Kenraali J. F. Aminoff valtiosihteeri R. H. Rehbinderille perustuslakihankkeista:
Riilahti 6.3.1819
Rakas Veljeni! Toimituskunnan sihteerin Haartmanin välityksellä minulla oli ilo vastaanottaa Veljeni kunnioitettu, luottamuksellinen kirje helmikuun 8/20 päivältä. Kotimatkalla minulla oli kuitenkin Turussa tilaisuus keskustella T. Haartmanin kanssa, joka Veljeni puolesta saattoi tietooni tärkeimmät kysymykset, jotka nyt ovat esillä synnyinmaan nykyisen ja tulevan parhaan ja oikean huolenpidon edistämiseksi.
Tässä maassa ei liene sydäntä, joka ei mitä innokkaimmin ja kiitollisimmin tahtoisi noudattaa siunatun hallitsijamme toivomuksia, jonka kaikki teot todistavat Isän sydämestä tätä maata kohtaan ja siitä, että tämä mieli vielä elää hänen jälkeensäkin.
T. Haartmanille minä olen yleisesti ilmaissut ajatukseni esillä olevista kysymyksistä. Nyt ei ole mahdollista käsitellä mitään niiden yksityiskohtaa, ennen kuin on saatu tietoja niitä koskevista suunnitelmista ja esityksistä.
Uudesta hallitusmuodosta eli perustuslaista puheen ollen minusta näyttää, että sen täytyy väistämättömästi perustua vuoden 1772 hallitusmuotoon ja yhdistys- ja vakuuskirjaan, mutta, mikäli mahdollista, seuraavin lisäyksin: 1:0 Vastuunalaisuus, sillä meillä ei aina ole keskuudessamme Robert Rehbinderiä eikä niin hyvin muodostettua komiteaa kuin nyt. 2:0 Varmennus. 3:0 Pidettävillä valtiopäivillä on saatava ilmoitus tai niin kutsuttu selvitys valtion varoista ja siitä, mitä on valtiopäivien välillä tapahtunut hallitusasioitten hoidossa, toisin sanoen: kertomus niistä. 4:0 Valtiosäätyjen kokoonkutsuminen määrävuosin, mutta muuten vuoden 1772 hallitusmuodon ja yhdistys- ja vakuuskirjan hengessä; paitsi niitä oikeuksia, jotka kansa on säilyttänyt ja Meidän Armollinen Keisarimme ennen vahvistanut. Hallitsija säilyttäköön oikeuden kaikessa muussa hallita valtiota niin kuin hänestä näyttää hyvältä; ennen kaikkea ei ehdoteta eikä pyydetä enempää kuin meidän poliittisessa asemassamme olevalle mahdollisesti voidaan suoda.
Minun vakaumukseni mukaan niin annettu ja yksinkertaistettu perustuslaki tulee tuottamaan sekä nyt että tulevaisuudesssa sangen hyödyllisiä tuloksia. Minusta näyttää, että Puola on saanut ja pyytänyt liian paljon; aika osoittanee sen.
Perustuslakiemme muokkaaminen vaatii kaiketi viisaita, kokeneita miehiä, joilla on vilpitön into ja lämpö asiaa kohtaan. Eivätköhän Tengström ja Ehrenström olisi siihen oikeita, ja ehkä myös lainoppinut professori Afzelius erinomaisten tietojensa vuoksi.
(Kansallisarkisto; suom. Suomen historian dokumentteja 2)