Suomen Senaatin päätös
koskeva liha- ja karjakaupan harjoittamista maassa.
Annettu Helsingissä 8 päivänä marraskuuta 1917.
Eräänlaisen omaisuuden käytöstä sodan aiheuttamissa poikkeuksellisissa oloissa 2 päivänä kesäkuuta 1917 annetun lain nojalla, on Senaatti, kumoamalla päätöksensä 8 päivältä kesäkuuta 1917, koskeva liha- ja karjakaupan harjoittamista maassa, päättänyt vahvistaa seuraavat määräykset liha- ja karjakaupan harjoittamisesta maassa.
1 §. Liha- ja teuraskarjakaupan yhtenäistyttämiseksi jätetään se tätä varten muodostetulle Karjanmyyntiosuuskuntien keskusjärjestölle.
2 §. Karjanmyyntiosuuskuntien keskusjärjestön jäseniksi voivat päästä karjanomistajien muodostamat karjanmyynti- osuuskunnat, jotka Kamaritoimituskunnan Elintarveosasto, kuultuaan Valtion Lihatoimikuntaa ja Karjanmyyntiosuus- kuntien keskusjärjestöä, siihen hyväksyy. Hyväksyessään osuuskunnan Karjanmyyntiosuuskuntien keskusjärjestön jäseneksi Elintarveosasto samalla vahvistaa sen toimialueen rajat.
3 §. Karjanmyyntiosuuskuntien keskusjärjestöä edustaa sen valtuuskunta, jonka on ylläpidettävä toimistoa Helsingissä.
4 §. Liha- ja teuraskarjan kauppaa maassa valvoo Valtion Lihatoimikunta, jolla on toimisto Helsingissä. Toimikunnan avuksi määrää Kamaritoimituskunnan Elintarveosasto tarpeellisen määrän paikallisia lihakaupan valvojia.
5 §. Valtion Lihatoimikunnan tulee:
1) valvoa Karjanmyyntiosuuskuntien keskusjärjestön sekä siihen kuuluvain karjanmyyntiosuuskuntain toimintaa ja käsitellä niitä vastaan mahdollisesti tehtyjä valituksia;
2) Karjanmyyntiosuuskuntien keskusjärjestön ehdotuksen perusteella laatia kuukausittain liha- ja teuraskarjan osto- suunnitelma, jonka Kamaritoimituskunnan Elintarveosasto vahvistaa;
3) kuukausittain määrätä, miten käytettävissä olevat liha- määrät jaetaan eri kulutuskeskuksien välillä;
4) tehdä rajahintaehdotuksia;
5) valvoa elintarvelautakuntien toimintaa, mikäli se koskee lihakauppaa.
6 §. Valtion Lihatoimikunnalla ja sen valtuutetuilla on oikeus:
1) pyynnöstä viipymättä saada kunnallishallituksilta ja elintarvelautakunnilta sekä kaikilta virastoilta ja viran- omaisilta tarvitsemiaan tietoja;
2) tarkistaa mainittuja tietoja; sekä
3) tarkastaa karjanmyyntiosuuskuntien, elintarvelautakun- tien ja makkaraliikkeiden kirjanpitoa.
7 §. Ainoastaan Karjanmyyntiosuuskuntien keskusjärjestöön kuuluvat karjanmyyntiosuuskunnat, kukin omassa piirissään, tai niiden valtuuttamat henkilöt, liikkeet tai kunnat ovat oikeutetut karjanomistajalta ostamaan nautaelämiä, sikoja, lampaita, vuohia, poroja ja teurashevosia sekä jälleen- myyntiä varten niiden lihaa.
Karjanomistaja olkoon kuitenkin oikeutettu myymään eläimen henkilölle, joka karjanjalostusyhdistysten tai sen pitäjän kunnallislautakunnan esimiehen todistuksella, jonne eläin myydään, näyttää, että eläin ostetaan käyttö- tai siitoseläimenä edelleen säilytettäväksi. Vähemman kuin 30 kiloa painavien elävien porsaiden ja vähemmän kuin 40 kiloa painavien elävien vasikoiden ostoon ei vaadita sanottua todistusta.
