita jne.) ja heidän ominaisuuksiaan sekä näiden ominaisuuksien periytymistä. Johtopäätöksenä tutkimuksesta oli, että ihmisen luontaiset kyvyt ovat perinnöllisiä ja periytyvät samojen sääntöjen mukaan, jotka säätelevät koko muunkin elollisen maailman perinnöllisyyttä. "Siksi", päätteli Galton edelleen, "aivan yhtä helposti, kuin huolellisella valinnalla on mahdollista saada aikaan pysyvä koira- tai hevosrotu, jolla on erityinen juoksemisen tai mikä muu haluttu lahja tahansa, niin on myös mahdollista tarkkaan harkituilla avioliitoilla muutaman sukupolven kuluessa saada aikaan hyvin lahjakas ihmisrotu". Vuonna 1883 ilmes- tyneessä kirjassaan "Inquiries into Human Faculty and Its Development", hän antoi jälkeläisten laadun parantamiseen tähtäävälle toiminnalle nimen eugeniikka (eugenics).
Myös Saksassa havahduttiin samanlaisiin ajatuksiin. Alan sikäläisinä perustajina pidetään Alfred Ploetzia (s. 1860) ja Wilhelm Schallmayeria (s. 1857). Galtonin ajattelulla ei ollut merkittävää suoraa vaikutusta heihin, vaan ajattelun pohjana oli Darwinin teoria luonnonvalinnasta ja siitä edelleen kehitetty sosiaalidarwinismi. Termin rotuhygienia (Rassenhygiene, sanatarkasti rotujen hygienia) loi Ploetz kirjassaan "Die Tüchtigkeit unsrer Rasse und der Schutz der Schwachen: Ein Versuch über Rassenhygiene und ihr Verhältniss zu den humanen Idealen, besonders zum Socialismus" (1895) tarkoittamaan pyrkimystä säilyttää laji tai rotu terveenä ja täydellistää sen taipumuksia eli jalostaa sitä. Schallmayerin klassinen teos oli nimeltään "Vererbung und Auslese" (1903).
Schallmayer ja muutkin saksalaiset rotuhygieenikot arvoste- livat Ploetzin termiä siitä, että siinä esiintyi sana rotu, jonka takia se voitaisiin helposti sekoittaa erilaisiin rotuoppeihin. Saksassa ehdotettiinkin termin vaihtamista. Uudeksi termiksi ehdotettujen joukossa olivat mm. Vererbungshygiene (perinnöllisyyshygienia), Fortpflanzungshygiene (siitoshygienia), Entartungslehre (degeneraatio-oppi), Regenerationslehre (regeneraatio-oppi), Erbguthygiene (perintöhygienia), Nationalhygiene (kansallinen hygienia) ja Volkshygiene (kansanhygienia). Yrityksistä huolimatta alkuperäinen termi piti pintansa.
Kun jälkeläisten laadun valvonnasta kiinnostunut liike levisi maailmanlaajuiseksi, nimettiin liike joko saksalaiseen tai anglosaksiseen termiin nojaten aina sen mukaan, kummasta kielipiiristä vaikutteet tulivat. Termien kulttuuripiiriraja kulki karkeasti siten, että ainakin saksankielinen Eurooppa sekä Pohjoismaat käyttivät saksalaista termiä Rassenhygiene ja sen johdoksia kuten tanskan racehygiejne, norjan racehygiene, ruotsin rashygien ja suomen rotuhygienia. Kun kantatermi taas on ollut eugenics olivat johdokset sen mukaisia: ranskaksi eugénique, espanjaksi eugenesia, portugaliksi eugenía (Brasilia), italiaksi eugenica, venäjäksi evgenika.
(Markku Mattila)