Keisarin seurueeseen kuulunut Sebastian Gripenberg
Kello 2 päivällä saavuimme laituriin, joka oli rakennettu Ämmän putouksen alle Koivukosken virran pohjoisrannalle. Keisarin maallenousun näky oli todellakin perin valtaava: taustalla näkyivät vanhan Kajaanin1innan rauniot, jotka ylpeästi kohosivat majesteetillisen vesiputouksen yli, minkä ankaruus synnytti jyminän, joka lisäsi tuon juhlallisen tilaisuuden vaikutusta. Kukkulalla laiturin yläpuolella nähtiin lukematon kansanpaljous, joka oli sinne virrannut ympäröivistä seuduista keisaria näkemään; ja itse laiturilla seisoi Kajaanin porvaristo, pormestarinsa herra Flander etunenässä, ja paikkakunnan papisto, kontrahtirovastin ja Paltamon kirkkoherran Aejmelaeuksen johdolla. Samassa kun Hänen Majesteettinsa laski jalkansa laiturille, tervehtivät häntä hänen uskolliset alamaisensa kaikuvilla hurraahuudoilla. Pormestari onnitteli keisaria Iyhyessä ruotsinkielisessä puheessa, jonka minä tulkitsin ranskaksi ja johon H. M:insa armollisesti vastasi ja liikutuksella lisäsi:
"Minä en voi teille antaa sitovampaa todistusta hyväntahtoisuudestani ja suosiollisuudestani teitä ja teidän maanmiehiänne kohtaan kuin sen, että olen luonnonvoimia uhmaten saapunut viettämään jonkun hetkisen teidän luonanne". - Rovasti Aejmelaeus tervehti H. M:iaan lyhyellä saksankielisellä puheella, johon keisari samalla kielellä armollisin sanoin vastasi, minkä jälkeen papisto esiteltiin keisarille.
Tullakseen kaupunkiin, joka sijaitsee Koivukosken vasemmalla rannalla, oli Hänen Majesteettinsa välttämättömästi kuljettava edellämainitun saaren ja sillä sijaitsevien Kajaaninlinnan raunioiden kautta. Tänne oli hajallaan viruvista kivistä, jotka olivat vierineet alas raunioista, tilaisuutta varten muurattu portaat pitkin muuria oikealle; muurille oli laitettu samoin kokoon muurattu, suuntaissärmiön muotoinen kivilatomus, joka hieman kohosi itse muurin yli. Sekä portaat että kivisärmiö olivat varustetut rautaisilla käsipuilla. Tämän laitoksen tarkoituksena oli antaa keisarille tilaisuus mukavasti nousta raunioille, joilta saa yleissilmäyksen osasta kaupunkia ja sen lisäksi kirjavia näköaloja ympäröivän seudun yli.
Saavuttuaan raunioille keisari huomasi portaat ja astui ruhtinas Volkonskin kanssa niitä myöten kivisärmiön korkeimmalle tasolle. Katseltuaan muutaman minuutin ajan näköalaa hän meni kaupungin kirkkoon, jossa hän pistäysi nähtävällä hartaudella, käveli senjälkeen pitkin muutamia kaupungin katuja, katsasti raatihuonetta, jossa hän selaili muutamia pöydällä olevia lakikirjoja sekä lähti sitten pappilaan, missä hänelle oli huoneet varattuna.
Koska keisari jo Haapalankankaalla oli syönyt päivällistä, kieltäysi hän pappilassa hänelle varustetusta päivällisestä, mutta salli sen sijaan tarjottavan itselleen teetä.
Pappilassa ollessaan Hänen Majesteettinsa omin käsin jätti emännälleen, rouva Appelgrenille, edellä mainitut kaksi ananasta ja jalokivillä koristetun vyösoljen.
---
Saara Wacklinin kuvaus Aleksanterin käynnistä vanhassa, tunnelmallisessa, nykyään revityssä kirkossa ja Kajaanin pappilassa:
"Raunioilta Hänen Majesteettinsa kiiruhti kaupungin kirkkoon, jossa hän syvällä ja kaikkia läsnäolevia liikuttavalta hartaudella lähetti hiljaisen rukouksen korkeuteen.
