J. Alfred Tanner:
Sen ja sen pula 1918 (Maaliskuulla 1918)
Yksi pula vainen ennen tunnettiin,
se oli lahja armaalt' Bakkukselta.
Krapulaksi sitä kutsuttiin,
se väliin vaivas' niinkuin köyhää velka.
Mutt' nyt jos tarvitset palvelijaa tai pappii,
uunihisi puita tai tynnyriisi tappii,
et saa, sillä siitä on pula, aatelkaas,
Näin ollen lihat luiksi vaihtuupi,
niitä ei siis kannata rajahinnoist' myödä.
Näin sanoo meille moni maalais-ukko,
hänhän se onkin nyt tanhuvilla kukko.
Ja sitt' kun kaikki loppuu, saamme mennä jäälle
haukkaamaan raitist' ilmaa ja ryyppäämään nietua päälle.
On kavaljeereist' pula ja puute tuntuva,
kun poies lähti itämainen "serkku".
Ei lämmitä enää tuo harmaa untuva,
on poissa, poissa nyt Suomen naisten herkku.