Armollinen asetus Jakolaitoksesta.
Annettu Keisarillisessa Majassa 13 (26) päivänä lokakuuta 1916.
Hänen Majesteettinsa Keisari on, Suomen Eduskunnan alamaisesta esityksestä, suvainnut Keisarillisessa Majassa ollessaan 13 (26) päivänä lokakuuta 1916, Armossa vahvistaa seuraavan asetuksen jakolaitoksesta.
I Osasto.
Maanjaon eri lajit ynnä tilusvaihto.
1 LUKU.
Isojako.
1 §. Jos kylä ei ole aikaisemmin ollut isojaon alaisena, toimi- tettakoon siinä, kun yleinen etu vaatii tahi kylän jonkin maa- tilan omistaja sitä tahtoo, isojako niinkuin tässä asetuksessa sanotaan.
Kyläksi luetaan tässä asetuksessa myös vanhastaan yksinäi- senä ollut talo ja muukin lohkokunta, joiden alueet ovat tietyillä rajoilla määrätyt.
Missä kyliä ei vanhastaan ole, mutta maatilat kuitenkin ovat isojaolla erottamatta, on niin ikään isojako toimitettava, ja olkoon silloin jakokunnasta voimassa, mitä tässä asetuksessa on kylästä säädetty.
2 §. Tämän asetuksen vaikutus ei ulotu jakotoimituksiin, mitkä koskevat ainoastaan kruununtiloja, joista jakotoimi- tuksista on erikseen säädetty.
3 §. Mitä 1 §:ssä tahi muuten tässä asetuksessa säädetään tilanomistajasta, olkoon myös voimassa siltä, joka vakaalla asukasoikeudella pitää hallussaan muuta kuin kruununtaloa.
Kuka jakotoimituksiin nähden edustaa kruununtilaa, sekä miten tässä asetuksessa tilanomistajalle myönnettyjä oikeuk- sia saa käyttää se, joka viran perusteella virkataloa hallitsee, siitä säädetään erittäin.
Maatilalla eli tilalla käsitetään tässä asetuksessa taloa, verollepantua torppaa ja ulkopalstaa sekä muuta maakirjaan eri numeroksi merkittyä maanviljelyskiinteistöä, niin myös tällaisesta kiinteistöstä halkomalla taikka lohkomalla syntynyttä tilaa.
4 §. Kuinka kysymys isojaosta on nostettava, kun yleinen etu sitä vaatii, siitä on erittäin säädetty.
5 §. Isojaossa olkoon jakoperusteena koko jaettavaan tilus- määrään nähden se manttaali, mikä tiloille pannaan, kun verollepano toimitetaan isojaon yhteydessä, mutta muussa tapauksessa perintötiloihin nähden sekä keskenään että suhteessaan samalla jaettaviin kruununtiloihin näiden silloin voimassa oleva manttaali, kuin myös rälssitiloihin ja kirkol- lisvapauksia nauttiviin papinvirkataloihin nähden, niin keskenään kuin suhteessaan samalla jaettaviin kruunun- ja perintötiloihin, kaikkien tilojen vanha manttaali. Viipurin läänissä pitää jakoperusteena kuitenkin olla vähentämätön veroluku; kuitenkin niin että, kun joko vanhastaan on paikka- kunnalla ollut olemassa joku muu jakoperuste tahi kaikki tilanomistajat semmoisen hyväksyvät, sitä on noudatettava.
Jokaisen tilan tulee, mikäli tarkoituksenmukainen jako sallii, saada viljellyistä tiluksista mitä jyvityksen mukaan vastaa sen ennen isojakoa riidattomasti nauttimia viljelyksiä. Jos nämä nousevat yli sen tilusmäärän, mikä tilalle jakoperus- teen mukaan on tuleva, jaettakoon ylijäämä muiden tilojen kesken, ja luovuttaja saakoon korvauksen tehdyistä paran- nuksista niillä tiluksilla, joista hänen tämän johdosta täytyy luopua.
Viljeltyjen tiluksien puolesta huono-osaisen tilan tulee, jos varaa on, saada sitä suurempi osuus viljelyskelpoista maata.
Jos vanhemmassa, keskeneräiseksi jätetyssä jaossa on noudatettu muuta jakoperustetta, on sitä noudatettava jakoa lopetettaessa. Jaettaessa tilusta tahi etuutta, joka ennen toimitetussa jaossa on jätetty jakamatta, olkoon myöskin jakoperusteena vanhemmassa jaossa noudatettu jakoperus- te. Jos vanhemmasta jakoperusteesta puuttuu selvitystä, noudatettakoon soveltuvilta kohdin, mitä tässä sekä 6-9 §:ssä säädetään.
