Armollinen asetus
sodan aikana saadun tulonlisäyksen verottamisesta.
Annettu Keisarillisesa Majassa 5 (18) päivänä elokuuta 1916.
Hänen Majesteettinsa Keisari on, Keisarillisen Suomen Senaatin alamaisesta esityksestä, ollessaan Keisarillisessa Majassa, 5 (18) päivänä elokuuta 1916 suvainnut Armossa vahvistaa seuraavan asetuksen sodan aikana saadun tulon- lisäyksen verottamisesta.
1 §. Ne henkilöt ja yritykset, joiden tulot vuodelta 1915 kunnallistaksoituksen mukaan yhdessä tai useammassa kunnassa ovat nousseet yhteensä kahteenkymmeneentuhan- teen markkaan tai sitä suurempaan summaan ja samalla ovat vähintään 25 %:ia suuremmat kuin niiden suurimmat tulot vuodelta 1914 tai jommaltakummalta kahdelta lähinnä edelliseltä vuodelta, ovat velvolliset maksamaan valtio- rahaston hyväksi erityisen kertakaikkisen veron sodan aikana saadusta tulonlisäyksestä.
2 §. Edellisessä pykälässä mainittu vero suoritetaan siitä osasta 1915 vuoden tuloa, jonka muodostaa sanotun vuoden nettotulon ja jonkun kolmen edellisen vuoden suurimman vuositulon välinen erotus, jolloin tulo, joka ei näinä vuosina ole noussut kymmeneentuhanteen markkaan, katsotaan kymmenentuhannen markan tuloksi, seuraavain kolmen- toista luokan mukaan:
1 luokan mukaan: jos erotus on 25 % tai enemmän, mutta ei nouse 50%:iin - 4% tulojen erotuksesta;
2 luokan mukaan: jos erotus on 50% tai enemmän, mutta ei nouse 100%:iin - 4% ensimäisistä 50%:sta + 8% erotuksesta, joka nousee yli 50%:;
3 luokan mukaan: jos erotus on 100% tai enemmän, mutta ei nouse 150 %:iin - 6% ensimäisistä 100%:sta + 12% erotuksesta, joka nousee yli 150%:n;
4 luokan mukaan: jos erotus on 150 % tai enemmän, mutta ei nouse 200 %:iin - 10% ensimäisistä 150%:sta + 16% erotuksesta, joka nousee yli 150%;
5 luokan mukaan: jos erotus on 200% tai enemmän, mutta ei nouse 250%:iin - 10% ensimäisistä 200%:sta + 20% erotuksesta, joka nousee yli 200%;
6 luokan mukaan: jos erotus on 250% tai enemmän, mutta ei nouse 300%:n - 12% ensimäisistä 250%:sta + 24% erotuksesta, joka nousee yli 250%;
7 luokan mukaan: jos erotus on 300% tai enemmän, mutta ei nouse 350%:iin - 14% ensimäisistä 300%:sta + 28% erotuksesta, joka nousee yli 300%;
8 luokan mukaan: jos erotus on 350% tai enemmän, mutta ei nouse 400%:iin - 16% ensimäisistä 350%:sta + 32% erotuksesta, joka nousee yli 350%;
9 luokan mukaan: jos erotus on 400% tai enemmän, mutta ei nouse 450%:iin - 18% ensimäisistä 400%:sta + 36% erotuksesta, joka nousee yli 400%;
10 luokan mukaan: jos erotus on 450% tai enemmän, mutta ei nouse 500%:iin - 20% ensimäisistä 450%:sta + 40 % erotuksesta, joka nousee yli 450%;
11 luokan mukaan: jos erotus on 500% tai enemmän, mutta ei nouse 550%:iin - 22% ensimäisistä 500%:sta + 44 % erotuksesta, joka nousee yli 500%;
12 luokan mukaan: jos erotus on 550% tai enemmän, mutta ei nouse 600%:iin - 24% ensimäisistä 550%:sta + 36% erotuksesta, joka nousee yli 550%;
13 luokan mukaan: jos erotus on 600% tai enemmän - 25% tulojen erotuksesta.
3 §. Ne veromäärät, jotka on mainittu 2 §:ssä, vähennetään puoleksi:
1) osakeyhtiöiltä ja muilta kaupparekisteriin merkityiltä yri- tyksiltä, sekä
2) siltä osalta henkilöiden ja kaupparekisteriin merkitsemät- tömien yritysten 1915 vuoden nettovoittoa, joka esitetyn selvityksen mukaan ennen 1 päivää toukokuuta 1916 on käytetty uudisviljelyksiin, viljelysten parannustöihin, uudis- rakennuksiin, koneiden hankkimiseen ja muihin sellaisiin yrityksen laajentamiskustannuksiin taikka sen velkain maksa- miseen.
