Odottaessani kauppakapteeni Junelius'en kanssa Haapalankankaalla keisarin tuloa, jonka matka-ohjeen mukaan olisi pitänyt tapahtua 14/26 päivänä elokuuta, sain minä 15/27 päivänä ehtoolla käskyn lähteä viipymättä Nissilään. Tultuani sinne ilmoitin itseni hänen ylhäisyydellensä ruhtinas Wolkonsky'lle, joka kyseli oliko kaikki järjestetty keisarin matkaa varten Kajaaniin. Hänen ylhäisyytensä saatua tyydyttäviä tietoja toimenpiteistä, joihin oli ryhdytty, käski hän minun heti palaamaan takaisin Haapalankankaalle ja ilmoitti minulle sitäpaitsi, että keisari seuraavana aamuna kello 7 söisi siellä päivällistä. Sanoin kyllä silloin ruhtinaalle, ettei uudistalossa ollut ainoatakaan siihen tarkoitukseen sopivaa huonetta, mutta siihen vastasi hänen ylhäisyytensä, että keisari oli päättänyt syödä päivällistä Haapalankankaalla sekä että keisarin aikomus oli vielä samana päivänä palata takaisin Nissilään. Muuten antoi ruhtinas minun tehtäväkseni ryhtyä sellaisiin toimiin, joita asianhaarat vaatisivat ja paikka antaisi myöden.
Lähdin Nissilästä 11 ja 12 välillä ehtoolla mutta ehdin Haapalankankaalle vasta kello 3 seuraavana aamuna. Kello 4 saapui keisarin hovimestari herra Müller keisarillisen keittiön kanssa. Olin todellakin pahemmassa kuin pulassa, koska uudistalon ainoa asuinhuone oli pieni savupirtti, joka sitäpaitsi tarvittiin keittiöksi. Lehtimajan rakentamiseen ei minulla ollut aikaa eikä tarpeellista apua, mutta pääasiallisesti heitin sen tuuman sateen pelosta. Kerroin pulani herra Müllerille, ja hän oli kanssani yhtämieltä siinä kohden, että ainoa keino olisi antaa puhdistaa uudistalon melkein uusi talli ja käyttää se ruokasaliksi, niin sopimaton kuin se kaikissa suhteissa olikin. Tallin koko korkeus lattiasta kattoon oli tuskin 4 ruotsin kyynärää, leveys noin 8 ja oven ja pilttuitten väli 3 kyynärän paikoilla. Valoa tuli talliin ainoastaan oven kautta, joka oli kaksijapuoli kyynärää korkea ja yksijaneljännes kyynärää leveä.
Annettuani lakaista ja pestä sen puhtaaksi, koristin seinät ja pilttuut nuorilla koivuilla, jotka suloisella tuoksullaan kokonaan poistivat tallin hajun. Pöytä hankittiin naapuri talosta ja kun ei tuolia ollut saatavissa, täytyi minun antaa palkista valmistaa penkki, jonka peitin punaisella verkakaistaleella, joka oli tullut toisen keisaria varten määrätyn purjeveneen kanssa.
Herra Müller oli kuitenkin antanut tehdä valkean savupirttiin, jossa hän valmisti ruokaa, seisoen sakeimmassa savussa.
Täsmälleen kello 7 e. p. p. elokuun 16/28 päivänä saapui keisari Haapalankankaalle, ruhtinas Wolkonsky'n, henkilääkäri Wylie'n ja kenraalitaapin vänrikin Martinau'n seuraamana.
Valtio-sihteeri parooni Rehbinder lähti keisarin käskystä suoraan Nissilästä Ouluun.
Keisarin astuttua ulos vaunustaan, esitti ruhtinas Volkonsky minut hänelle, jonka jälkeen hän suvaitsi minun esitellä itselleen kauppakapteeni Junelius'en. Puhuteltuaan Juneliusta englanninkielellä, kääntyi keisari merimiesten puoleen ja tervehti heitä ja kokoontunutta kansaa armollisesti.