Niinikään on karjanomistaja oikeutettu asukkaille omalla paikkakunnallaan, mikäli se ei kuulu kaupunkiin tai suurempaan kulutuskeskukseen, vähittäin myymään omasta karjastaan teurastuttamansa eläimen. Paikkakunnan elintarvelautakunta on velvollinen antamaan tästä kaupasta tarkempia määräyksiä.
Erikoistapauksissa voi Senaatin Kamaritoimituskunnan Elintarveosasto, valtion Lihatoimikuntaa ja Karjanmyynti- osuuskuntien keskusjärjestöä kuultuaan, myöntää suurimpien kaupunkien elintarvelautakunnille oikeuden, kulloinkin määrätyillä ehdoilla ostaa ja kuljettaa lihaa karjanmyyntiosuuskuntia sivuuttamalla.
8 §. Ainoastaan Karjanmyyntiosuuskuntien keskusjärjestöön kuuluvat karjanmyyntiosuuskunnat tai niiden valtuutetut saavat rautateitse, vesitse tai maitse paikkakunnan rajojen ulkopuolelle kuljettaa elävää karjaa, lihaa ja muita teuras- tuotteita sekä lihavalmisteita, paitsi mikäli nämä ovat osotetut yllämainituille osuuskunnille.
Kuitenkin saavat muutkin kuin mainitut osuuskunnat, näiden konttorien antamien maksuttomien lupatodistusten nojalla kuljettaa siitos- ja käyttökarjaa, pitoeläimiksi tulevia lampaita, sikoja, yli 30 kiloa painavia porsaita ja yli 40 kiloa painavia vasikoita. Siitoseläimiä saadaan lisäksi lähettää karjanjalostusyhdistysten samanlaisten lupatodistusten nojalla.
9 §. Karjanomistaja, joka haluaa kuljettaa omasta karjastaan saamaansa lihaa omaa, toisella paikkankunnalla olevaa talouttaan varten, olkoon tämän paikkakunnan elintarve- lautakunnan kirjallisella suostumuksella oikeutettu saamaan sen karjanmyyntiosuuskunnan konttorista, jonka piiriin lähetyspaikka kuuluu, maksuttoman lähetyslupatodistuksen enintään 10 kilon lihaerän kuljetukseen kerrallaan.
10 §. Karjanmyyntiosuuskuntien lihanhankinta jakautuu hankintaan sotaväelle ja hankintaan siviiliväestölle.
11 §. Sotilastarpeisiin tulevan lihan hankkivat karjanmyynti- osuuskunnat tarpeen vaatiessa kuntien välityksellä. Valtion Lihatoimikunta jakaa tätä varten joka kuukaudeksi hankit- tavan karjamäärän tasaisesti karjaluvun ja ennen hankitun karjamäärän perusteella eri karjanmyyntiosuuskuntien kesken, joiden tehtävänä on saman perusteen mukaisesti jakaa se niiden alueella olevien kuntien välillä.
12 §. Siviiliväestön tarpeeksi toimitettava liha hankitaan vapaaehtoisen tarjonnan kautta.
13 §. Siviiliväestön tarpeeksi hankitusta lihasta toimittavat paikalliset elintarvelautakunnat paikkakuntansa yleisille laitoksille niissä tarvittavan lihan Valtion Lihatoimikunnan hyväksymien perusteiden mukaan.
Sotilastarkoituksissa toimivain yleisten laitosten lihasta huolehtii Karjanmyyntiosuuskuntien keskusjärjestö Valtion Lihatoimikunnan valvonnan alaisena.
14 §. Siviiliväestön tarpeeksi hankitusta lihasta saavat kaupunkien ja suurempien kulutuskeskuksien elintarve- lautakunnat niille jaettavaksi tulevasta määrästä antaa paikkakuntansa makkaratehtaille määrätyn osan Valtion Lihatoimikunnan hyväksymien perusteiden mukaan.
Makkaratuotteiden myynti paikkakunnalla on toimitettava elintarvelautakunnan määräysten mukaan.
