Laki
kahdeksan tunnin työajasta.
Annettu Helsingissä 27 päivänä marraskuuta 1917.
Suomen Eduskunnan paätöksen mukaisesti säädetään täten:
1 §. Tämän lain alaisia ovat:
1) alempana mainitut liikkeet ja yritykset, sikäli kuin niissä käytetään työntekijöinä muita kuin puolisoa ja omia lapsia:
a) käsityö- ja tehdasliikkeet sekä muut teollisuusammatit;
b) rakennusten ja satamain sekä ratain, siltain, teiden ja muiden kulkulaitosten rakentaminen, korjaus ja kunnossa- pito;
c) pelastus- ja sukellustoiminta;
d) saunat ja kylpylät;
e) raivaus-, perkaus-, kuivaus- ja puhtaanapitotyöt;
f) metsän- ja halonhakkuu;
g) puutavaran ajo, lauttaus ja uitto:
h) tavaran lastaus ja purkaminen;
i) kauppa-, konttori- ja varastoliikkeet;
k) ravintola-, hotelli- ja kahvilaliikkeet; ynnä
l) liikkeet ja yritykset, jotka on pidettävä edellä mainittujen veroisina;
sekä
2) alempana mainitut liikkeet ja laitokset, mikäli niissä käytetään palvelus- ja työväkeä:
a) rautatie- ja raitiotieliikenne, posti-, tulli- ja puhelin- laitokset ynnä kanavat;
b) automobiililiikenne ja ajurinliike;
c) sairaalat ja vankilat; sekä
d) liikkeet ja laitokset, jotka on pidettävä edellämainittujen veroisina.
Mitä tässä laissa säädetään, koskee myös sellaista liikettä ja yritystä, jota valtio, kunta, seurakunta, yhdistys tai laitos pitää, vaikka sitä ei harjoitetakaan elinkeinona.
Tämä laki ei koske kotitaloutta, maanviljelystä ja sen sivu- elinkeinoja eikä välittömästi maatalouden yhteydessä toimitettavia töitä.
2 §. Työntekijää ei saa 1 §:n 1 momentin 1) kohdassa maini- tuissa liikkeissä ja yrityksissä alempana tässä pykälässä mainituin poikkeuksin pitää säännöllisesti työssä enempää kuin kahdeksan tuntia vuorokaudessa eikä enempää kuin yhdeksänkymmentäkuusi tuntia kahdessa viikossa.
Milloin työn teknillinen laatu tai muut pakottavat seikat niin vaativat, saa työntekijää pitää työssä enemmän kuin kahdeksan tuntia vuorokaudessa, viikkotuntien lukua siten kuitenkaan lisäämättä.
Liikkeissä ja yrityksissä, jotka tarkoittavat puutavaran ajoa, lauttausta ja uittoa tai tavaran lastausta ja purkamista, sekä konttoritöissä ja meijereissä kuin myös niissä liikkeissä ja laitoksissa, jotka mainitaan 1 §:n 1 momentin 2) kohdassa, älköön työntekijää pidettäkö säännöllisessä työssä enempää kuin satayhdeksänkymmentäkaksi tuntia neljän viikon aikana.
Kaivos- ja vuoriteollisuudessa lasketaan kaivokseen laskeu- tuminen ja kaivoksesta nouseminen työaikaan; samoin myös muussa työssä kulkeminen työnantajan määräämästä lähtö- paikasta varsinaiseen työnsuorituspaikkaan sekä sieltä määrättyyn lähtöpaikkaan palaaminen.
3 §. Sen työajan lisäksi, mikä 2 §:n 1 momentissa mainitaan, sallittakoon työntekijää hänen suostumuksellaan pitää ylityössä enintään kymmenen tuntia viikossa ja 2 §:n 3 momentissa mainitun työajan lisäksi neljäkymmentä tuntia neljän viikon aikana, ei kuitenkaan kummassakaan tapauk- sessa enempää kuin sataviisikymmentä tuntia vuodessa, sekä sitäpaitsi tarkastusviranomaisen luvalla, milloin työn säännöllinen jatkuminen välttämättä niin vaatii, lisäksi korkeintaan sata tuntia vuodessa.
Ylityöstä, mikä tehdään päivittäisen työajan lisäksi, makse- taan kahdelta ensimäiseltä tunnilta vähintään viidelläkym- menellä prosentilla ja sen jälkeen vähintään sadalla prosentilla korotettu palkka.
4 §. Kun luonnontapahtuma, tapaturma tai muu vaara uhkaa tahi on keskeyttänyt työn taikka milloin keskeyttäminen aiheuttaisi omaisuuden, tavaran tai raaka-aineen pilaantu- misen tai hukkaantumisen, saa 2 ja 3 §:ssä säädettyjä työ- aikoja, mikäli nuo seikat vaativat, kohtuullisesti pidentää, ei kuitenkaan kauemmin kuin neljän viikon aikana. Sellaista työtä ei lueta 3 §:ssä mainittuun ylityöaikaan.
Siten toimeenpannusta työajan pitennyksestä on työnantajan tarkastusviranomaiselle viipymättä lähetettävä ilmoitus, jossa on tarkasti mainittava toimenpiteen syy sekä piten- nyksen laajuus ja kestävyys. Tarkastusviranomaisen tulee, tutkittuaan asianlaatua, joko jättää asia tuon ilmoituksen varaan tahi ryhtyä toimenpiteisiin pitennyksen rajoittami- seksi tai lakkauttamiseksi.
Mitä 3 §:n 2 momentissa on säädetty ylityöstä maksettavasta palkasta, sovellettakoon myös tällaiseen hätätyöhön.