Senjälkeen hän kävi kaupungin raatihuoneella ja asettui sitten hänelle kappalaistalossa pastori Appelgrenin luona varattuihin huoneihin. Täällä pastori ynnä hänen hauska rouvansa ja tämän rakastettava sisar, m:lle Ulla Holmberg esitettiin keisarille.
Tuo nuori tyttö oli juuri saapunut kotia rouva Danerin kasvatuslaitoksesta Turusta, ja hupainen yllätys oli keisarille tavata täällä henkilö, joka puhui sujuvasti ranskaa. Nuori neiti avusti sisartaan emännän toimissa tarjoomalla keisarille teetä, missä toimessa Aleksanteri iloisena ja leikkisänä oli hänelle apuna, niin että vapiseva nuori tyttö sai suurempaa rohkeutta, ja keisari voi nyt sydämellisesti iloita sievän tytön hämmingille ja naiville vastauksille. Jäähyvästillä tyttö tahtoi polvistua jumaloidun hallitsijan eteen, mutta tämä esti sen suutelemalla hänen kaunista kättään ja lahjoittamalla hänen sisarelleen kallisarvoisen jalokivisormuksen.
Kertomuksensa keisarin käynnistä Kajaanissa lopettaa Sebastian Gripenberg seuraavalla tavalla:
"Kova myrsky, jonka alaisina me olimme Kajaaniin tulomatkalla, sai ruhtinas Volkonskin arvelemaan, että matka Oulujärven yli olisi todellakin vaarallinen, jonka vuoksi hän jo silloin oli nostanut kysymyksen maitse palajamisesta. Hän kysyi siis minulta, kävisikö tämä päinsä. Minä vastasin että kyllä voitiin palata Kajaanista maitse, mutta että siihen liittyi lukemattomia vaikeuksia, koska ainoa keino oli kulkea jalkaisin suurin osa matkasta rämeisten soiden poikki ja muu osa ratsain kivisten mäkien yli. Paikkakunnan asukkaat, joiden mieltä asiassa kysyttiin, luulivat miltei kaikki, että myrsky tyyntyisi illempana, mutta kun keisarilla oli niukalti aikaa eikä hän tahtonut jättäytyä mahdollisesti pitkällisen viivytyksen varaan, päätti hän palata raivaamatonta maatietä myöten sydänmaiden läpi.
"Kaikki joutuivat tästä hämmästyksiin", kirjoittaa Saara Wacklin, "ja innokkaasti kieltelivät keisaria tuosta vaikeasta matkasta, mutta hänen päätöksensä pysyi lujana ja muuttumattomana".
Seurauksena tästä ryhdyttiin heti lähtöä varten toimenpiteihin, jotka pääasiassa supistuivat tarpeellisen hevosluvun kiireiseen hankkimiseen. Kuitenkin jouduttiin pahaan pulaan, kun huomattiin ettei koko kaupungissa ollut saatavana muuta kuin yksi ainoa vanha puusatula, jonka nahkapäällys suurimmaksi osaksi oli pois kulunut, niin että täyte monessa kohdin pisti esiin; jalustimet olivat läpiruostuneet ja riippuivat kahdessa köydenpätkässä. Kuitenkin oli pakko asettaa tämä kehno satula H. M:insa käytettäväksi, jota vastoin ruhtinas Volkonski ja muut keisarin seuralaiset saivat tyytyä tyynyihin, joita sidottiin hevosten selkään. Jalustimet tehtiin nuorasta.
Otettuaan armolliset jäähyväiset isäntäväeltään, pormestarilta, papistolta, kapteeni Juneliukselta ja kokoontuneelta kansalta, keisari nousi ratsaille noin klo 1/2 3 i. p. 28 p:nä elokuuta ja lähti tuolle perin merkilliselle retkelle. Tämä kulkue alkoi ja jatkui seuraavassa järjestyksessä: etumaisena kulki eräs kaupungin porvareista, Erkki Määttä, joka oli valittu oppaaksi, - senjälkeen seurasi vänrikki Martinau ratsain, sitten ruhtinas Volkonski, sitten Hänen Majesteettinsa keisari itse, sen perästä henkilääkäri Wylie, hänen jälkeensä keisarin kamaripalvelija Feodorov ja kasakka-aliupseeri Ovtsharov; lopuksi matkatavarat 2:lla hevosella, 8 talonpojan saattamina.
Emil Nervander, Aleksanteri I:n matkat Suomessa