Maila Talvio: Niniven lapset. Romaani.
Kun isä toi kotiin gramofoonin, nyrpistivät tytöt nenää: hienossa perheessä ei sopinut pitää sellaista soittokonetta. Isä pysyi kuitenkin lujasti kannallaan: kuinka monesta ikävästä hetkestä ikävien vieraiden aikana vanha gramo- fooni olikaan heidät kaikki pelastanut Syvälahdessa - luulivatko tytöt ehkä, että täällä Suur-Kaupungissa on paljasta hauskaa väkeä! Gramofooni sai paikan salin nurkassa ja soi ensi päivän iltaan saakka. Kappaleiden joukossa oli "Kaunis kirkas nyt on aamu", josta kunnallisneuvos erityisesti piti....
Kerran lahjoitti Amerikka Europalle lelun, johon Europpa hyvin mielistyi: tango-tanssi tuli uudesta maailmasta vanhaan. Europpa ihastui todella tangon imevän ikävöiviin säveliin ja sen rytmin ärsyttävään oikullisuuteen. Europpa omisti tangon itselleen ikäänkuin se olisi lähtenyt sen omasta kaipuusta...
Mitä oli jäljellä alkuperäisestä tangosta... - sitä ei kysytty. Ei liioin huolittu siitä, että tango erinäisissä europpalaisissa piireissä leimattiin epäsiveelliseksi - viimemainittu asianhaara teki amerikkalaisen lelun viehätysvoiman, jos mahdollista, vieläkin suuremmaksi Europassa...
Hienoin Suur-Kaupunki istui katettujen pöytien ääressä... Herrat tekivät kaikin puolin europpalaisen vaikutuksen...
Sanomaton ikävä oli heidän katseissaan ja heidän ojennetuissa käsissään. Sävelkin itki ja nyyhki.
Naiset salissa istuivat kostein silmin, huulet auki, hengittäen kaihoa ja ikävöintiä...
Tanssi kävi kuumaksi ja tempasi katselijat valtoihinsa. Heissä alkoi itää ja kasvaa, vaistot olivat herätetyt ja värisivät ja versoivat...
Yhdessä he olivat keksineet Selalle taitelijanimen, yhdessä he olivat keksineet, että oli paras verhota tangoyritys syvimpään salaisuuteen. Ennen kaikkea se täytyi tehdä vanhempien vuoksi...
Joskus iltapäivällä sulki kunnallisneuvos ovet saliin, pani gramofoonin soimaan - se soitti nykyään tangoa...