Asetus
työnvälitystoimesta.
Annettu Pietarissa, lokakuun 20/marraskuun 2 p:nä 1917.
Väliaikainen Hallitus on Suomen Ministeri Valtiosihteerin esittelyssä lokakuun 20/marraskuun 2 päivänä 1917 Pietarissa vahvistanut seuraavan asetuksen:
Suomen Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään seuraavaa:
1 §. Oikeutettu harjoittamaan työnvälitystoimintaa, niinkuin tässä asetuksessa sanotaan, on kunta ja yhdistys.
Yksityinen, yhtiö ja osuuskunta älköön elinkeinona työn- välitystä harjoittako.
Työnvälitys on oleva maksuton.
2 §. Kaupungissa, jonka hengille kirjoitettu väkiluku nousee yli 5,000 hengen, tulee olla kunnallinen työnvälitystoimisto.
Myöskin pienempi kaupunki kuin edellisessä momentissa mainittu sekä kauppala ja maalaiskunta on velvollinen työn- välitystä varten perustamaan toimiston tai asettamaan asiamiehen, jos tarve sitä vaatii. Keisarillinen Senaatti määrätköön silloin, kunnallisviranomaisia ja Teollisuus- hallitusta kuulusteltuaan, toimiston tai asiamiehen asetettavaksi.
3 §. Jos muu kunta kuin 2 §:ssä mainittu on joko yksin tahi yhdessä toisten kanssa perustanut työnvälitystoimiston tai asettanut työnvälitysasiamiehen, noudatettakoon mitä tässä asetuksessa on säädetty.
4 §. Kunnallisen työnvälitystoimiston ja -asiamiehen tulee tarkoin seurata kunnan ja sen ympäristön työoloja sekä antaa niistä tietoja niin työnhakijoille kuin työnantajillekin, avustaa heitä työsopimuksen teossa sekä yleensä huolehtia tarjonnan ja kysynnän saattamisesta toistensa yhteyteen työmarkkinoilla.
5 §. Työriidan aiheuttama työnseisaus ei vaikuta muutosta kunnallisen työnvälitystoimiston eikä asiamiehen toimin- nassa. Kuitenkin tulee niiden hankkia tarkat tiedot riidan laadusta ja laajuudesta sekä antaa siitä tietoja työnvälitystä hakeville henkilöille.
6 §. Kunnallisen työnvälitystoimisten ja -asiamiehen johto- säännön laatii kaupungissa kaupunginvaltuusto ja maalla kunnanvaltuusto tahi, missä sellaista ei ole, kuntakokous ja, vahvistaa Teollisuushallitus.
7 §. Kunnallisten työnvälitystoimistojen ja -asiamiesten välinen yhteistoiminta järjestetään Keisarillisen Senaatin antamain määräysten mukaan; älköön kuitenkaan kuntia velvoitettako suorittamaan sellaisesta yhteistoiminnasta johtuvia kustannuksia.
8 §. Maistraatti ja kunnallislautakunta on velvollinen sopi- villa paikoilla nähtävinä pitämään ne työmarkkinoita koskevat tiedonannot, joita Kunnalliset työnvälitystoimistot ja -asiamiehet niille lähettävät.
9 §. Yhdistys, joka harjoittaa työnvälitystä muidenkin kuin omien jäsentensä hyväksi, hakekoon siihen luvan kaupun- gissa maistraatilta sekä kauppalassa ja maalla kuvernööriltä ja selvittäköön yhdistys, että se henkilö, joka on aiottu työnvälitystoiminnan johtajaksi, nauttii kansalaisluotta- musta sekä hallitsee itseään ja omaisuuttaan ja että hänellä muuten on sellaiset ominaisuudet, jotka takaavat säännölli- sen ja rehellisen toiminnan johdon.
