Keisarillisen Suomen Senaatin päätös
joulukuun 23 päivältä 1916,
lihakaupan harjoittamisesta Suomessa ja toimenpiteistä liiallisen karjanteurastuksen ehkäisemiseksi.
Keisarilliselle Suomen Senaatille Armossa annetun vallan nojalla on Keisarillinen Senaatti kumoten päätöksensä kuluvan vuoden huhtikuun 13 päivältä toimenpiteisiin ryhty- misestä lihan kulutuksen supistamiseksi Suomessa, kuluvan vuoden elokuun 8 päivältä niiden päivien luvun lisäämisestä, joina karjan teurastaminen sekä lihan ja lihatuotteiden myyminen on kielletty sekä saman elokuun 17 päivältä, jolla annetaan lupa myydä jäniksiä ja metsänriistaa niinä päivinä, joina lihan myynti on kielletty, päättänyt vahvistaa seuraa- vat määräykset lihakaupan harjoittamisesta Suomessa ja toimenpiteistä liiallisen karjanteurastuksen ehkäisemiseksi.
1 §. Liiallisen karjanteurastuksen ehkäisemiseksi ja karjan- teurastuksen kautta saadun lihan oikeudenmukaista jakamis- ta varten perustetaan karjanomistajain osuuskuntien edusta- jista Lihakeskuskomitea. Komitean kokoonpano ja toiminta määrätään ohjesäännössä, jonka Komitea laatii ja Keisarilli- sen Suomen Senaatin Elintarvevaliokunta vahvistaa.
2 §. Nautakarjan, vasikkain, lampaiden ja sikojen ostoa, elävinä tai ruhoina, lihakauppaa varten harjoittakoot Suomessa ainoastaan Lihakeskuskomiteaan kuuluvat karjan- omistajain osuuskunnat. Karjanomistaja olkoon oikeutettu myymään eläimen paikkakunnan asukkaalle, joka tahtoo hankkia sen muuhun tarkoitukseen kuin teurastettavaksi, sillä ehdolla, että ostaja näyttää asianomaisen poliisiviran- omaisen todistuksen siitä, että osto tapahtuu eläimen säilyt- tämiseksi edelleenkin. Vähemmän kuin 20 kilogrammaa painavien elävien porsaiden ostoon ei vaadita sanottua todistusta.
3 §. Karjan ja lihan oston suorittamista varten jakaa Liha- keskuskomitea maan piireihin, joiden alueella oikeus karjan ostoon annetaan yhdelle ainoalle osuuskunnalle. Maan jaon piireihin vahvistaa Keisarillisen Senaatin Elintarvevalio- kunta ja julaistaan se maan virallisissa lehdissä.
4 §. Rautateillä ja laivoilla kuljetettavaksi otetaan elävää karjaa ja lihaa vain siltä osuuskunnalta, joka on kysymyk- sessä olevassa piirissä valtuutettu ostamaan karjaa. Paitsi omia lähetyksiään koskevia lupatodistuksia tulee osuuskun- nan asiamiesten antaa maksutta lupatodistuksia kuljetusta varten rautateillä tai laivoilla myöskin henkilöille, jotka tahtovat lähettää heille kuuluvaa karjaa tai lihaa korkein- taan 10 kilogramman suuruisissa erissä, milloin ei ole olemassa mitään aihetta epäillä, että tätä päätöstä voitaisiin tavalla tai toisella rikkoa sanotun lähetyksen kautta. Asia- miesten antamissa lupatodistuksissa tulee olla mainittuna lähettäjä, määräpaikka ja vastaanottaja, vesitse lähetet- täessä myöskin laivan nimi.
5 §. Nautakarjan, vasikkain, lampaiden ja sikojen ajaminen läänin rajain ulkopuolelle samoin kuin lihan vieminen läänistä rattailla taikka veneellä on sallittu ainoastaan ehdolla, että sitä ennen on saatu paikkakunnan kruunun- nimismieheltä erityinen lupatodistus, jossa on tarkoin mainittava, koska ja minkä päätepaikkojen välillä sanottu ajaminen tai kuljetus on tapahtuva.
6 §. Kaiken osuuskuntien ostaman elävän ja teurastetun karjan jakaa Lihakeskuskomitea Elintarvevaliokunnan osoituksen mukaan sotajoukkojen, laivaston ja, mikäli mahdollista, siviliväestön tarpeiden tyydyttämiseksi.
