Kuules kulta weitoseni,
Hywä Suomen Suomalainen,
Mit´ on mieleni sanella,
Iloani ilmoitella,
Kuin on kulta keisarimme
Aiwan armias peräti,
Waikka pelko peljätteli
Pani kansan parkumahan
Uuen tullessa isännän.
Nyt saatan minä sanella,
Kerran kerskata hyvästi,
Ett´ on oiwa onni meillä
Wahwa wartia wäkewä,
Joka laittoi laupiaasti,
Warsin waiwamme wähensi.
Kuinkas luet kuinka paljon
Aina maasta maksettihin
Uusia ulostekoja,
Joita milläpä nimillä
Ulos otti Ruotsin kruunu,
Ett´en saattane sanoa.
Enkä tarwitse enempää,
Kuin on hywin kyllä tuttu,
Jos ma lauluillen lähenen,
Huuan kaiken kansan kuullen,
Kuinka saa kukin kotona
Warsin istua ilossa,
Lauleskella lapsillensa
Wakaisesta wartiasta,
Aleksanterin awusta,
Ensimmäisen ennätöstä,
Jonk´ on Luoja itse luonut
Warsin warrelta somaksi,
Ihanaksi ihmiseksi,
Yli kaiken ymmärtäwäks.
Jos ma werraksi wetäisin,
Salomonia sanoisin,
Josta kaikki kirjoitukset
Kirjoittawat kaunihisti,
Niin ma luulen mielissäni
Ja saatan sanoa muillen,
Että wielä weisahampi,
Monin kerroin kuuluisampi,
Meiän wahwa wartiamme,
Riistasta rikas peräti,
Warsin väestä woimallinen,
Suomen suuren saatuansa.
Armon aukaisi ihanan,
Antoi rästit anteheksi,
Werot welkana olevat,
Jakoi jauhot waiwaisillen;
Käski kansasta walita
Jotka saattaisi sanoa
Tieon kansan tarpehista,
Joillen itse ilmoitteli
Porwohossa poikasilleen,
Että kaikki kansa saapi
Uskollansa entisellä
Luojallensa lauleskella,
Warsin wanhalla tawalla.
Wielä wirkkaisin wähäisen,
Jos ma tohtisin turista.
Kielen kirjan tietämätöin;
Fransk´ on monta rangaissunna,
Tehnyt suuria tekoja,
Joista paisui Puonapartti,
Ylpeys yleni aina,
Pyrki päällen keisarimme,
Jok´ ei tahtoisi tapella;
Wiimein läksi linnastansa
Wasten konnoa kotoa,
Waltakunnalle waraksi
Wihollista woittamahan.
Siin oli joukossa Jumala,
Aina matkassa apuna:
Keneraali kelwollinen,
Morean mies mokoma,
Jalat alta ammuttihin,
Wartiamme warjeltihin
Luo´in lentäissä likite.
Ei oo kuultu kuuna päänä,
Sinä ilmoissa ikänä,
Tarkempata tappelusta,
Kuin on kuultu Leipsigistä.
Herran tahosta tapahtui,
Neuwoilla isoin isäimme,
Warsin wahwa woitettihin,
Ajettihin aina siitä
Pariisin pahoa miestä.
Siinä laitteli lakia,
Pani haltian paremman
Franskan kansan katsojaksi;
Ajoi poijes Puonapartin
Isoilta istu´ imilta,
Häijyn kansasta karisti,
Jok´ on werta wuoattanut,
Tehnyt paljoja pahoja.
Kuningasten kuulla täytyi
Juuri julmoa petoa,
Jost´ on Herra helpottanna
Aleksanterin awulla,
Wapahtanna waltakunnat
Ikehestä irrallensa.
En saata sanoa muuta,
Tietokirjan tietämätöin;
Sanokohon suuret miehet,
Jotk´ on ollunna opissa,
Käynyt koulukammarissa!
Minä Suomellen sanelen,
Teen ilon isoni lailla,
Soitan sormikanteleilla.
Sawo salli, anna Kainuu,
Anna Hämehen asujat,
Anna armas Karjalainen,
Anna kuulua kujilla,
Anna kaikua kylissä,
Sekä soitto että laulu,
Ilontekosi totinen!
Suuri suokohon Jumala
Suuren herran haltiana
Aina olla onnellisen.
Karatkohon kuolo kauwas
Kelpo keisarin parista,
Kelpo herran kartanoista.
Tulkohon tulinen miekka,
Joka surmoa sysääpi,
Kauwas kuolon karkottaapi
Keisarinnamme ko´ista
Suvun suuren säilyttääpi,
Ijän pitkäksi pitääpi.
Sitä toiwoopi toella
Herran hengellä anoopi,
Suomen kansa siunoaapi,
Warsin wahwalla lukolla,
Sinetillä siistimmällä!
Totta toiwotan minäkin
Isän ilmoisen tykönä.