Sellaisen hakemuksen johdosta on lausunto hankittava kaupungin- tai kunnanvaltuustolta, taikka, missä sellaista ei ole, kuntakokoukselta; ja myönnettäköön lupa vuodeksi kerrallaan.
10 §. Työnvälitystoimintaa älköön harjoitettako ravintola-, anniskelu- taikka muun senkaltaisen liikkeen yhteydessä.
11 §. Keisarillisen Senaatin asiana on järjestää työnvälitys- toimen silmälläpito.
12 §. Joka luvattomasti tai tämän asetuksen säännöksiä noudattamatta harjoittaa työnvälitystoimintaa, rangaista- koon sakolla.
13 §. Yhdistyksen oikeuden harjoittaa työnvälitystoimintaa voi tuomioistuin julistaa menetetyksi, jos toimisto välityk- sestään on kantanut palkkiota tai antanut vääriä tietoja tahi muuten toiminut epärehellisesti.
14 §. Syytteen tämän asetuksen rikkomisesta voi tehdä sekä asianomistaja että virallinen syyttäjä.
15 §. Kauppalassa, jolla on oma hallitus, on kauppalahalli- tuksen asiana toimittaa, mitä tässä asetuksessa on maist- raatin ja kaupunginvaltuuston tehtäväksi määrätty.
Jos kaupungissa ei ole maistraattia, tulee järjestysoikeuden suorittaa ne tehtävät, jotka tämän asetuksen mukaan maistraatille kuuluvat.
16 §. Tämä asetus astuu voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1918.
Ministeri Valtiosihteeri Carl Enckell.
Asetus
työttömyyskassoista, joilla on oikeus saada apurahaa yleisistä varoista.
Annettu Pietarissa, lokakuun 20/marraskuun 2 p:nä 1917.
Väliaikainen Hallitus on Suomen Ministeri Valtiosihteerin esittelyssä lokakuun 20/marraskuun 2 päivänä 1917 Pietarissa vahvistanut seuraavan asetuksen:
Suomen Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään seuraavaa:
1 §. Työttömyyskassalla tarkoitetaan tässä asetuksessa sellaista palkkatyöntekijäin apukassaa, joka työttomyyden kohdatessa osakkailleen myöntää avustusta ja sitä varten heiltä kantaa määrätyt maksut.
Työttömyyskassan toiminta-alueena voi olla koko maa tai sen osa, ja voi kassa olla jaettuna paikallisiin osastoihin. Sellainen kassa saa myöskin olla yhdistettynä yhdistykseen tai yhdistysten liittoon, jolla on muitakin tarkoituksia, jos kassan toiminta on tarkkaan erotettu liiton muusta toiminnasta ja siitä tehdään erityiset tilit.
Työttömyyskassa, joka täyttää tässä asetuksessa säädetyt ehdot, saa apurahaa yleisistä varoista alempana olevain määräysten mukaan.