6 §. Jos maatilan omistaja luvan saatuaan aikaisemmin voimassa olevan lain mukaan on jakamattomasta maasta viljellyt suota, nevaa tai muuta suurempia raivauskustan- nuksia vaativaa maata tahi laskenut järveä sillä ehdolla, että siten viljelyskelpoiseksi tullut maa pitää olla hänen; silloin annettakoon se maa tai jyvityksen mukaan täysi vastike maata hänen osalleen sen tilusmäärän lisäksi, mikä sille jakoperusteen mukaan on tuleva.
Jos maatilan omistaja on ilman lupaa haltuunsa ottanut jakamatonta maata, jaettakoon se niinkuin muukin yhteinen tilus. Jos tila on laillisen saannon kautta joutunut toiselle ja tämä ei tiennyt tiluksen haltuun ottamista luvattomaksi, niin saakoon hän korvauksen tiluksella tehdystä parannuksesta.
7 §. Erikseen verollepantu ulkopalsta, jolle ei ole pantu mant- taalia eikä muuta vastaavaa verolukua, saakoon kylän tilus- alasta niin paljon kuin ulkopalstaan riidattomien rajojen sisällä on kuulunut. Jos ulkopalstan tilukset eivät ole rajoilla erotetut, saakoon se jaossa vanhastaan nauttimansa määrän viljeltyä maata sekä, jos lohkokunnassa on liikamaata, niin paljon metsää ja takamaata kuin muuhun lohkokuntaan verraten voimassa olevien veronpanoperusteiden mukaan vastaa sillä aikaisemmin ollutta maakirjaveroa.
8 §. Jos tilalla muussa kuin 7 §:ssä mainitussa tapauksessa ei ole määrättyä verolukua, tahi jos edellä lueteltuja säännök- siä jakoperusteesta ei käy muusta syystä soveltaminen; silloin määrättäköön jakoperuste sen mukaan, mikä kohtuullisesti voi vastata sitä oikeutta, mikä jakokunnan osakkailla muutoin toistensa suhteen on.
9 §. Aivan arvoton maa annetaan arvioidun tilusosuuden lisäksi sille tilalle, jonka alueelle se palstain sijoituksessa joutuu. Järvi, joka on jonkun tilan alueella eikä ole yhteydessä tämän ulkopuolella olevan vesistön kanssa muutoin kuin puron kautta, jota myöten kala ei voi sanottavassa määrässä nousta eikä laskea, niin myös samanlaatuinen purokin, kuulukoon myös sille tilalle yksistään, mikäli jaossa ei toisin määrätä.
10 §. Jos jollakin toisella kylällä tai siinä olevalla tilalla on oikeus yhteisesti sen kylän kanssa, jossa jako toimitetaan, tämän alueelta määräpaikasta ottaa kiviä, soraa, savea, turpeita tai muuta semmoista tahi käyttää valkaisu- tai pellavain liotuspaikkaa tahi muuta semmoista etuutta, ja jos sen paikan voi haitatta jakaa; silloin on tuon oikeuden poista- miseksi paikan jako toimitettava, jos joku viimeksi mainitun kylän tilanomistaja sitä tahtoo, sekä harkinnan mukaan määrättävä, kuinka suuren osan kukin siitä on saapa.
Sama olkoon laki muusta senlaatuisesta oikeudesta kylän tilanomistajain kanssa yhteisesti käyttää jotakin kylän määräaluetta, jota 16 §:n mukaan ei saa perustaa, mutta joka on aikaisemmin voimassa olevan lain mukaan syntynyt.
Ellei sellaista paikkaa voida ilman vaikeuksia jakaa, saa sitä haittaavan rasiteoikeuden rahalla lunastaa, jos sen tutkitaan voivan käydä päinsä kellekään vahinkoa tuottamatta.
11 §. Jaosta saatakoon jättää pois kylän vesialue ja vesijättö, kun niitä ei käy sopivasti ottaminen jakoon tahi kun ne muutoin voidaan edullisemmin panna sellaisen erityisen jaon alaiseksi kuin 12 ja 13 luvussa mainitaan.
