Sebastian Gripenberg kirjoittaa erämaaretkestä nojaten niihin suullisiin tiedonantoihin, joita hän sai vänrikki Martinaulta, keisarin kamaripalvelijalta Feodorovilta ja hänen tienoppaaltaan, Kajaanin porvarilta Erkki Määtältä, jotka kaikki olivat keisarin välittömässä läheisyydessä matkan vaivojen aikana:
Koko matkataipaleen muodostivat jalkapolut kivisten ja asumattomien maiden yli. Päästäkseen soiden ja rämeiden yli käyttävät maan asukkaat kahta vierekkäin asetettua ja yläpuolelta piiluttua hirttä. Nämä kapeat sillat ovat monesti neljännes peninkulman pituisia, ja kun useasti tapahtuu, että vähemmän tottuneet hevoset kompastuvat ja vaipuvat syvälle pehmeään suohon, josta ne vaivoin vedetään ylös, oli nytkin täytymys kulkea jalkaisin näiden paikkojen yli ja taluttaa hevosia.
Klo 1/2 7 iltasella 28 p. elokuuta saapui H. M:insa Kivimäen Vanhaantaloon, 1 1/4 peninkulman päähän Kajaanista. Keisari tervehti armollisesti talonväkeä ja antoi kättä niille, joita hän kohtasi, sekä pyysi jotakin juodakseen sammuttaakseen siten janoaan. Muutaman hetkisen levättyään hän jatkoi matkaa vielä puoli peninkulmaa Ronkalan taloon Mainuan kylässä, joka oli määrätty yösijaksi ja jonne keisari saapui kello 8. Ennakkotieto keisarin tulosta oli vähää ennen saapunut taloon, niin että talonväki oli häntä varten ennättäny siistiä pienen huoneen.
Täällä kuten melkein joka paikassa, missä keisari levähti, hän itse huolehti siitä, että kyytimiehet saivat ruokaa ja hevoset rehuja. Saadakseen onnen nähdä keisarin oli miehiä, vaimoja ja lapsia kokoontunut lähimpänä olevista taloista. Keisarin syödessä illallista, jonka paraana ruokalajina oli perunakeitikkäät, tunkeutuivat lapset hänen huoneensa ovelle, jolloin hän omin käsin jakeli heille voileipiä.
Kello 10:n seuduissa hän kävi levolle mainitussa huoneessa. Ruhtinas Volkonski ja muut seuralaiset laskeusivat pirtissä heinille, joita väki oli edellisinä päivinä tuonut kuivamaan. Jo klo 3 seuraavana aamuna, 29 p:nä elokuuta, oli keisari ja hänen seurueensa jalkeilla. Kaikki, paitsi hallitsija, söivät kepeän suuruksen, jona oli karkeaa leipää, voita ja maitoa, ja klo 1/2 4 tapahtui lähtö.
Klo 6:n tienoissa saapui keisari valtiopäivämies Henrik Tervosen taloon Mainuaan.
Etuviesti, joka vähää ennen H. M:iaan oli saapunut Mainuaan, ei vielä ollut ehtinyt saada selvää sen talon väestä, jota keisari Aleksanteri kunnioitti käynnillään.
Kohta kuitenkin ilmestyi emäntä, joka heti avasi oven talon erikoiseen ja siistittyyn kamariin, jonne hän syvästi niiaillen ja nähtävällä ilolla pyysi korkeaa vierastaan käymään sisälle.
Asetettuaan suurimmassa kiireessä tuvan pöydälle karkeaa leipää, voita ja maitoa hän keisarin kamaripalvelijan kanssa lähti perunamaahan. Sill'aikaa kun puuhattiin päivällistä ja hevosten hankkimista, otti keisari itse puulautaselle vähän leipää ja voita, jonka hän söi sammuttaakseen ensi nälkäänsä. Sittemmin kypsennettiin vasikkapaisti, jonka rouva Appelgren oli kehoittanut keisarin kamaripalvelijan ottamaan mukaansa Kajaanista. Potatit keitettiin, viilipytty tuotiin pöytään ynnä voita ja leipää.
Mainuan emännällä oli ilo nähdä korkean vieraansa lempeällä alentuvaisuudella ja suurella tyytyväisyydellä käyttävän hyväkseen tämän niukan aterian laitoksia.
Klo 8:n seudussa keisari jatkoi vaivalloista matkaansa ja kulki levähtämättä 2 1/4 peninkulmaa Suotarilan taloon Vuottolahden kylässä, jonne hän saapui klo 2 i. p.
Matkalla tähän taloon oli keisarin kuljettava 20-25 syltä leveän joen yli, mutta lyhyeen aikaan katsoen ei ollut ennätetty ryhtyä mihinkään toimenpiteesen ylimenon varalle. Sattumalta oli rannalla pieni kalavene, joka nyt tuli tarpeesen. Keisari ja ruhtinas Volkonski ynnä tienopas Määttä astuivat veneesen. Keisari istui perään, ruhtinas Volkonski tarttui airoihin - ja hämmästyksestä mykkänä seisoi kelpo Määttämme keskellä venettä. Sen johdosta että jokirannat olivat hyvin lietteisiä, keisari ja ruhtinas Volkonski saivat jalkansa märiksi ja savisiksi. Poistaakseen tämän epäkohdan muilta, joiden samalla veneellä piti tulla yli, ryhtyi keisari, joka oli vähän matkan päässä huomannut vanhoja aidaksia ja kuivia puunoksia, itse, ruhtinas Volkonskin avulla, hilaamaan niitä paikalle ja teki niistä jonkinlaisen laiturin, mihin veneen sopi laskea.