Kauwan tointa kantamahan;
Kauwas kartuta ikeä,
Ilman tauin tarttumatta,
Ilman waaratta wähintä!
Jonka päätän päätöksellä,
Aamenella olla annan!
(Kirjoittanut Pietari Väänänen)
Laulu Kejsarin kulusta.
Laulu Kejsarin kulusta,
Laulu meidän mielistämme,
Laulu lähdöksi hywäksi.
Nyt on mettä mielesämme,
Meillä Pohjan poikasilla,
Kuin on kautta kulkenunna
Maamme Isä mainittawa,
Suuri Suuri-ruhtinaamme,
Aiwan armas kejsarimme.
Oudot olimme Hänelle
Outo Hängin meille oli
Wuoksi muotonsa mokoman,
Ennenkuin tuli tutuksi
Ensi kerran käydesänsä;
Mutta töistä tuttu oli,
Tuttu warsin tuntuwasti.
Hältä lait laupeimmat,
Armot aiwan awarimmat
Laitokset läpilakeat,
Olit käynehet käsihin
Meille Pohjan polosille;
Meille myöskin muista maista
Suuret sanomat Hänestä
Olit tehnyt tiettäwäksi.
Siis kun kuulimme tulewan,
Kejsarimme kerkiäwän,
Meidän maita katsomahan
Pohjan pitkäsä perisä,
Ehti silmäimme etehen,
Näytti kaswot kaunehimmat,
Oli sanoisa suloinen,
Käytti kaikki käytöksensä,
Merkiksi mesisydämmen,
Sangen suurna ollesansa
Pienengin piti hywänä;
Niin käwi meihin käsiksi,
Syttyi syyllä sydämmehen
Ilo warsin woimallinen:
Woimasta ilon wäkewän
Nopat nousit silmihimme,
Poskille putosit alas,
Maahan wuosit poskipäältä:
Nöyrinä ilon nojasa
Niin me raukat raukesimme,
Typeriksi tyhmistyimme,
Että kiusan kieli käänty
Tuomahan edes tosia,
Jotka mielesä makasit:
Sydän se puhu powesa,
Sanat se sulasit suuhun.
Kiiret oli Kejsarilla,
Kiiret Isolla Isällä,
Paljo paikkoja Hänellä
Oli kautta käytäwinä,
Poljo töitä tehtäviä
Kodosansa korkiassa:
Monta on hänellä maata,
Monta miestä miekan alla;
Lavialle lewiäwät
Hartahat halut Hänessä
Saada onnea osaksi
Ihmisille ilman alla.
Siis Hän meni matkahansa,
Lähti aiwan laupiasna.
Sai Hän sata siunausta
Toivotuksia tuhansin
Olla aina onnellisna,
Suloisesti suljettuna
Sylisä suuren Jumalan.
Näin se kulki Keisarimme,
Näin ne autaut asiat
Hänen kautta käydesänsä.
Nyt me heitämme hywästi,
Nyt me luomme luotawamme:
Kiitos Sulle, suuri Herra,
Kallis, kaunis keisarimme!
Kiitos täällä käytyäsi:
Kiitos käytyäs katellen
Meidän pieniä pesiä,
Meidän töitä, tuumiamme:
Kiitos Armo aikehistas,
Että aina armosasi
Tahdot walwoa wagasti
Pohjan Poikasten parasta:
Suuret Armos, suuret työsi,
Moni kerran muistettawat,
Moninkerran maksakohot
Suuri julkinen Jumala!
Siunaus se siirtyköhön
Tuolta taivahan talosta
Ylitsesi yltäkyllin!
Ikäs olkohon iloinen!
Wielä kerron kernahasti:
Olkohon ikäs ilonen
Monet waarat wältettyäs,
Monet pahat päästyäsi,
Waikiasti walwoisaisi
Tuhat tuhatten hywäksi!
Henget hywät taiwahasta
Käsisänsä kantakohot
Herran siunattu, Sinua!
Kuolema se kulkekohon
Edestäsi eksyksisä
Aina saakka suutuksihin,
Että päiwäs päätysiwät
Moniksi, warsin moniksi:
Että kauan kestäisiwät
Wuotes wielä maailmasa
Isommaksi ijäksi!
Mutta koska kulkus täällä,
Kulkus täältä, Keisarimme!
Tulee tuonne Tuonelahan,
Ja Sun kansas kaikkialla
Itkee isosti perähäs,
Engelit ne ennakolla
Sielus silloin saattakohot
Taiwahan Ilo-talohon!
Koska haudasta heräjät
Äänesä Tuomio-torwen,
Jesus silloin silmätköhön
Armo-silmillä Sinua,
Kruunun päähäs painakohon
Kirkkahasti kiiltäwäisen!!!
Hywä Haltia! Hywästi,
Jo panen paperin pojes
Kynän heitän kädestäni;
Wedet siirryit silmihini,
Putoisit paperin päälle!
(Kirjoittaja tuntematon, julkaistu Mnemosyne 13.10. 1819)