Suo, neva tahi muu vesiperäinen maa, joka ainoastaan suurilla kustannuksilla voidaan tehdä tuottokelpoiseksi ja on laajanlainen sekä arvokkaanpuoleinen, saatakoon niinikään jättää jaosta pois.
12 §. Jos metsämaata on erityisen määräyksen tahi kylän kaikkien tilanomistajain keskinäisen sopimuksen mukaan käytettävä alituiseen metsätalouteen yhteiseksi hyväksi, erotettakoon se tilanomistajain yhteismetsäksi ja pysytettä- köön sellaisena 3 päivänä syyskuuta 1886 annetun metsälain 7 §:n mukaan.
Jos kylän kaikkien tilanomistajien suostumusta ei saada yhteismetsän erottamiseen, olkoon niillä tilanomistajilla, jotka siitä sopivat, valta saada heidän tilusosilleen tuleva metsämaa tahi osa siitä erotetuksi yhteismetsäksi.
Yhteismetsään, josta 2 momentissa mainitaan, olkoon kulla- kin tilanomistajalla osaa siinä suhteessa, jossa hän jyvityksen mukaan on luovuttanut maata siihen.
13 §. Jos vesiperäinen maa, joka on jätetty isojaosta pois, on vettä poisjohtamalla tai muuten niin parantunut, että sitä hyvin käy tuottavasti käyttäminen, on se maa pyydettäessä jaettava. Älköön kuitenkaan, jos vedenpoisjohtoehtojen kautta nautintaoikeus kuivattuun maahan on määrätyksi ajaksi jollekulle luovutettu, palstain sijoitus alkako aikaisem- min kuin kaksi vuotta ennen sanotun ajan päättymistä.
Jos muussa tapauksessa pyydetään sellaisen maan jakoa, kuin tässä on mainittu, tutkittakoon niinkuin 8 luvussa sano- taan, saattaako se käydä päinsä.
14 §. Jos ennen toimitetussa jaossa muu kuin 10-13 §:ssä mainittu tilus tahi etuus on jätetty jakamatta, olkoon sillä valta, joka jakoa tahtoo, jollei semmoista tilusta taikka etuutta tässä asetuksessa säädettyjen perusteitten mukaan tutkita olevan pysytettävä jakamatta.
15 §. Jos jakokunnassa on tilus, joka on jonkun muun kuin jakokunnan tilanomistajan oma, ja jos sitä ei käy vaihtami- nen niinkuin 5 luvussa säädetään, on jyvityksen mukaan sitä vastaava tilus erotettava jostakin toisesta sopivasta paikasta jakokunnassa, jos se tarkoituksenmukaisen jaon aikaan saamiseksi on tarpeen.
Jos toinen on oikeutettu yhteisesti jakokunnan tilanomistajain kanssa taikka yksinään käyttämään määrättyä jakokunnan alaa sellaiseen tarkoitukseen, kuin 10 §:ssä on mainittu, saatakoon sekin ala vaihtaa toiseen jakokunnassa olevaan alaan, jos se on yhtä hyvä eikä huomattavasti vaikeampi oikeutetun käyttää. Sama olkoon laki oikeudesta tiehen, vesipaikkaan tai muuhun semmoiseen.
16 §. Isojaossa älköön toiselle tilalle pidätettäkö toisen aluee- seen muuta oikeutta kuin oikeus tiehen, karjanajoon, vesi- paikkaan, veden johtamiseen tahi patoamiseen, venevalka- maan sekä kalastusta varten tarpeelliseen maahan.
17 §. Kun isojako on kuulutettu alotettavaksi, älkööt tilan- omistajat sen seuraamuksen uhalla, minkä laki säätää yhteisen metsän ja maan oikeudettomasta käyttämisestä, siihen asti, kun uudet tiluspalstat on haltuun otettu, viljelys- tapaa muuttamalla rappiolle laskeko tahi laihduttako tiluksia tahi niistä viekö pois ruokamultaa tahi käyttäkö metsää myytäväksi. Se vahinko, joka siten taikka 72 §:n mukaan annettujen määräysten rikkomisesta tahi laiminlyömisestä on syntynyt, on lopullisessa välinselvityksessä pantava syyllisen korvattavaksi.
Oikeudesta pyydettäessä käyttää poikkeustapauksissa metsää jakotoimituksen aikana myytäväksikin säädetään erittäin.