Hevoset uitettiin joen yli ja jotkut niistä vaipuivat niin syvälle liejuun, että ne vaivoin saatiin sieltä ylös. Tässä tilaisuudessa keisari itse otti kiinni hevosensa ja pyyhki sen kuivaksi heinätukolla, jonka hän oli ottanut läheisestä pieleksestä.
Niukan tunnin levähdyksen jälkeen viimemainitussa Suotarilan talossa, jossa keisari söi hiukan viilipyttyä ja maistoi myös talonväen ruisleipää, jatkettiin matkaa 1 3/4 peninkulmaa Pippolan majataloon Saarestenmäen kylässä, jonne hän onnellisesti saapui klo 7 iltasella. Tästä majatalosta, jonka kautta keisari edellisenä päivänä Kajaaniin matkustaessaan kulki, hänellä oli 1 l/2 peninkulmaa maantietä Nissilään. Luultavasti väsyneenä ratsastukseen keisari päätti ajaa sieltä eteenpäin, mutta koko kylässä ei ollut mitään muita ajoneuvoja kuin joitakuita kehnoja, kaksipyöräisiä rattaita, joista yhdet täytyi ottaa käytettäväksi; niiden yli sidottiin poikkilauta, jonka päälle pantiin hiukan olkia.
Annettuaan tienoppaalle kelpo palkan ja otettuaan häneltä jäähyväiset antamalla hänelle kättä, keisari asettui kamaripalvelijoineen klo 1/2 8:n korvissa kärryihin ja tarttui itse ohjaksiin. Ajettuaan tietä kappaleen matkaa keisari huusi Ovtsharovin luokseen ja käski hänen istuutua kärryihin H. M:insa rinnalle ajomieheksi.
Koko tämän perin vaivalloisen matkan aikana keisari oli hyvin vilkas ja iloinen. Muutamasti, kun tienopas ei ollut saatavilla, hän itse johti hevostaan pitkin polkuja lietteisten soiden yli. Ratsastettaessa sellaisten metsäseutujen kautta, joissa oli puolukoita, otti opas Määttä, joka miltei aina kulki keisarin hevosen edellä, puolukan oksia ja ojensi ne ylhäiselle herralleen, joka niillä sammutti janonsa.
Niistä kapteeni Gripenbergin toimista, jotka keisari erämaamatkallaan oli antanut hänen tehtäväkseen, saamme tietoa seuraavien hänen kertomuksestaan tehtyjen otteiden ja selontekojen avulla:
Kun Hänen Majesteettinsa matkusti Kajaanista, sain minä käskyn, kirjoittaa kapteeni Gripenberg, palata niin pian kuin säältä pääsin vesitse Haapalankankaalle seuratakseni sieltä sinne jätettyjä ajoneuvoja Nissilään. Vietin yöni Kajaanissa, matkustin sieltä 29 p:nä klo 8 aamulla ja saavuin perin mukavasti Haapalankankaalle klo 4 i. p.
Kun sinne tultuani ilmoitin keisarin uskolliselle kuskille llja Ivanovitsh Baikoville keisarin palanneen maitse erämaiden halki, hämmästyi hän ja tuli huoliinsa eikä voinut tyynnyttää levottomuuttaan, ennenkuin onnellisesti sai nähdä jälleen kalliin herransa.
Me kiiruhdimme valjastamaan hevoset ajoneuvojen eteen ja matkustimme hyvää vauhtia Nissilään, jonne saavuimme klo 1/2 7 i.p.
Keisarin vaunumestari översti Solomka sekä muut Nissilään jääneet seuralaiset eivät joutuneet vähemmän hämmästyksiin saadessaan tietää keisarin päättäneen lähteä seikkailunomaiselle ja kokonaan raivaamattomalle tielle.
Tuntien tarkalleen sen sydänmaan, jonka läpi keisari nyt vaelsi, Gripenberg arvasi, että hallitsija tuskin voi saapua maantielle muualla kuin Saarestenmäen luona, mutta hän ei tohtinut pysähtyä sinne ajoneuvojen kanssa, koska oli saanut varman käskyn seurata niitä Nissilään, minne keisari halusi tulla suoraan sydänmaiden halki. Kuitenkin ryhtyi Gripenberg heti Nissilään tultuansa toimeen ja lähetti nimismies Elfvingin mukana kuriirikärryt, jotka kohtasivatkin Aleksanterin 1/4 peninkulman päässä Saarestenmäestä, minkä jälkeen keisari vaihtoi ajoneuvoja Elfvingin kanssa ja saapui onnellisesti Nissilään klo 9:n ja l0:n välillä iltasella.
Nissilään saavuttuaan Aleksanteri hyvin notkeasti hypähti maahan kuriirikärryistä ja kysyi minulta, joka seisoin vieressä, milloin olin tullut perille. Minä vastasin silloin, että jo lähemmäs 3 tuntia olin ollut paikalla sekä että, levättyäni yön Kajaanissa, hyvin mukavasti ja ilman vähintäkään vaaraa olin tehnyt matkani. lloisella ja leikillisellä äänellä vastasi H. M:insa: "Se minua ilahuttaa; minä sen sijaan olen tehnyt pitkän kierroksen, joka tosin oli hieman vaivalloinen, mutta ei hauskuutta vailla, ja varmaan en koskaan unhota hupaista matkaani Kajaaniin."
Keisari viipyi yön yli Nissilässä ja jatkoi seuraavana päivänä, 30 p:nä elokuuta, matkaansa Ouluun.
(Emil Nervander, Aleksanteri I:n matkat Suomessa)