7 §. Laatiessaan ostetun karjan jakamissuunnitelmaa ottaa Lihakeskuskomitea muiden vaatimusten ohella huomioon myöskin makkarateollisuuden tarpeet. Lihatuotteiden osta- minen osuuskuntia ja kaupunkien elintarvekomiteoita sivuttamalla on makkaratehtailta kielletty.
8 §. Osuuskuntien suorittama lihanhankinta sotajoukoille, laivastolle, kaupunkien elintarvekomiteoille ja kauppiaille saa tapahtua kaikkina viikonpäivinä. Lihaa ja lihatuotteita, niihin luettuina elävät ja teurastetut linnut, jänikset, metsän- riista, hevosenliha, makkarat ja lihasäilykkeet, on lupa myydä kuluttajille ainoastaan tiistaisin, torstaisin ja lauvan- taisin, ja vain mainittuina päivinä sekä pyhäpäivinä saadaan liharuokia ja lihatuotteita valmistaa ja tarjoilla hotelleissa, ravintoloissa, kansanruokaloissa, kestikievareissa, rauta- teillä ja höyrylaivoissa sekä yleensä kaikkialla, missä kukin sitä haluava voi saada ruokaa maksusta.
9 §. Lihakeskuskomitean tulee:
1) johtaa koko karjanostelutointa Suomessa ja karjan jaka- mista sotajoukkojen, laivaston ja siviliväestön tarpeiden tyydyttämiseksi;
2) pitää tarkkaa luetteloa kussakin kunnassa olevasta karja- määrästä ja valvoa, ettei sanottu karjamäärä vähene;
3) laatia suunnitelmia karjanostoa ja lihavarastojen jakamis- ta varten maassa sekä, sittenkuin Keisarillisen Senaatin Elin- tarvevaliokunta on vahvistanut mainitut suunnitelmat, pitää silmällä, että niitä tarkoin noudatetaan;
4) valvoa lihakauppaa maassa sekä Elintarvevaliokunnan vahvistamien rajahintojen noudattamista kaikissa lihaa ja lihatuotteita koskevissa kauppatoimissa;
5) antaa Elintarvevaliokunnan ja Maanviljelystoimituskun- nan vaatimuksesta tarkkoja tietoja karjamäärästä, sen lisääntymisestä ja vähenemisestä sekä lihakaupan kulusta ynnä myöskin kaikenlaisia muita tietoja ja lausuntoja; sekä
6) valvoa lihanhankkijain ja karjanomistajain etuja valtion virastoissa.
10 §. Lihakeskuskomitealla on oikeus:
1) vaatia kunnallishallituksilta ja kaikilta karjanomistajilta tarvitsemiaan tietoja;
2) tarkistaa mainittuja tietoja valtuuttamiensa henkilöjen kautta;
3) tarkastaa valtuutettujensa kautta kaikkia teollisuus ja kauppayrityksiä, jotka hankkivat ja myyvät lihaa ja lihatuot- teita, sekä pitää vaaria siitä, etteivät ne käytä laittomia keinoja lihanhankinnassa eivätkä kaupassa ylitä rajahintoja; ja
4) ryhtyä muihin laillisiin toimenpiteisiin liiallisen karjan- teurastuksen ehkäisemiseksi.
11 §. Lihakeskuskomitea noudattaa toiminnassaan niitä ohjeita, joita Keisarillisen Suomen Senaatin Elintarvevalio- kunta ja Maanviljelystoimituskunta antavat.
12 §. Havaitessaan, että yksityiset henkilöt tai yritykset rikkovat tätä päätöstä, tekee Lihakeskuskomitea väärinkäy- töksistä esityksen Maanviljelystoimituskunnalle, jotta syyllisen suhteen voitaisiin ryhtyä asianmukaisiin toimiin.
13 §. Komitealla ja sen valtuutetuilla on oikeus aina tarpeen tullen kääntyä asianomaisten viranomaisten puoleen, jotka ovat velvolliset antamaan sille laillista virka-apua.
14 §. Tämä päätös astuu voimaan tammikuun 1 p:nä 1917.
Helsingissä, joulukuun 23 p:nä 1916.
Maanviljelystoimituskunnan v. t. Päällikkö
Senaattori, Kenraalimajuri A. von Kothen.