Asianosaiset valitkoot, jos syytä on, yhden tahi useamman asiamiehen valvomaan, että maan ja metsän käyttämisestä jaon aikana annettuja määräyksiä tarkkaan noudatetaan, sekä laillisessa järjestyksessä saattamaan tehdyt rikkomukset syytteeseen.
18 §. Sen seuraamuksen uhalla, minkä laki säätää yhteisen metsän oikeudettomasta käyttämisestä, saakoon jaossa, sikäli kuin pystymetsän arvioiminen julistetaan päättyneeksi, arvioidulla alueella olevan jakopalstan metsää käyttää ainoastaan se, jolle jakopalsta on annettu.
Jos tilalle jaossa annettu metsämaa on kokonaisuudessaan arvioitu, älköön omistaja, saman seuraamuksen uhalla, ottako metsäntuotteita muualta kuin omasta jakopalstas- taan; mutta muussa tapauksessa älköön sitä oikeutta jako- kunnan metsän kotitarpeeksi käyttämiseen, mikä omistajalla aikaisemmin on ollut, häneltä kiellettäkö, ellei toimituksessa 119 §:n mukaan toisin määrätä.
Sellaisen rikkomuksen, josta 17 ja tässä pykälässä mainitaan, saa virallinen syyttäjä panna syytteeseen.
2 LUKU
Maatilan halkominen.
19 §. Isojaolla erotettuja tai vanhastaan yksinäisinä olleita rälssi- ja perintötaloja sekä sellaisista taloista halkomalla tahi lohkomalla syntyneitä tiloja saa esteettömästi halkoa niiden maa-alaan katsomatta.
Kosken, joka on tonttineen tahi ilman sitä erotettu eri tilaksi tai palstatilaksi, saa osittaa ainoastaan niillä ehdoilla ja sillä tavalla, kuin kosken osittamisesta on erittäin säädetty.
20 §. Sellaisia kaupungin tai yleisen laitoksen tiloja, joita vakaalla asukasoikeudella hallitaan, sekä sellaisista taloista halkomalla tahi lohkomalla syntyneitä tiloja saa niinikään halkoa niiden maa-alaan katsomatta.
21 §. Mitä 19 ja 20 §:ssä säädetään, noudatettakoon soveltu- vilta kohdin myös erikseen verollepantujen torppain ja ulkopalstain, niin myös palstatilain halkomiseen nähden.
22 §. Kaksi tai useampia samaan maakirjataloon kuuluvia yhtäluontoisia tiloja, jotka kuuluvat samalle omistajalle, saa kiinnityksenhaltijan kirjallisella myönnytyksellä yhdistettyinä halkoa entisen jaon sitä estämättä.
23 §. Jos tila ei ole ollut isojaon alaisena, saa halkomisen toimittaa vain toistaiseksi voimassa olemaan; ja on semmoi- nen väliaikainen ositus rajoitettava ainoastaan niihin tiluksiin, joita tila yksin hallitsee.
24 §. Oikeus tilan halkomiseen on sen omistajalla.
Jokaisella, jolla on laillisesti määrätty osuus tilasta, on niinikään oikeus saada osuutensa siitä halkomisella erotetuksi.
25 §. Kun halotaan tila, joka on väliaikaisesti ositettu tahi jota on kauan sovintojaon mukaan viljelty, pitää jokaisen osakkaan, mikäli hän sitä vaatii sekä sopiva ja selvä tilus- järjestys sallii, saada viljellyistä tiluksista niin paljon kuin vastaa sitä, mitä tällaisia tiluksia ennen on hänen osallaan hallittu. Jos nämä nousevat yli sen tilusmäärän, joka osalle on tuleva sen mukaan, mikä on sen osuussuhde koko tilaan, saakoon osakas korvauksen niistä parannuksista, mitkä on tehty niillä tiluksilla, joista hänen tämän johdosta täytyy luopua.
26 §. Mitä 6 sekä 9-18 §:ssä kylän maan isojaosta säädetään, olkoon soveltuvilta kohdin myös noudatettavana tilan halkomisessa.
3 LUKU.
Maatilan lohkominen ja palstatilan erottaminen.
27 §. Maatilan, jonka saa halkoa, saa myös määräalan tahi määräaloja erilleen ottamalla esteettömästi lohkoa useam- piin itsenäisiin tiloihin, joista kullakin on vastaava manttaali ja vero.
Kahdesta tahi useammasta tilasta, jotka ovat samaa luontoa ja maakirjataloa, saatakoon niinikään kiinnityksenhaltijan kirjallisella suostumuksella lohkaista maata eri tilaksi.