2 §. Työttömyyskassalla tulee olla säännöt, joissa on määrättävä:
1) kassan nimi, joka sisältää sanan "työttömyyskassa" joko erikseen tahi liitettynä muuhun sanaan;
2) se alue ja se ammatti tai ne ammatit, joihin kassa ulottaa toimintansa;
3) kassan kotipaikka, jossa sen hallitus sijaitsee;
4) kassan osakkaaksi pääsemisen ehdot, sekä ne syyt, joilla osakas voidaan kassasta erottaa;
5) kassalle suoritettavat maksut, niiden laskemisen perusteet, sekä niiden maksuaika ja kantotapa;
6) osakkaan oikeudet;
7) mitä osakkaan tulee noudattaa avustusta hakiessaan;
8) miten kassan hallitus, jossa tulee olla vähintään kolme jäsentä ja riittävästi varajäseniä, on järjestettävä sekä kuinka pitkäksi aikaa sen jäsenet ovat valittavat;
9) miten vararahasto ja muita ehkä tarpeellisia rahastoja on muodostettava ja varoja niihin siirrettävä, sekä miten näitä rahastoja on käytettävä; niin myös miten varat saatetaan korkoa kasvaviksi ja millä tavoin kassan vakuuskirjat ovat säilytettävät ja tarkastettavat;
10) kassan toimintavuosi, sekä minkä ajan kuluessa kassan tilinpäätös on tehtävä ja tilit tarkastettavat;
11) milloin ja miten on pidettävä kassan varsinainen kokous, jossa esitetään hallituksen kertomus kassan hallinnosta ja tilasta, päätetään hallituksen vastuunvapaudesta ja muista sääntöjen sellaisessa kokouksessa käsiteltäviksi määräämistä asioista, sekä valitaan hallituksen jäsenet ja varajäsenet niiden sijaan, jotka ovat eroamisvuorossa tai eronneet, niin myös tilintarkastajat ja varatarkastajat;
12) osakasten äänioikeus sekä miten kassan toimihenkilöiden, vaalissa ja kassan muista asioista päätettäessä on menetel- tävä;
13) millä tavoin kassan kokouksista on ilmoitettava sekä muut tiedonannot toimitettava sen osakkaille;
14) missä järjestyksessä päätös sääntöjen muuttamisesta on tehtävä; sekä
15) missä tapauksissa ja miten kassan saa purkaa sekä mihin sen säästyneet varat silloin ovat käytettävät, huomioon ottaen ettei niitä saa jakaa kassan osakasten kesken.
3 §. Työttömyyskassan säännöille haetaan vahvistus sen läänin kuvernööriltä, jossa kassan kotipaikka tulee olemaan; ja on kuvernöörin, hankittuaan asianomaisen tarkastus- viranomaisen lausunnon asiasta, viivyttelemättä oman lausuntonsa ohessa lähetettävä hakemus Keisarillisen Suomen Senaatin ratkaistavaksi.
Sääntöihin sen jälkeen tehty muutos ei ole pätevä, ennenkuin sille on saatu vahvistus.
4 §. Oikeus päästä työttömyyskassan osakkaaksi on jokaisella työntekijällä, joka on täyttänyt viisitoista vaan ei kuutta- kymmentä ikävuotta ja täyttää kassan säännöissä määrätyt ehdot. Vanhempikin henkilö voidaan kuitenkin ottaa kassan osakkaaksi, jollei ole kulunut enempää kuin kuusikymmentä päivää siitä, kuin hän erosi toisesta työttömyyskassasta, jolla on oikeus saada apurahaa yleisistä varoista.
Sellaisia osakkaita, joille ei tule oikeutta avustuksen saami- seen, voi kassa vastaanottaa 1 momentissa säädettyjen rajoitusten estämättä.
5 §. Työttomyyskassan osakas saakoon samaan aikaan avustusta ainoastaan yhdesta sellaisesta kassasta, jolla on oikeus saada apurahaa yleisistä varoista.
6 §. Työttömyyskassalla on oikeus ryhmittää osakkaansa ammatin, kassan osakkaana oloajan, työpaikan, asuin- paikan, perheolojen tahi muiden perusteiden mukaan sekä eri ryhmille määrätä eri suuret osakasmaksut ja avustukset.
7 §. Osakasmaksut on niin määrättävä, että ne ynnä tämän asetuksen mukaan yleisistä varoista myönnettävä apuraha todennäköisesti riittävät kassan sitoumusten täyttämiseen sekä sääntöjen määräämiin siirtoihin vara- ja muihin rahastoihin.
Kassalle on sen säännöissä varattava oikeus osakasmaksujen korottamiseen tahi avustuksen vähentämiseen, jos tämä osottautuu tarpeelliseksi.
8 §. Työttömyyskassan osakas, joka ei säännöissä määrätyn ajan kuluessa suorita osakasmaksujaan, katsottakoon kassasta luopuneeksi, älköönkä hänellä olko oikeutta saada takaisin ennen suorittamiansa maksuja.