Maaseudun makkaratehtaiden lihan tarpeen tyydyttävät karjanmyyntiosuuskunnat Valtion Lihatoimikunnan määräysten mukaan.
Kaupungeissa ja suuremmissa kulutuskeskuksissa antavat paikalliset elintarvelautakunnat paikkakuntansa makkara- tehtaille lupia makkaran lähetykseen toiselle paikkakunnalle. Tällaisten lupien myöntämisestä on elintarvelautakunta velvollinen heti ilmoittamaan Valtion Lihatoimikunnalle.
Maaseudun makkaratehtaat saavat lähettää tuotteitaan kuntansa ulkopuolelle ainoastaan Valtion Lihatoimikunnan luvalla.
Makkaratehdas, joka hankkii lihaa sivuuttamalla kuntien keskusjärjestön, kadottaa oikeuden saada lihaa liikkeeseensä.
Valtion Lihatoimikunta määrää mitkä paikat ovat kulutuskeskuksiksi katsottavat.
15 §. Siviiliväestölle tulevan lihan toimittavat karjanmyynti- osuuskunnat kulutuskeskuksien elintarvelautakunnille tai niiden valtuutetuille, joiden tehtävänä on sitten toimittaa lihan mahdollisimman tasapuolinen jakelu väestölle, yleisille laitoksille ja makkaratehtaille.
Kaupunkien ja suurempien kulutuskeskuksien elintarve- lautakunnat ovat velvolliset ottamaan lihan jakelussa käytäntöön kortti- tai muun sopivan järjestelmän sekä noudattamaan tässä Valtion Lihatoimikunnan antamia määräyksiä.
16 §. Tämä Senaatin päätös ei koske Inarin, Utsjoen ja Enontekiön kuntia, mutta on elävän karjan, lihan ja muiden teurastuotteiden vienti niihin muista osista Suomea kielletty, ellei Kamaritoimituskunnan Elintarveosasto ole antanut siihen erityistä lupaa.
17 §. Joka tekee itsensä syypääksi tämän päätöksen sään- nöksien rikkomiseen, rangaistaan eräänlaisen omaisuuden käytöstä sodan aiheuttamissa poikkeuksellisissa olon annetun lain 15 §:n nojalla.
18 §. Tämä päätös käy heti noudatettavaksi ja on voimassa toistaiseksi, ei kuitenkaan kauvemmin kuin 1 päivään toukokuuta 1918.
Helsingissä 8 päivänä marraskuuta 1917.
Kamaritoimituskunnan Elintarveosaston v. t. Päällikkö, Senaattori Kyösti Kallio.
Väinö Ahla.
Suomen Senaatin päätös
kuorimattoman ja kuoritun maidon, kerman ja piimän kaupan ja kuljetuksen ehdoista.
Annettu Helsingissä 8 päivänä marraskuuta 1917.
Eräänlaisen omaisuuden käytöstä sodan aiheuttamissa poikkeuksellisissa oloissa 2 päivänä kesäkuuta 1917 annetun lain nojalla on Senaatti, kumoamalla Senaatin päätöksen 11 päivältä huhtikuuta 1917 maidon maasta viennin ja kuljetuksen ehdoista ja järjestyksestä, ja Senaatin päätöksen 27 päivältä elokuuta 1917, sisältävä eräitä lisäyksiä 11 päivänä huhtikuuta 1917 annettuun Senaatin päätökseen maidon maasta viennin ja kuljetuksen ehdoista, päättänyt vahvistaa seuraavat määräykset kuorimattoman ja kuoritun maidon, kerman ja piimän kaupan ja kuljetuksen ehdoista.
1 §. Kuorimattoman ja kuoritun maidon, kerman ja piimän maasta vienti on kielletty ja on niiden kuljetus Kämärän- Ollilan väliselle rataosalle sallittu ainoastaan Valtion vointarkastuslaitoksen luvalla.