Eräs Heikki Tervonen niminen talonpoika, jonka 1809 oli ollut Porvoon valtiopäivillä, oli asettunut portin viereen, jonka kautta keisarin oli meneminen, tullaksensa uudistalon pihalle. Talonpojan, joka oli koristettu valtiopäivien muistorahalla, huomasi keisari heti. Hän seisahtui, tervehti häntä ja kutsui minun luoksensa tulkitsemaan suomenkielellä tervehdyksensä. Keisari suvaitsi silloin sanoa minulle: tiedättekö Gripenberg, tämä mies on vanha tuttava, olemme nähneet toisemme Porvoon valtiopäivillä 1809. Sitten taputti keisari talonpoikaa olkapäälle ja sanoi: sanokaa hänelle, että olen ihastunut saadessani uudestaan häntä tavata. Talonpoika hämmästyneenä ja liikutettuna keisarin nöyryydestä, lausui yksinkertaisesti mutta sydämmellisesti ilonsa siitä suuresta armosta, jonka keisari käynnillään osotti tämän etäisen maan asukkaita kohtaan. Sen jälkeen käski keisari minun myöskin kysymään talonpojalta oliko hän voinut hyvin, montako lasta hänellä oli, missä hän asui ja oliko hän maamiehenä onnellinen. Näihin kysymyksiin vastasi talonpoika tarkasti ja selvästi, jonka jälkeen keisari kädenlyönnillä jätti hänelle jäähyväiset.
Jätettyään talonpojan, meni keisari asuinhuonetta kohti ja kysyi hovimestariaan Müller'iä; ja kun minä alamaisuudessa vastasin, että Müller oli savupirtissä valmistamassa päivällistä, lähestyi keisari huoneen ovea, mutt'ei voinutkaan tulla edemmäksi sakean savun vuoksi, joka syöksi häntä vastaan. Keisari, joka ei saattanut nähdä Müller'iä sakeassa savussa, tunsi hänet kuitenkin äänestä, tervehti häntä ja kysyi leikillisesti: missä on ruokasalini? Müller vastasi: Teidän Majesteettinne, vaihtelevaisuuden vuoksi tallissa. Tämä seikka huvitti keisaria suuresti ja hän lisäsi: sama se on, kun meillä vaan on jotakin syötävää. Sitten meni keisari katsomaan ruokasalia, jonka näki kummalliseksi.
Kun keisari oli asettumaisillaan ruoalle, julisti ruhtinas Volkonsky, että hän oli käskenyt minun syömään kanssaan. Kello 7 3/4 tarjottiin päivällinen. Oikealla istui keisari, hänen vieressään ruhtinas Volkonsky, sitten minä, sen jälkeen parooni Wylie ja viimeisenä vänrikki Martinau. Koko aterian aikana, jota kesti noin 20 minuuttia, oli keisari erittäin iloisella mielellä; muun muassa muistan seuraavan: Keisari oli matkallaan Karjalasta saanut lahjaksi purkin sokeriin keitettyä puolukkamehua, josta hän paljon piti. Sittekuin itse oli ottanut siitä ja ruhtinas Volkonsky myöskin oli saanut vähän, asetti keisari itse purkin eteeni ja sanoi iloisen näköisenä: Gripenberg, tätä teidän täytyy maistaa, se on erittäin hyvää, mutta paljon ette saa ottaa, sillä tahdon säästää sitä; se on lahja Tohmajärven papin rouvalta. Keisari lausui myöskin, että hän aina Iisalmeen saakka oli huomannut maan niin kauniiksi, että sitä voisi kutsua pohjoismaiden Italiaksi; mutta siitä alkaen oli se kylläkin kolkkoa. Keisari otti myöskin selkoa lähiseuduista sekä Kajaanin kaupungista ja sen asukkaista, jossa tilaisuudessa mainitsin hänelle alamaisuudessa, että Kajaanin pastorin, Appelgren'in luona oli hankittu huoneita häntä varten. Samassa toi Müller esiin jälkiruoaksi kaksi ananasta; mutta Keisari huomautti leikillisesti, ettei ollut soveliasta syödä ananasta kello 7 aamulla tallissa Kajaanin seudulla, jonka tähden hän käski ruhtinas Wolkonskyn tallettamaan nämä harvinaiset hedelmät, jotka hän tahtoi viedä mukanaan lahjaksi emännälleen, rouva Appelgrenille.
(Sebastian Gripenberg, Keisari Aleksanteri I:sen käynti Kajaanin kaupungissa sekä muutamia muistelmia hänen matkastansa Pohjanmaalla kesällä vuonna 1819. Suomennos julkaistu 1892.)