Keisari ja Suuriruhtinas, Suomen hallitsija ja ylin valtio- orgaani, jonka oikeudellinen asema valtiossa senvuoksi usein ilmaistaan myöskin siten, että sanotaan hänen käyttelevän korkeinta valtaa.
Suomen ja Venäjän välisen valtioyhdistyksen perusteista ja laadusta johtuu, että hallitsijan asema Suomessa aina kuuluu samalle fyysilliselle henkilölle eli ihmisyksilölle, joka on Venäjän keisari. Suomella ei siis ole mitään omaa vallan- perimysjärjestystä. (Senvuoksi Hallitusmuodon 3 §, joka tätä koskee, on merkityksetön.)
Mutta koska Suomi on valtio, on sen hallitsija oikeudellisena henkilönä eli persoonallisuutena erotettavissa ja erotettava Venäjän keisarista. Hallitsijana eli valtio-orgaanina hän on Suomen perustuslakien määräämä, toisin sanoen nämät määräävät miten, s.o. kuinka laajasti ja mitä muotoja noudattamalla hän on oikeutettu Suomen valtiovaltaa harjoittamaan. Ne vanhempien perustuslakiemme säännök- set, joissa puhutaan kuninkaasta, soveltuvat (sikäli kun eivät ole muuttuneet tai kumoutuneet) nykyänsä Keisariin ja Suuriruhtinaaseen.
Itse nimitys Keisari ja Suuriruhtinas ilmaisee toiselta puolen sen erotuksen, joka oikeudellisessa suhteessa on olemassa Venäjän hallitsijan ja Suomen hallitsijan välillä, toiselta puolen että Suomi on osa Venäjän valtakuntaa. Sitäpaitsi Keisari nimen käyttäminen sisältää korkeampaa arvonantoa ja vaatii määräsanakseen "majesteettia", johon arvonimeen Suuriruhtinaan asema ei yksin oikeuta.
Keisari ja Suuriruhtinas ei ole valtion eikä valtion oikeus- järjestyksen yläpuolella, vaan hänen oikeutensa ja velvolli- suutensa ovat perustuslaissa rajoitetut ja määrätyt, vaikka- kaan ei ole kiellettävissä, että hänen valtansa on laajempi kuin yleensä muitten nykyajan valtioitten hallitsijain.
(Tietosanakirja, 1912)