2 §. 1 §:ssä mainittujen maitotuotteiden kuljetus rautateitse ja vesitse Uudenmaan, Viipurin ja Hämeen lääneissä tai näihin lääneihin muista lääneistä on, lukuunottamatta 1 litran määrää matkustajan mukana, sallittu ilman Valtion voin- tarkastuslaitoksen erikoislupaa ainoastaan osotettuna kunnallisille elintarvelautakunnille tai Kamaritoimitus- kunnan Elintarveosaston hyväksymille toiminimille, joka ovat antaneet sitoumuksen myydä kaiken vastaanottamansa kuorimattoman maidon Valtion vointarkastuslaitoksen määräyksestä, tai sellaistan toiminimien lähettämänä.
Voidakseen saada tällaisen luvan tulee asianomaisen toiminimen osottaa hankkineensa huomattavan osan johonkin kulutuskeskukseen tulevasta maitomäärästä sekä kykenevänsä lähettämään maitoa useampaankin kulutus- keskukseen. Hakemuksessa on toiminimen liitettävä ensinmainitun kulutuskeskuksen elintarvelautakunnan lausunto.
Nämä toiminimet julkaistaan virallisissa lehdissä.
Sitäpaitsi on maidon ja kerman kuljetus vesitse sallittu jalostamista varten meijereihin, jotka ovat perustetut pääasiallisesti voin ja maidon valmistamista varten.
3 §. Kamaritoimituskunnan Elintarveosasto on oikeutettu peruuttamaan kuljetusluvan sellaisilta toiminimiltä, jotka eivät ole täyttäneet lupaa myönnettäessä asetettuja ehtoja, tai ovat rikkoneet asianomaisesti maitokauppaa koskevia säännöksiä.
4 §. Määräykset kuorimattoman maidon toimittamisesta antaa Valtion vointarkastuslaitos 2 §:ssä mainituille toimi- nimille kuukaudeksi kerrallaan ja tulee sanottujen toimi- nimien Valtion vointarkastuslaitokselle viimeistään kunkin kuukauden 20 päivänä ilmoittaa seuraavassa kuussa käytettävänään oleva maitomäärä.
5 §. Elintarvelautakunnat Uudenmaan, Viipurin ja Hämeen läänien kulutuskeskuksissa, jotka haluavat kuorimatonta maitoa Valtion vointarkastuslaitoksen määräyksestä, lähettäkööt anomuksensa sanotulle laitokselle viimeistään kunkin kuukauden 20 päivänä seuraavan kuun aikana haluamastaan kuorimattoman maidon määrästä. Anomuk- seen on liitettävä selostus kaupunkiin tai kulutuskeskukseen edellisen kuukauden loppu- ja kuluvan kuukauden alku- puoliskolla saapuneesta 1 §:ssä mainittujen maitotuotteiden määrästä ja niiden jakelusta.
6 §. Toimittaessaan kuorimatonta maitoa Valtion voin- tarkastuslaitoksen määräyksestä elintarvelautakunnille ovat 2 §:ssä mainitut toiminimet oikeutetut viidennestä osasta maitomäärästä velkomaan yleistä rajahintaa korkeamman hinnan, jonka Senaatti määrää.
Samoin ovat karjanomistajat ja toiminimet, jotka toimittavat kuorimatonta maitoa elintarvelautakunnille Turun ja Porin, Mikkelin, Kuopion, Vaasan sekä Oulun lääneissä oikeutetut velkomaan 1 kohdassa mainitun korkeamman hinnan viidennestä osasta toimittamastaan maitomäärästä.
Täten syntyvän hinnan lisäyksen on toiminimi oikeutettu jakamaan maidonlähettäjilleen.
7 §. Jakaessaan kuorimatonta maitoa kulutuskeskuksissa on asianomainen elintarvelautakunta oikeutettu ottamaan:
1) Yksityiskuluttajilta Senaatin kutakin lääniä varten mää- räämän rajahinnan lähetysasemalla tai -laiturilla lisättynä kuljetus- ja jakelukustannuksilla. Näin saadun hinnan kuuluttaa elintarvelautakunta noudatettavaksi korkeimpana sallittuna hintana vähittäiskaupassa asianomaisissa kulutuskeskuksissa.