4 §. Niiden henkilöiden ja yritysten, jotka mainitaan 1 §:ssä, on yhden kuukauden kuluessa tämän asetuksen julkaisemis- päivästä sen läänin Lääninhallitukseen, jossa heillä on kotinsa ja asuinpaikkansa, tai jossa asianomaisten yritysten hallitukset sijaitsevat, annettava ilmoitus sekä tuloistaan viimeksikuluneena vuonna että vuosina 1914, 1913 tai 1912 saamansa suurimman tulon määrästä; ollen samalla ilmoi- tuksessa mainittava, kuinka monta veroäyriä on kumpanakin vuonna sanotuille henkilöille ja yrityksille pantu kussakin kunnassa, uhalla että vastakkaisessa tapauksessa verotetaan kaksinkertaisesti.
5 §. Niissä tapauksissa, jolloin taksoituksen perusteena kun- nallistaksoituksessa vuodelta 1915 ei ole ollut yksinomaan se nettotulo, mikä verovelvollisella sanottuna vuonna on ollut, vaan myöskin omaisuuden lisääntyminen lahjan, perinnön tai vakuutussumman taikka omaisuuden uuden arvioimisen kautta, jota ei ole seurannut tulonlisäys vastaavassa määrin, samoin kuin kaikissa niissäkin tapauksissa, jolloin taksoitus- lautakunta ei ole määrännyt verovelvollisen tuloa vuodelta 1915 sen oikeaa määrää osoittavien tietojen perusteella, vaan yrityksen laatuun ja laajuuteen katsoen, on asian- omaisilla henkilöillä ja yrityksillä valta, 4 §:n mukaan Lääninhallitukseen annettavissa ilmoituksissa, taksoitetun tulon ohella mainita oikea nettotulo vuodelta 1916 sekä tämän ja kolmen edellisen vuoden suurimman tulon todellinen erotus, tuoden ilmoituksensa oikeaperäisyyden tueksi tarpeellisen selvityksen, jonka perusteella on mahdollista tarkalleen määrätä sodan aikana saatujen tulojen todellinen lisääntyminen. Ilmoituksissa on myöskin esiintuotava ne seikat, joiden nojalla tulonlisäykselle tämän asetuksen 3 §:n mukaan on pantava veroa puoli määrää.
6 §. Jos yritys on perustettu tai alkanut säännöllisen toimin- tansa vasta vuonna 1914 tai 1915 ja sen vuoksi vuonna 1915 saatua nettotuloa ei voida verrata edellisten vuosien tuloi- hin, tai, jos vuonna 1915 jonkun yrityksen pääomaa on lisätty, niin että nettotulon lisäys sinänsä ei todista yrityksen suurempaa tuottavaisuutta, tai, jos liikkeen laadun vuoksi vuositulo on jyrkkäin vaihtelujen alainen, sekä yleensä kaikissa niissä tapauksissa, jolloin kolmen viime vuoden tulot syystä tai toisesta eivät täysin riittävästi osoita tulon lisääntyneen vuonna 1915, on yrityksen omistaja oikeutettu ilmoituksessaan esittämään ne perusteet ja laskelmat, joiden pohjalle hänen mielestään olisi perustettava hänen sodan aikana saamansa tulonlisäyksen määrääminen. Niinikään on verovelvollisilla oikeus, heidän nettotuloaan vuodelta 1915 laskettaessa huomioonotettavaksi ilmoittaa, minkä verran he ovat vuonna 1915 maksaneet kiinteistöön kiinnitetyistä lainoista korkoja, joita ei ole tarvinnut aikaisemmin maksaa ja jotka siis eivät ole vaikuttaneet heidän tuloihinsa edellisinä vuosina, sekä mitä muita sellaisia menoja heillä vuonna 1915 ensi kerran on ollut, jotka vähentävät sanottuna vuonna saadun nettotulon ja sen suurimman tulon eroa, mikä heillä jonakin lähinnä edellisenä kolmena vuonna on ollut.
7 §. Maistraattien ja kunnallislautakuntain on hetimiten tämän asetuksen julkaisemisen jälkeen teetettävä luettelot niistä verovelvollisista, joiden tulot vuodelta 1915 on taksoituksessa laskettu nousevan vähintään kahteenkymme- neentuhanteen markkaan, sekä vertailemalla näitä tuloja samain verovelvollisten 1914 vuoden tuloihin, koettaa saada selville, onko heidän tulonsa vuodelta 1915 nousseet vähin- tään viittäkolmatta prosenttia suuremmaksi kuin 1914 vuoden tulot. Luettelot niistä verovelvollisista, joilla vuonna 1915 on ollut mainittuun määrään nouseva tulonlisäys, tulee maistraattien ja kunnallislautakuntain, tarkasti niihin merkiten sekä toisen että toisen vuoden tulomäärät, lähettää Lääninhallitukseen yhden kuukauden kuluessa, tämän asetuksen julkaisemispäivästä lukien.