Sama olkoon laki lohkaistaessa eri tilaksi maa-aluetta, joka kuuluu yhteisesti kahdelle tahi useammalle eri maakirja- numeroa olevalle yhtäluontoiselle tilalle, ja pannaan silloin uudelle tilalle oma maakirjanumero sekä manttaali ja vero.
Tilaa, joka on 23 §:ssä mainittua laatua, ei kuitenkaan saa lohkoa.
28 §. Kahdesta tahi useammasta tilasta olkoon myös sallittu lohkomalla erottaa näille yhteisesti kuuluva koski, joko sen vieressä olevan tontin kanssa tahi ilman sitä, eri tilaksi, jolle pannaan oma maakirjanumero sekä manttaali ja vero.
Jos tilojen joukossa on virkatalo, paitsi kruunuvirkataloja, älköön se estäkö lohkomisen toimittamista, jos asianomainen viranomainen, mikäli lohkominen koskee virkatalon oikeutta, siihen suostuu.
29 §. Tilasta, jonka saa lohkoa, olkoon sallittu, manttaalia ja veroa jakamatta, erottaa emätilalle palkintoveroa suoritta- vaksi palstatilaksi määräala, jos emätilalle palstatilan erottamisen jälkeenkin jää vähintään viisi hehtaaria veron- kannattavaa maata.
Niinikään saatakoon sellaisesta tilasta, joka 1 momentissa mainitaan, palstatilaksi erottaa sen yksityinen vesialue tahi osa siitä, sekä kosken mukana myös siihen kuuluva erityinen tontti.
Palstatilaksi ei saa kuitenkaan erottaa maa-aluetta, jonka veronkannattavat tilukset ovat kymmentä hehtaaria suuremmat.
30 §. Kaupungin tai yleisen laitoksen tiloista, joita vakaalla asukasoikeudella hallitaan, olkoon palstatilan erottaminen ainoastaan siinä tapauksessa sallittu, että erotettava ala on kruunun taikka kaupungin tahi yleisen laitoksen tarpeeksi käytettävä.
31 §. Kunnalle kuuluva rälssi- tahi perintötila, josta palsta- tilan erottaminen on luvallinen, saatakoon, jos kunta ottaa vastatakseen sen yleisistä veroista ja rasituksista, kokonaan osittaa palstatiloiksi, joista kustakin on suoritettava vastaava palkintovero kunnalle.
32 §. Palstatilan saa osittaa useammiksi palstatiloiksi, joista kustakin on suoritettava vastaava palkintovero emätilalle tahi, 31 §:ssä mainituissa tapauksissa, kunnalle. Semmoiseen ositukseen nähden noudatettakoon soveltuvilta kohdin voimassa olevia säännöksiä palstatilan erottamisesta.
Kaksi tai useampia samalle omistajalle kuuluvia palstatiloja saatakoon yhdistettyinä osittaa entisen erottamisen sitä estämättä, ja noudatettakoon siinä soveltuvilta kohdin mitä 1 momentissa sekä 22 §:ssä on säädetty.
Koskitilan ja palstatilana olevan kosken osittamiseen nähden noudatettakoon mitä 19 §:n 2 momentissa on sanottu.
33 §. Älköön lohkomalla muodostettuun uuteen tilaan kuulu- ko useampaa kuin kolme eri tiluskappaletta, pienempiä saaria lukuun ottamatta, älköönkä palstatilaan yleensä useampia kuin yksi tiluskappale.
34 §. Jos lohkottavaan tilaan kuuluu erityinen etuus, kuten kivilouhos, koski tahi muu vesialue, taikka osuutta sellaiseen etuuteen tahi metsään yhdessä muiden tilojen kanssa, olkoon erotetulla tilanosalla osalukuansa vastaava osuus semmoi- seen etuuteen, ellei lohkomisessa välipuheen nojalla toisin määrätä.
Mitä 12 ja 16 §:ssä sanotaan maan erottamisesta yhteis- metsäksi sekä rasiteoikeuden pidättämisestä, noudatetta- koon myöskin tilaa lohkottaessa.
35 §. Älköön palstatilalle pidätettäkö muuta oikeutta emä- tilan alueeseen, kuin 16 §:ssä on mainittu.