9 §. Työttömyyskassan myöntämä avustus suoritettakoon päivä-, vuokra- tahi matka-avustuksena.
Avustus annettakoon joko rahassa tahi luonnossa.
10 §. Työttömyyskassan osakkaalla älköön olko oikeutta saada avustusta, ennenkuin hän on siinä kassassa ollut osakkaana vähintäin kuusi lähinnä edellistä kuukautta ja siltä ajalta suorittanut säädetyt maksunsa, älköön myöskään, ennenkuin hän on ollut työttömänä säännöissä määrätyn odotusajan, joka ei saa olla kuutta päivää lyhyempi eikä viittätoista päivää pitempi. Matka-avustusta voidaan kuitenkin myöntää osakkaalle, vaikka hän ei täytä mainittuja ehtoja.
Kassat voivat keskenään sopia avustuksen antamisesta sille, joka ammatin tahi työpaikan vaihdoksen johdosta siirtyy osakkaaksi kassasta toiseen, vaikka hän ei ole ollut kuutta kuukautta osakkaana siinä kassassa, johon hän on viimeksi liittynyt. Siirtyminen ei edellytä avustuksen saantia useam- malta päivältä, kuin mitä 11 §:n 2 momentissa on säädetty.
Jos avustusta kassasta nauttiva osakas saa työtä, joka ei kestä kuutta päivää kauemmin, saakoon heti työttömäksi jälleen jouduttuaan kassasta avustusta, jos hän muutoin on siihen oikeutettu.
11 §. Työttömyyskassan säännöissä älköön päiväavustustus- ta määrättäkö viittäkymmentä penniä vähemmäksi eikä kolmea markkaa enemmäksi, tähän luettuna myös sellainen korotettu avustus, joka kassan sääntöjen mukaan ehkä tulee osakkaille, jolla on yksi tahi useampia viittätoista vuotta nuorempia tai muuten työhön kykenemättömiä lapsia.
Säännöissä älköön myönnettäkö päiväavustusta kahdentois- ta peräkkäin seuraavan kuukauden aikana maksettavaksi enemmältä kuin yhteensä yhdeksältäkymmeneltä päivältä.
12 §. Päivä-, vuokra- ja matka-avustus, jonka työttömyys- kassa myöntää osakkaalleen kahdentoista peräkkäin seuraavan kuukauden aikana, älköön kaikkiaan nousko enempään kuin mitä kassa olisi saman ajan kuluessa ollut hänelle päiväavustuksena maksava.
13 §. Työttömyyskassa, joka kolmenkymmenenkuuden peräkkäinseuraavan kuukauden aikana on osakkaalle maksanut suurimman säännöissä sallitun avustuksen, älköön antako hänelle avustusta, ennenkuin sen jälkeen on kulunut kaksitoista kuukautta ja hän tältä ajalta on säännöllisesti suorittanut osakasmaksunsa.
14 §. Jos työttömyysavustukseen oikeutettu osakas tekee lyhytaikaista tilapäistä työtä, josta hänen työansionsa on pienempi kuin se avustus, mikä hänellä on oikeus työttömyys- kassalta saada, voi kassa hänelle myöntää avustusta sen verran, että tämä ynnä hänen työansionsa vastaa täyttä avustusta.
Osakas, joka on nauttinut tässä pykälässä mainittua avustusta, saakoon 10 §:n säännöksen estämättä heti työttömäksi jouduttuaan sen avustuksen, johon hän muutoin on oikeutettu.
