Keisarillisen Suomen Senaatin päätös
maaliskuun 13 päivältä 1917 ulkolaisen valuuttakaupan järjestelystä Suomessa.
Keisarilliselle Suomen Senaatille Armossa annetun vallan nojalla ja perustuen 9 (22) päivänä joulukuuta 1916 ulkolaisen valuutan ostosta Suomessa annetun Armollisen asetuksen 4 §:ään, on Keisarillinen Senaatti nähnyt hyväksi vahvistaa seuraavat määräykset ulkolaisen valuuttakaupan järjes- telystä Suomessa.
1 §. Suomen Pankki voi suostua ulkolaisen valuutan käyttä- mistä tarkoittaviin anomuksiin vain niiden tavaroiden hankkimiseksi, jotka ovat mainitut Keisarillisen Senaatin vahvistamassa luettelossa tai muihin sellaisiin tarpeisiin, joita varten Senaatti antaa erityisen luvan käyttää ulkolaista valuuttaa.
2 §. Ulkolaisen valuutan kauppoja tehtäessä ovat arbitrage- kaupat, jotka tarkoittavat ainoastaan kurssivoiton saavut- tamista tai valuuttamäärien keräämistä yli sen määrän mitä tehtyjen sopimusten ja juoksevien asioiden todellinen tarve vaatii, kielletyt.
3 §. Ulkolaisen valuutan ylimmän kurssin vahvistamista varten asetetaan Suomen Pankkiin erityinen neuvottelu- kunta, jossa puheenjohtajana Suomen Pankin Johtokunnan Puheenjohtaja sekä jäseninä yksi Keisarillisen Senaatin määräämä henkilö ja kolme Suomen Pankin Johtokunnan Puheenjohtajan valitsemaa Suomen yksityispankkien edustajaa.
Jos neuvottelukunnan puheenjohtaja sairauden tai muun syyn vuoksi on poissa tai estettynä, astuu hänen tilalleen Suomen Pankin Johtokunnan virassa vanhin jäsen.
4 §. Neuvottelukunta kokoontuu ulkolaisen valuutan kurssin määräämistä varten puheenjohtajan kutsusta niin usein kuin tarve sitä vaatii.
5 §. Neuvottelukunnan käsiteltävät asiat ratkaistaan yksin- kertaisella äänten enemmistöllä. Jos neuvottelukunnan puheenjohtaja tai Keisarillisen Senaatin määräämä henkilö on eri mieltä kuin neuvottelukunnan enemmistö, on asia alistettava Senaatin ratkaistavaksi.
6 §. Neuvottelukunnan vahvistamat ulkolaisen valuutan ylimmät kurssit ovat puheenjohtajan toimesta annettavat tiedoksi kaikkien Suomen yksityispankkien hallituksille, joiden tulee ne viipymättä saattaa haarakonttoriensa tietoon ehdottomasti noudatettaviksi.
7 §. Neuvottelukunnan vahvistamat ulkolaisen valuutan ylimmät kurssit ovat pakolliset kaikille pankeille siksi kunnes neuvottelukunta ne muuttaa.
8 §. Ostaja, joka haluaa käytettäväkseen saada ulkolaista valuuttaa, on velvollinen antamaan tarkat tiedot niistä liikeasioista, joita varten ulkolaista valuuttaa on tarpeen.
9 §. Suomen Pankin tulee päivittäin laatia tilasto kaikkien Suomen pankkien valuutan ostoista ja myynneistä. Tämän tilaston tulee sisältää tietoja tilipäivänä ostetun ja myydyn valuutan määrästä sekä niistä tarkoituksista, joita varten valuuttaa on myyty. Jos valuutan määrä ei nouse 2,000 markkaan, ei ilmoitus valuutan myynnin tarkoituksesta ole tarpeen.
10 §. Ulkolaisen valuutan kauppa ja sellaisen välittäminen on sallittu ainoastaan valtion valvonnan alaisille Suomen pankeille.
Helsingissä, maaliskuun 13 päivänä 1917.
Valtiovaraintoimituskunnan v. t. Päällikkö, Senaattori Kenraaliluutnantti V. Hedlund.