Ellei jonkun kulutuskeskuksen elintarvelautakunta määrää vähittäisrajahintaa on paikkakunnalla voimassa Senaatin siltä varalta vahvistamat vähittäisrajahinnat.
2) Yhteiskuluttajilta Senaatin määräämän korkeamman hinnan lisättynä jakelu- ja kuljetuskustannuksilla.
8 §. Elintarvelautakunta on kulutuskeskuksissa oikeutettu antamaan 1 §:ssä mainittujen maitotuotteiden tasaista jakelua varten tarpeellisia määräyksiä ja on se oikeutettu siinä tarkotuksessa ottamaan jaettavakseen kaikki kulutus- keskukseen tuodut puheenalaiset maitotuotteet.
Tällöin on maanteitse saapuneesta maitotuotteesta makset- tava hinta, joka on 5 penniä korkeampi litralta Senaatin määräämiä tukkuhintoja ja on sen lähettäjä myös oikeutettu kuorimattomasta maidosta velkomaan lisähintaa 6 §:n mukaan.
Jos kulutuskeskuksessa asuva karjanomistaja tuo sinne, elintarvelautakunnalle osotettuna, oman karjan maitoa, voi elintarvelautakunta siitä myöntää hänelle hänen omaa tarvettaan varten määrätyn määrän.
9 §. Edistääkseen maidonsaantia kulutuskeskuksiin toimittaa valtio, maahantuonnista riippuen, elintarvelautakunnille ja
2 §:ssä mainituille toiminimille väkirehua, joka niiden on jaettava maidontuottajille, suhteessa näiden lähettämän kuorimattoman maidon määrään.
10 §. Joka rikkoo tämän päätöksen määräyksiä, rangaistaan Elintarvelain 15 §:n nojalla.
11 §. Tämä päätös astuu voimaan 1 päivänä joulukuuta 1917 ja on voimassa toistaiseksi, ei kuitenkaan kauvemmin kuin 1 päivään toukokuuta 1918.
Kuitenkin on elintarvelautakuntien ja 2 §:ssä mainittujen toiminimien annettava 4 ja 5 §:ssä mainitut ilmoitukset ja selostukset viimeistään 20 päivänä kuluvaa marraskuuta.
Helsingissä 8 päivänä marraskuuta 1917.
Kamaritoimituskunnan Elintarveosaston v. t. Päällikkö, Senaattori Kyösti Kallio.
Väinö Ahla.
Suomen Senaatin päätös
voin kaupan ja kuljetuksen ehdoista.
Annettu Helsingissä, 8 päivänä marraskuuta 1917.
Eräänlaisen omaisuuden käytöstä sodan aiheuttamissa poikkeuksellisissa oloissa 2 päivänä kesäkuuta 1917 annetun lain nojalla, jota tässä päätöksessä sanotaan Elintarvelaiksi, on Senaatti kumoamalla päätöksensä 5 päivältä syyskuuta 1917 voin ja juuston kuljetuksen ehdoista, mikäli sanottu päätös koskee voin kuljetusta, päättänyt vahvistaa seuraavat määräykset voin kaupan ja kuljetuksen ehdoista:
1 §. Voin maasta vienti on kielletty ja on sen kuljetus Kämärän-Ollilan väliselle rataosalle sallittu ainoastaan Valtion vointarkastuslaitoksen luvalla.
2 §. Voin kuljettaminen rautateitse tai vesitse tai kunnasta toiseen maanteitse, olkoon, lukuunottamatta 1 kilogramman kuljetusta matkustajan mukana, sallittu ilman Kamaritoimi- tuskunnan Elintarveosaston lupaa ainoastaan osotettuna Kamaritoimituskunnan Elintarveosaston hyväksymille toiminimille, jotka ovat antaneet sitoumuksen myydä kaiken vastaanottamansa voin Valtion vointarkastuslaitoksen määräyksestä, tai sellaisten liikkeiden lähettämänä.
Nämä liikkeet ilmoitetaan virallisissa lehdissä.