15 §. Työttömyyskassa älköön antako avustusta:
1) työlakossa tai työnsulussa olevalle osakkaalle;
2) sairaalle tai työkyvyttömälle osakkaalle;
3) osakkaalle, joka kassan hallituksen harkinnan mukaan on pätevättä syyttä eronnut työstään taikka pätevällä syyllä siitä erotettu;
4) osakkaalle, joka ilman kassan hallituksen hyväksymää syytä kieltäytyy vastaanoottamasta hänelle tarjottua, hänen kykyänsä tahi ammattitaitoansa vastaavaa, työlakosta tai työnsulusta vapaata työtä, josta maksetaan tariffisopimuk- sen mukainen, tahi, ellei tariffisopimusta ole, avustusta anovan työssä paikkakunnalla tavallinen palkka.
16 §. Osakkaalle suoritettavan avustuksen laadun ja suuruu- den määrätköön kussakin tapauksessa työttömyyskassan hallitus, noudattaen mitä tässä asetuksessa ja kassan säännöissä siitä on säädetty.
17 §. Työttömyyskassalle myöntää Suomen Senaatti hake- muksesta oikeuden saada yleisistä varoista apurahaa alempana säädetyssä suhteessa siihen määrään, minkä kassa on maksanut osakkailleen.
Apurahaa suoritetaan kaksi kolmannesta siitä, mitä kassa on edellisen puolen vuoden aikana maksanut osakkailleen, joilla, sinä aikana on ollut yksi tai useampia viittätoista vuotta nuorempia tahi muuten työhönkykenemättömiä lapsia, ja puolet siitä, mitä kassa on maksanut muille osakkailleen.
Kun työttömyysavustus on annettu luonnossa, lasketaan apuraha paikkakunnan käypähinnan mukaan.
18 §. Milloin työttömyyskassa on myöntänyt avustusta osakkaalleen, joka asuu paikkakunnalla, missä on kunnal- linen työnvälitystoimisto tai -asiamies, taikka milloin kassa itse tahi se yhdistys tai yhdistysten liitto, jonka yhteyteen kassa on perustettu, omia jäseniään varten on järjestänyt työnvälityksen, maksetaan kassalle apurahaa yleisistä varoista ainoastaan, jos se näyttää, ettei tällaisella työn- välityksellä ole voitu sinä aikana, jolta avustus on maksettu, hankkia avustuksen saaneelle hänen kykyänsä tai ammatti- taitoansa vastaavaa, työlakosta ja työnsulusta vapaata työtä, josta olisi maksettu tariffisopimuksen mukainen tahi, ellei tariffisopimusta ole, avustuksen saaneen työssä paikka- kunnalla tavallinen palkka.
19 §. Työttömyyskassalle 17 §:n mukaan yleisistä varoista tulevaa apuraha suoritetaan kassan toimintavuoden kummaltakin puoliskolta erikseen, ja saa kassa hakemuksesta nostaa tämän apurahan sen läänin lääninrahastosta, jossa kassan kotipaikka on.
20 §. Apurahaa yleisistä varoista älköön maksettako työttö- myyskassalle siltä ajalta, jona sen osakasluku on viittäkym- mentä pienempi, älköönkä vuosipuoliskolta, jona kassalle suoritetut osakasmaksut eivät nouse kassan tulojen puoleen määrään. Tuloihin ei silloin lueta yleisistä varoista saatua apurahaa eikä sellaisia lahjoituksia, joiden pääomaa ei saa käyttää kassan menoihin.
21 §. Jos apurahaa yleisistä varoista nauttivaa työttömyys- kassaa ei hoideta lain ja sääntöjensä mukaan, tai jos tarkas- tusviranomainen havaitsee, ettei kassa tarjoo riittäviä takeita sitoumustensa täyttämisestä, on kassan hallitus kuvernöörin toimesta käskettavä esittämään asia lähinnä seuraavalle varsinaiselle tai ylimääräiselle kassan kokoukselle.
Ellei kassa ryhdy toimeen huomautettujen epäkohtain korjaamiseksi, voidaan siltä kieltää apurahan saaminen, kunnes korjaus on tapahtunut.
