Asetus toimenpiteistä metsän hävittämisen ehkäisemiseksi.
Annettu Pietarissa marraskuun 2 (lokakuun 20) päivänä 1917.
Väliaikainen Hallitus on, Suomen Ministeri Valtiosihteerin esittelyssä lokakuun 20/marraskuun 2 päivänä 1917 Pietarissa vahvistanut seuraavan asetuksen:
Kumoten 3 päivänä syyskuuta 1886 annetun metsälain 14 §:n säädetään Suomen Eduskunnan päätöksen mukaisesti seuraavaa:
I LUKU.
Metsän hävittämisestä ja siitä aiheutuvista seuraamuksista.
1 §. Metsää älköön hävitettäkö; älköönkä metsää siis siten hakattako eikä maata hakkauksen jälkeen sellaiseen tilaan jätettäkö tahi sillä tavoin käytettäkö, että metsän luonnol- linen uudistuminen sen kautta joutuu vaaraan.
Metsän hävittämiseksi on myös katsottava, jos nuorta kasvuisaa havumetsää pienemmän puutavaran valmista- mista varten niin hakataan, että hakkaus on ristiriidassa metsän järkiperäisen harventamisen kanssa.
2 §. Metsän hävittämiseksi ei ole katsottava, jos hakkaus toimitetaan 6 §:ssä mainitun lääninmetsälautakunnan määräajaksi hyväksymän suunnitelman mukaan, ja läänin- metsälautakunnalle on asetettu riittävä vakuus uuden kasvun aikaansaamisesta ja turvaamisesta.
Metsän hävittämiseksi älköön myöskään luettako hakkausta, jos hakkuupaikka viljellään puutarhaksi, pelloksi tai niityksi taikka käytetään rakennustontiksi, varastopaikaksi tahi muuhun semmoiseen tarkoitukseen.
Sama olkoon laki, jos metsää hakataan kotitarpeiksi eikä metsän luonnollinen uudistuminen sen kautta joudu vaaraan, tahi jos hakkaus tarkoittaa tilan tarvetta vastaavan syöttö- haan valmistamista tahi sen parantamista alueella, joka maanlaatunsa ja asemansa puolesta siihen sopii.
3 §. Jos tilan metsää on hävitetty, rauhoitettakoon metsä joko kokonaan tahi osaksi, ja ryhdyttäköön rauhoituksen ohella, milloin se on tarpeen, toimenpiteisiin uuden kasvun aikaan- saamiseksi ja turvaamiseksi.
Rauhoitus käsittää metsien hakkaamisen tahi metsämaan käyttämisen taikka kummankin kiellon joko rajoituksilla tahi rajoituksitta. Kullakin kerralla määrätään rauhoituksen laajuus ja aika sen mukaan kuin olojen harkitaan vaativan.
Tilan kotitarvepuiden ottoa ja metsämaan laiduntamista älköön rauhoitusmääräysten kautta kielletäkö, ellei metsän uudistuminen sitä vaadi.
4 §. Rauhoitusmääräyksen antaa sen paikkakunnan alioikeus, jossa metsä on.
Olkoon kuitenkin läaninmetsälautakunnalla valta väliaikai- sesti rauhoittaa tilan metsä, ei kuitenkaan laajemmassa määrässä kuin uudistuksen turvaamiseksi hävitetyllä alalla ja jatkuvan hävittämisen ehkäisemiseksi on tarpeen. Tällainen rauhoittaminen olkoon voimassa, kunnes 10 §:ssä mainittu sopimus on tehty tai tuomioistuin toisin määrää.
5 §. Metsän uudistamisesta ja uuden kasvun turvaamisesta pitäköön lääninmetsälautakunta huolen. Sitä varten tarvit- tavien toimenpiteiden täytäntöönpanon voi lääninmetsä- lautakunta jättää maanomistajan tehtäväksi, jos on takeita, että ne siten tulevat suoritetuiksi.