3 §. Vointarkastuslaitos antaa määräyksiä käytettävissä olevien voimäärien sijoittamisesta huomioon ottaen:
1) meijerien lähiseudulla olevien lehmättömäin ruokakuntain vointarpeen;
2) valtion sairaalain y. m. samanlaatuisten laitosten voin- tarpeen; ja
3) kulutuskeskuksien vointarpeen.
Ensimäisessä kohdassa vointarpeen tyydyttämiseksi on meijeri oikeutettu paikalliselle elintarvelautakunnalle luovuttamaan 100 gr. viikossa niiden lehmättömien ruoka- kuntain kutakin jäsentä kohden, jotka eivät muuten voi saada voita. Nämä ruokakunnat määrää tarkemmin paikallinen elintarvelautakunta yhdessä meijerin hallituksen tai omista- jan kanssa. Täten saatu voi on jaettava korttijärjestelmän tai muun sitä vastaavan järjestelmän mukaan. Kamaritoimi- tuskunnan Elintarveosasto voi muuttaa annoksen määrää riippuen käytettävissä olevista voimääristä.
Kulutuskeskuksille jaettava voimäärä käsittää sekä yksi- tyisille kuluttajille että yhteiskuluttajille, kuten kuntain sairaaloille ja muille kunnallisille laitoksille, ruokaloille y. m. s. tulevat voimäärät.
4 §. Senaatti määrää meijeri- ja maatiaisvoille yleiset rajahinnat.
Siten määrätyistä tukkuhinnoista on meijerien annettava voita oman paikkakuntansa elintarvelautakunnille sekä 2 §:ssä mainittujen toiminimien kulutuskeskuksien elintarve- lautakunnille, näiden yksityisiä kuluttajia varten.
Samoin määrää Senaatti erikoisen korkeamman hinnan, jonka äskenmainitut toiminimet saavat luovuttaessaan voita valtion laitoksia ja kulutuskeskuksien yhteiskuluttajia varten.
Kunkin kulutuskeskuksen yhteiskuluttajille tuleva voimäärä katsotaan tekevän kulutuskeskuksen saamasta koko voi- määrästä: Helsingissä 20 %, Turussa, Tampereella ja Viipurissa 15 % sekä muissa kaupungeissa ja kulutuskeskuk- sissa 10%. Kamaritoimituskunnan Elintarveosasto voi muuttaa mainittuja prosenttimääriä.
Vointarkastuslaitos antaa määräyksiä edellämainittuun korkeampaan hintaan toimitettavasta voista kullekin toiminimelle siinä suhteessa kuin se ynnä sille voita lähettäneet meijerit ovat myyneet meijerivoita yleiseen rajahintaan 3 §:ssä mainittuihin tarkoituksiin.
Jakaessaan voita kuluttajille on elintarvelautakunta oikeutettu maksamaansa hintaan lisäämään kuljetus- ja jakelukustannukset.
5 §. Edistääkseen voinsaantia 3 §:ssä mainittuihin tarkoi- tuksiin toimittaa valtio, maahan tuonnista riippuen, voi- lähetyksien vastikkeena ja suhteessa niihin meijereille väkirehua, joka meijerien on jaettava maidontuottajilleen suhteessa kunkin toimittamaan maito- ja kermamäärään.
Se määrä, jonka maidon- ja kermantuojat ovat ottaneet takaisin meijeristä meijerituotteita, vähennetään asian- omaisen maito- ja kermamäärää määrättäessä.
6 §. Joka rikkoo tämän paatöksen määräyksiä rangaistaan Elintarvelain 15 §:n nojalla.
7 §. Tämä päätös astuu voimaan heti kun se on asetus- kokoelmassa julkaistu ja on voimassa toistaiseksi, ei kuitenkaan kauvemmin kuin 1 päivään toukokuutta 1918.
Kuitenkin ovat elintarvelautakuntain ennen tämän päätöksen voimaanastumista antamat voikuljetuspassitukset voimassa 30 päivään kuluvaa marraskuuta saakka.
Helsingissä, 8 päivänä marraskuuta 1917.
Kamaritoimituskunnan Elintarveosaston v. t. Päällikkö, Senaattori Kyösti Kallio.