22 §. Kun työttömyyskassalle on 17 §:n mukaan yleisistä varoista maksettu apurahaa, suorittakoon siitä valtiolle puolet se kunta, missä avustuksen saaneella osakkaalla hänelle avustusta annettaessa oli kotipaikkaoikeus vaivais- hoitoon nähden. Siten kunnan suoritettavaksi tulevat apurahan osuudet ovat kerran vuodessa asianomaisen kuvernöörin vaatimuksesta lääninrahastoon toimitettavat.
Jos kunta väittää, ettei avustuksen saaneella ole kotipaikka- oikeutta siinä kunnassa, ratkaiskoon kuvernööri asian niinkuin vaivaishoitoa koskevista asioista on säädetty.
23 §. Jos kunta maksaa työttömyyskassan osakkaan puolesta hänen osakasmaksunsa tai osan siitä, ei sellainen kunnan antama apu tuota avustetulle vaivaisavun saamisesta aiheutuvia seuraamuksia.
24 §.
Työttömyyskassan hallituksen tulee kassan puolesta kantaa ja vastata, pitää huolta kassan toiminnan mukaisesta kirjan- pidosta, laatia tilinpäätös ja kertomus kassan hallinnosta sekä ryhtyä kaikkiin hallintotoimiin, joihin kassan sääntöjen mukaan ei tarvita eri valtuutusta.
Kassan säännöissä voidaan määrätä, saavatko ja missä määrin yksi tai useammat hallituksen jäsenistä, ilman toisten myötävaikutusta, toimia kassan puolesta, taikka saako hallitus jollekulle jäsenelle tai muulle henkilölle antaa toimeksi juoksevain asiain hoidon tai määrätyn osan hallinnosta.
Haaste tai muu julkisen viranomaisen tiedonanto on pidettävä hallituksen tietoon saatettuna, kun joku hallituksen jäsenistä on sen saanut säädetyssä järjestyksessä.
25 §. Työttömyyskassan varoja voidaan panna takavarikkoon tahi ulosottaa ainoastaan kassan omasta velasta.
Osakkaan velan maksamiseksi ei voida ulosottaa hänelle kassasta tulevaa avustusta.
26 §. Laillinen tuomioistuin työttömyyskassaa vastaan nostetussa jutussa on kassan kotipaikan alioikeus.
Valitus kuvernöörin toimenpiteestä kassaa koskevassa asiassa tehdään siinä järjestyksessä, mikä talousasioista yleensä on säädetty.
27 §. Työttömyyskassa on Senaatin määrättävän tarkastus- viranomaisen silmälläpidon alainen.
28 §. Jos tehdään päätös työttömyyskassan purkamisesta, on kassan kokouksessa päätettävä:
1) kenen tulee selvitysmiehinä ottaa haltuunsa kassan omai- suus ja toimittaa loppusuoritus, johon toimeen myöskin kassan hallituksen jäseniä käypi valitseminen; sekä
2) mitä loppusuorituksessa muutoin on varteen otettava.
Selvitysmiesten toimivaltaan ja velvollisuuksiin nähden on muutoin noudatettava tämän asetuksen säännöksiä ja kassan säännöissä sen hallituksesta annettuja määräyksiä.
29 §. Senaatin asiana on antaa tarkemmat määräykset, jotka tämän asetuksen soveltamista varten havaitaan tarpeelli- siksi.
30 §. Työttömyyskassalle, joka on toiminut vähintään kuusi kuukautta, ennenkuin tämä asetus astuu voimaan, voi Senaatti myöntää oikeuden saada apurahaa yleisistä varoista vuoden ajaksi, vaikka kassan säännöt eivät täytä mainittua oikeutta varten tässä asetuksessa säädettyjä ehtoja. Sellaista oikeutta on haettava vuoden kuluessa asetuksen voimaan astuttua.
31 §. Tämä asetus astuu voimaan 1 päivänä tammikuuta 1918.
Ministeri Valtiosihteeri Carl Enckell.