5 §. Sunnuntain ajaksi on työntekijälle annettava vähintään kolmekymmentä tuntia kestävä yhtäjaksoinen vapaus työstä. Ellei tämä kuitenkaan ole mahdollista, annettakoon vastava vapaus muuna viikon aikana.
Näitä määräyksiä älköön kuitenkaan sovellutettako 4 §:ssä mainittuihin tapauksiin, eikä niihin, joissa työn teknillinen laatu ei salli työtä valvovien erikoisten ammattilaisten täydellistä työstä vapauttamista.
6 §. Jos työaika 1 § :n 1 momentin 1) kohdassa mainituissa liikkeissä ja yrityksissä on kahdeksan tuntia vuorokaudessa eikä työ ole järjestetty säännöllisesti vaihtuviin kahdeksan tunnin vuoroihin, on työntekijälle työn aikana annettava ainakin yksi säännöllinen, vähintään tunnin kestävä lepo- hetki, jonka aikana hän saakoon esteettömästi poistua työ- paikalta. Tämä ei kuitenkaan koske sellaisia työntekijöitä, joiden työpaikalla olo on työn jatkumiselle välttämätön.
Milloin työ on järjestetty säännöllisesti vaihtuviin, enintään kahdeksan tunnin vuoroihin, on työntekijälle annettava joko vähintään puolen tunnin ruokailuloma tai tilaisuutta syömi- seen työn aikana.
Lepohetkiä tai ruokailuaikoja älköön luettako työaikaan, milloin työntekijä saa esteettömästi niiden aikana poistua työpaikalta.
7 §. Tehdyistä ylitöistä ja hätätöistä sekä näistä maksetuista palkoista on työnantaja velvollinen pitämään luetteloa, joka on vaadittaessa näytettävä tarkastusviranomaiselle sekä työntekijäin valtuutetulle.
Jos työntekijät sitä vaativat, on työnantaja velvollinen anta- maan maksutta kuukausittain otteen tästä luettelosta työn- tekijäin valtuutetulle.
8 §. Jokaisessa tämän lain alaisessa liikkeessä, työhuoneessa tai varsinaisessa työpaikassa on työnantajan toimesta tämä laki ja tiedonanto käytännössä olevasta työtuntijärjestelmäs- tä pidettävä sopivalla paikalla nähtävänä.
Työtuntijärjestelmästä on tehtävä mahdollisimman pian ilmoitus tarkastusviranomaiselle.
9 §. Työnantaja olkoon kielletty pitentämästä tässä laissa säädettyjä työaikoja antamalla työtä kotona tehtäväksi.
10 §. Tämän lain noudattamista valvoo asianomainen tarkastus sillä tavalla kuin siitä erittäin säädetään.
11 §. Jos työnantaja tai hänen edustajansa yksityisessä liik- keessä, yrityksessä tai laitoksessa, rikkoo tämän lain työaikaa koskevia säännöksiä, rangaistakoon vähintään viiden ja enintään kahdenkymmenenviiden markan sakolla jokaista työntekijää kohti, jota hän on vastoin tätä lakia pitänyt työssä, ja kutakin vuorokautta, jona työntekijää on lain- vastaisesti pidetty työssä, ei kuitenkaan enemmällä kuin kaikkiaan kymmenentuhannen markan sakolla. Jos rikos on tapahtunut tarkastusviranomaisen kiellosta huolimatta taikka jos rikos uusitaan, olkoon sakko enintään viisikym- mentä markkaa kutakin työntekijää ja vuorokautta kohti, ei kuitenkaan kaikkiaan enempää kuin kaksikymmentätuhatta markkaa.
Työnantaja tai hänen edustajansa, joka muuten rikkoo tämän lain määräyksiä, rangaistakoon vähintään kahdenkym- menenviiden ja enintään tuhannen markan sakolla.
Milloin työnantajana on valtio, kunta tai seurakunta, rangaistakoon sitä virkamiestä, joka on vastuunalainen lain noudattamisesta, vähintään kahdenkymmenenviiden ja enintään tuhannen markan sakolla taikka, jos rikos uusitaan, enintään kahdentuhannen markan sakolla.
12 §. Tarkempia määräyksiä tämän lain soveltamisesta antaa Suomen senaatti.
Milloin lain käytäntöön soveltaminen 1 § :n 1 momentin 2) kohdassa mainituilla aloilla työn teknillisen laadun, vuoden- ajan tai muiden pakottavain seikkain vuoksi ei ole mahdolli- nen, on Senaatilla, tarkastusviranomaisen sitä puoltaessa, valta määrätä poikkeuksia tämän lain mukaiseen työn järjestelyyn enintään yhdeksi vuodeksi kerrallaan.
13 §. Tämä laki astuu voimaan kolmen kuukauden kuluttua sen vahvistamisesta. Senaatilla on kuitenkin valta myöntää toimeenpanoon nähden lykkäystä, enintään kuudeksi kuukaudeksi, niillä aloilla, joilla lain aikaisempi toimeenpano kohtaa voittamattomia esteitä.
Tällä lailla kumotaan tai muutetaan, lukuunottamatta lasten työaikaa koskevia säännöksiä, ne voimassaolevat lain- säännökset ja muut määräykset, jotka ovat ristiriidassa tämän lain kanssa.
Suomen Senaatti:
P. E. SVINHUFVUD.
E. N. SETÄLÄ.
KYÖSTI KALLIO.
JALMAR CASTREN.
ONNI TALAS.
ARTHUR CASTREN.
HEIKKI RENVALL.
JUHANI ARAJÄRVI.
ALEXANDER FREY.
E. Y. PEHKONEN.
O. W. LOUHIVUORI.