8 §. Sitä varten, että kunkin verovelvollisen vuonna 1915 saaman tulon todellinen lisääntyminen tulisi oikein arvioi- duksi, sekä kaikki sellaiset kysymykset ratkaistuksi, jotka Lääninhallituksiin annetuissa ilmoituksissa on nostettu, perustetaan kuhunkin Lääninhallitukseen erityinen verotus- lautakunta, johon kuuluu puheenjohtaja ja neljä jäsentä, joista Keisarillinen Senaatti määrää puheenjohtajan ja kaksi jäsentä, kun taas läänin pääkaupungin kaupunginvaltuus- miehet valitsevat kaksi jäsentä; lautakunnan täydentämistä varten sen tapauksen varalta, että joku sen jäsen on estetty saapumasta johonkin kokoukseen, valitsee Senaatti ja kaupunginvaltuusmiehet kumpikin yhden varamiehen. Verotuslautakunta ottaa keskuudestaan sihteerin, joka pitää pöytäkirjaa lautakunnan kokouksissa. Keisarillinen Senaatti määrää lautakunnan puheenjohtajalle ja jäsenille palkkion kokouksissa läsnäolosta sekä korvauksen pöytäkirjan pitämisestä.
9 §. Verotuslautakunta on oikeutettu kutsumaan kokouksiinsa verotettavia henkilöitä ja yritysten edustajia silloin, kun lautakunta katsoo tarpeelliseksi saada heiltä suullisia selityksiä.
10 §. Sittenkun kaikki asianhaarat on selvitetty, on verotus- lautakunnan määrättävä, kuinka paljon veroa on kunkin henkilön ja yrityksen tämän asetuksen mukaan suoritettava, sekä laadittava veroluettelo, johon lautakunta jokaiseen verovelvolliseen nähden merkitsee:
1) tulon määrän vuodelta 1915 kunnallistaksoituksen mukaan;
2) nettotulon määrän vuodelta 1915 lautakunnan laskelman mukaan;
3) suurimman tulon määrän vuosilta 1912, 1913 tai 1914 kunnallistaksoituksen mukaan;
4) suurimman tulon määrän sanotuilta vuosilta lautakunnan laskelman mukaan;
5) tulonlisäyksen prosentteina, sekä
6) tämän asetuksen mukaan kannettavan veron määrän.
Tällöin on osotettava vuositulon määrä tuhansin markoin, mutta tulonlisäyksen prosenttiluku kokonaisin luvuin, jota vastoin siitä yli nousevat osat jätetään pois. Veroluettelon allekirjoittavat lautakunnan kaikki jäsenet, jonka perästä veroliput ovat kaupungissa maistraattien ja maaseudulla kruununnimismiesten toimitettavat verovelvollisille.
11 §. Veroluettelo pannaan allekirjoittamisen jälkeisenä päivänä Lääninhallituksessa esille neljäntoista päivän ajaksi asianomaisten henkilöiden tarkastettavaksi, joka saman- aikaisesti kuulutetaan yhdessä tai useammassa läänissä eniten levinneessä sanomalehdessä. Jokaisella verovelvolli- sella on oikeus kolmenkymmenen päivän kuluessa siitä, kun veroluettelo on tarkastusta varten nähtäväksi pantu, valittaa Kuvernöörille lautakunnan toimittamasta veron maksuun- panosta.
12 §. Kun valituskirja on saapunut, tulee Kuvernöörin viipy- mättä ratkaista valitus, sekä, jos valitus on hyväksytty, merkityttää päätös päivämäärineen veroluetteloon erityi- seen sitä varten varattuun sarekkeeseen. Kuvernöörin päätöksestä voidaan säädetyssä järjestyksessä valittaa Keisarilliseen Senaattiin kolmenkymmenen päivän kuluessa, mutta Senaattiin valittaminen ei oikeuta veron maksamisen lykkäämiseen.
13 §. Jos veroa ei suoriteta säädetyn ajan kuluessa, niin veron ulosotto toimitetaan kruununverojen ja yleisten maksujen kannosta säädetyssä järjestyksessä.
14 §. Keisarillisen Suomen Senaatin asia on vahvistaa tar- kemmat määräykset puheenaolevan veron kannosta ja antaa selitykset niiden epäilysten johdosta, jotka mahdollisesti syntyvät käytännössä tätä asetusta sovellutettaessa.
Ministeri Valtiosihteeri V. Markoff.