Jos tilalla, josta palstatila on tämän asetuksen mukaan erotettu, on osuutta järveen tahi vesijaksoon, olkoon palsta- tilalla myös talo-osuutensa mukaan osaa siihen, ellei erotta- misessa välipuheen nojalla toisin määrätä.
36 §. Oikeus tilan lohkomiseen ja palstatilan erottamiseen tilasta on sen omistajalla.
Jos joku on toiselle luovuttanut määräalan tilastaan tahi palstatilastaan eri kiinteistöksi erotettavaksi, olkoon myös jälkimäinen, niin kauan kuin tila tahi palstatila on luovutta- jan tahi luovutuksen hyväksyneen henkilön tahi sellaisen omistajan perillisen omana, niin myös jos luovutus on kiinnitetty niinkuin 207 §:ssä sanotaan, oikeutettu sen alan erottamaan lohkomalla taikka palstatilaksi erottamalla.
37 §. Palstatilasta suoritettavan palkintoveron pitää vastata, mitä emätilan yleisistä veroista ja rasituksista palstatilan osalle tulee sen osuuden mukaan maakirjatalosta, mikä ositettaessa on kumpaisellekin vahvistettu.
38 §. Vuotuisen palkintoveron määrä vahvistetaan rahana maksettavaksi niiden yleisten verojen ja rasitusten vuotuisen keskiarvon mukaan, mitkä emätilasta on veroluvulta ja talonsavulta kolmena edellisenä vuonna suoritettu, korotet- tuina kymmenennellä osalla sitä arvoa.
Edellä mainittuun arvoon ei oteta apumaksuja kirkon, pappilan, käräjähuoneen, vankilan tahi sillan rakentamiseen ja korjaamiseen taikka tien tahi hautausmaan tekemiseen, vaan on palstatilan osuus sellaiseen apumaksuun erittäin suoritettava.
39 §. Se palkintoveron määrä, mikä palstatilalta on vahvis- tettu suoritettavaksi, pysyy voimassa kymmenen vuotta ja sen jälkeenkin siihen asti kuin se asianosaisen hakemuksesta uudelleen määrätään.
Mitä tässä pykälässä on säädetty, älköön koskeko sellaisen palstatilan palkintoveroa, joka on erotettu ennen 1 päivää tammikuuta 1896 voimassa olleiden määräysten mukaan.
4 LUKU.
Uusjako.
40 §. Kun tilukset vanhemman lain mukaan toimitetussa jaossa ovat joutuneet sekaisin tahi pantu liian moneen tahi tilojen viljelykselle ja hoidolle muutoin sopimattomaan palstaan; silloin saatakoon ne uusjaon kautta koota yhteen, ja jokaiselle tilalle erotettakoon jakoalasta kunkin osuus niin yhtäjaksoisena, kuin tilusten laatu ja asema, kenenkään etua loukkaamatta, sallivat.
Sama olkoon laki, vaikka jaonjärjestely onkin vanhemman lain mukaan toimitettu, jos vähintään kolmekymmentä vuotta on siitä järjestelystä kulunut.
41 §. Uusjako, joka 40 §:ssä mainitaan, saa käsittää joko entisen jakokunnan kokonaan taikka ainoastaan tarpeellisen osan siitä, niin myös eri jakokuntia tahi niiden osia, jollei jakoa voida tarkoituksenmukaisesti toimittaa noita jako- kuntia tai jakokuntain osia toistensa yhteydessä uudestaan jakamatta.
Yhteismetsä ja koski, joka aikaisemmassa jaossa on erotettu yhteiseksi tilukseksi, jätettäköön uusjakoon ottamatta.
42 §. Uusjakoa ei saa toimittaa, ellei sen kautta saavuteta sopivampaa tilusjärjestystä kuin entinen on ja sen ohessa tilojen arvon tutkita sen lisääntyneen hyödyn kautta, mikä siitä ja mahdollisesti saavutettavasta viljelemisen tilaisuu- desta on odotettavissa, niin kohoavan, että jaon toimittami- nen siitä johtuvista kustannuksista ja haitoista huolimatta tuottaa omistajille olennaista etua.
43 §. Jos on jaettava metsämaa, joka tätä ennen toimitetusta jaosta on jätetty pois, eikä tarkoituksenmukaista tilusjärjes- tystä katsota voitavan aikaan saada yksinomaan sen maan jaolla ja tilusvaihdolla 5 luvun mukaan; silloin saatakoon metsämaan ohessa, niin paljon siihen rajoittuvista tiluksista, kuin sopivan ja selvän jaon aikaan saamiseksi välttämättä on tarpeen, uusjaolla jakaa.
44 §. Mitä 43 §:ssä säädetään, noudatettakoon soveltuvilta kohdin, jos senlaatuinen kuivattu maa, kuin 13 §:ssä on sanottu, on jaettava, tahi jos sen käyttämistä estää se, että maa on aikaisemmin sopimattomasti jaettu.
45 §. Jos on jaettava vesijättöä eikä tarkoituksenmukaista tilusjärjestystä katsota voitavan aikaansaada yksinomaan sen maan jaolla ja tilusvaihdolla 162 §:n 1 momentin mukaan; silloin saatakoon vesijätön ohessa niin paljon siihen rajoittu- vista aikaisemmin jaetuista vesijätöistä, kuin sopivan ja selvän jaon aikaan saamiseksi välttämättä on tarpeen, uusjaolla jakaa.
46 §. Kun vanhemman lain mukaan toimitetussa maanjaossa jollekin tilalle on toisen tilan alueeseen laillisesti pidätetty sellainen oikeus, jommoista 16 §:n mukaan ei saa perustaa, silloin saatakoon se oikeus uusjaolla poistaa, jos sen tutki- taan voivan käydä päinsä kenellekään haittaa tuottamatta.
47 §. Älköön tämän lain mukaan toimitettua isojakoa, halko- mista tahi uusjakoa älköönkä myöskään jaonjärjestelyä muussa tapauksessa kuin 40 §:n 2 momentissa on sanottu enää uusjaolla muutettako, ellei kolme neljäsosaa jakokun- nan maanomistajista siitä sovi ja uusjaosta tutkita olevan sellaista hyötyä, kuin 42 §:ssä säädetään.
48 §. Valta vaatia uusjakoa on tilanomistajalla.
Älköön kuitenkaan 46 §:ssä mainituissa tapauksissa sellaisen tilan omistaja, jolla toisen tilan alueeseen on senlaatuinen oikeus, kuin siinä pykälässä on sanottu, uusjakoa vaatiko, ellei toisen tilan omistaja itse jakoa tahdo.
49 §. Uusjaossa olkoon jakoperusteena lainvoiman saanee- seen isojakoon tahi muuhun lailliseen jakoon perustuva nautinta.
50 §. Palstatila olkoon uusjaon alainen niinkuin maatilakin.
Älköön kuitenkaan palstatilaa, jota käytetään pääasiallisesti tonttipaikaksi tahi puutarhaksi tahi teollisuus- tai muuhun sellaiseen tarkoitukseen, ilman omistajan suostumusta ja kiinnityksenhaltijan kirjallista myönnytystä uusjakoon otettako, ellei semmoinen käyttäminen ole alkanut sen jälkeen, kuin uusjako jo oli kuulutettu alotettavaksi.
Jos maa on maksamattoman kauppahinnan panttina, olkoon niin hyvin tässä mainitussa tapauksessa kuin muulloinkin, kun kiinnityksenhaltijan myönnytys tämän asetuksen mukaan vaaditaan, myös semmoisen panttioikeuden haltijasta voimassa, mitä kiinnityksenhaltijasta sanotaan.
51 §. Jos uusjaon alaiseksi tulevaan jakokuntaan kuuluvan tilan tiluksia ei voida uusjaolla sanottavasti paremmin järjestää, älköön sen tilan tiluksia jaossa muutettako enemmän, kuin on välttämätöntä muiden tilojen tiluksien tarkoituksenmukaista järjestämistä varten; ja voidaan muiden tilojen omistajat velvoittaa sen tilan omistajalle kohtuullisesti korvaamaan ne kustannukset ja se vahinko, jonka hänen tilansa ottaminen jakoon hänelle aiheuttaa.
Jos jonkun tilan metsä on paremmin säästynyt ja hoidettu kuin muiden, olkoon sen omistaja oikeutettu, mikäli tarkoi- tuksenmukainen palstain sijoitus sen sallii, saamaan entisen metsämaansa jako-osaansa.
52 §. Mitä isojaosta 1 luvussa on säädetty, olkoon soveltu- vissa kohdin noudatettava myös uusjaossa; kuitenkin saa muunkin kuin 11 ja 12 §:ssä mainitun maan jättää uusjaosta pois, jos siitä katsotaan olevan yhteistä hyötyä.
...