Suomen Senaatin päätös
viljan kulutuksen järjestämisestä.
Annettu Helsingissä 5 päivänä tammikuuta 1918.
Eräänlaisen omaisuuden käytöstä sodan aiheuttamissa poikkeuksellisissa oloissa 2 päivänä kesäkuuta 1917 annetun lain nojalla, jota lakia tässä päätöksessä sanotaan Elintarvelaiksi, on Senaatti viljan kulutuksen järjestämisestä antanut seuraavat määräykset:
1 §. Kaikki valtiolle kuulumaton vehnä-, ruis-, ohra-, kaura-, tattari-, riissi-, maissi- ja hirssivilja sekä sekavilja, johon sisältyy jotakin näistä viljalajeista, olkoon vilja puitua tai puimatonta, niistä valmistetut jauhot ja muut tuotteet, kuten maltaat, talkkunakset ja leipä, ynnä kaikki ryynit ovat, mikäli niitä ei aikaisemmin ole takavarikoiduiksi määrätty, takavarikossa 7 päivästä tammikuuta 1918 alkaen.
2 §. Mikäli takavarikoitu vilja puidaan, vapautuvat taka- varikosta puhtaaksi puidut oljet ja ruumenet sekä sekaviljaan ehkä sisältyvä palkovilja jos se heti muusta viljasta erotetaan.
Niinikään lakkaa takavarikko:
siemeneksi käytettävään viljaan nähden, kun se on maahan kylvetty;
kotieläinten ruokkimiseen käytettävään viljaan nähden, kun se tarkoitukseensa kulutetaan;
ihmisten elatukseksi käytettävään viljaan nähden, sen kuu- kauden tai viikon alusta, jona se on kulutettavaksi tarkoitet- tu; sekä
palkkioksi uutismaan ottamisesta viljeltäväksi myönnettyyn viljaan nähden, kun päätös sen jättämisestä haltijalle on annettu.
3 §. Takavarikossa olevien viljatavaroiden käyttäminen kotieläinten ruokintaan on alempana mainituilla poikkeuk- silla kielletty, ellei tavara pilaantumisen takia tai muusta syystä ole ihmisravinnoksi ilmeisesti kelpaamatonta, jolloin sen käyttäminen on sallittu asianomaisen elintarvelautakun- nan luvalla.
Tämä kielto koskee myös herneitä ja niistä saatuja valmis- teita.
4 §.
Viljatavaraa, josta 1 §:ssä mainitaan, on ilman Elintarve- hallituksen lupaa kielletty myymästä muulla tavoin kuin valtion leipäkorttia tai elintarvelautakunnan lupalippua vastaan.
Leipää sekä ruokaa, joka on valmistettu pääasiallisesti mainituista ravintoaineista, on kielletty ravintoloissa ja ruokapaikoissa tarjoamasta vaatimatta vastaavaa määrää leipälippuja.
5 §. Viljatavaran kuljettamisesta on erikseen säädetty.
6 §.
Viljan tuottaja voi ottaa kulutuksen järjestelystä annettujen määräysten mukaan käyttääkseen hallussaan olevaa vilja- tavaraa oman ruokakuntansa sekä hänen työssään tai elätettävinään olevien ja, elintarvelautakunnan luvalla, muidenkin hänen samassa kunnassa hallitsemillaan maan- viljelyskiinteistöillä asuvien henkilöiden ja ruokakuntien elatukseksi ynnä siemeneksi omassa tai mainittujen henkilöi- den maanviljelyksessä ja saa silloin pitää huostassaan sitä varten tarvittavan viljan.
Tällaista yhden tahi useampia ruokakuntia käsittävää taloutta kutsutaan omavaraistaloudeksi.
Ellei omavaraistalouden päämies noudata viljankulutuksesta annettuja määräyksiä tai jos hän muuten käyttää oikeuttaan väärin, voi elintarvelautakunta peräyttää hänelle myönnetyn oikeuden omavaraistalouden pitoon.
7 §. Omavaraistalouksiin kuuluva osa väestöä saa elatuk- sekseen käyttää henkeä ja kuukautta kohti yleensä 8 kiloa takavarikonalaisia jauhoja ja ryynejä taikka vastaavan määrän jauhamatonta viljaa.
Kuitenkin ovat henkisen työn tekijäin ja heidän ruokakun- tainsa kuukautiset annokset ainoastaan 6 kiloa, paitsi milloin ruokakuntaan kuuluu ruumiillisen työn tekijöitäkin, jolloin näitä varten saadaan käyttää 8 kiloa jauhoja ja ryynejä taikka vastaava määrä viljaa.
Ne ruokakunnat taas, joiden jäsenet tekevät erittäin raskasta ruumiillista työtä ja joihin ei kuulu lapsia, saavat henkeä ja kuukautta kohti käyttää 9 kiloa jauhoja ja ryynejä tai vastaavan määrän jauhamatonta viljaa.
Elintarvelautakunnan asiana on ratkaista, mihin ryhmään kukin ruokakunta on luettava, ottamalla huomioon että omavaraistalouksien vilja-annokset eivät elintarvelauta- kunnan alueella saa keskimäärin nousta suuremmiksi kuin 8 kiloon henkeä ja kuukautta kohti.
Kuhunkin kuukausiannokseen tulee sisältyä 2 kiloa kuorituis- ta kauroista valmistettuja jauhoja tai ryynejä taikka 4 kiloa jauhamattomia kauroja, mikäli omavaraistaloudella on kauroja tähän tarkoitukseen käytettävänä yli niiden kaura- määrien, jotka omavaraistalous 11 ja 12 §:n mukaan saa käyttää siemeneksi, kotieläinten ruokkimista varten ja palkkioksi uutismaan ottamisesta viljeltäväksi.
8 §. Uudenmaan, Turun ja Porin, Hämeen, Viipurin, Mikkelin ja Vaasan lääneissä sekä Rautalammin, Kuopion, Liperin ja Ilomantsin kihlakunnissa Kuopion lääniä saavat omavarais- taloudet jäsentensä elatusta varten pidättää sellaisen määrän viljatavaroita, joka edellisessä §:ssä mainittujen annosmäärien mukaan riittää 15 päivään elokuuta 1918 eli 7 1/4 kuukauden ajaksi.
Oulun läänissä ynnä Iisalmen ja Pielisjärven kihlakunnassa Kuopion lääniä saavat omavaraistaloudet pitää hallussaan saman vuoden syyskuun 15 päivään tarpeelliseksi lasketun määrän viljatavaraa.
9 §. Sille osalle väestöä, joka ei kuulu omavaraistalouksiin, jaetaan leipäkortteja, jotka oikeuttavat kortin haltijan elatuksekseen ostamaan päivää kohti 200 grammaa jauhoja tai ryynejä tai vastaavan määrän leipää.
Elintarvelautakunnan harkinnan mukaan myönnettäköön raskaan ruumiillisen työntekijöille, vaan ei heidän ruoka- kuntainsa kevyemmässä työssä oleville jäsenille, 100 gramman lisäleipäkortti.
Jos työ suoritetaan ulkoilmassa ja on erikoisen raskasta, voi elintarvelautakunta myöntää kaksi sellaista lisäkorttia.
10 §. Ruokakunnat, jotka saavat tarvitsemansa leipäviljan korttien mukaan, saavat hallussaan olevasta viljatavarasta elatustaan varten pitää 44 kiloa jauhoja, ryynejä ja leipää tai vastaavan määrän jauhamatonta viljaa kutakin ruokakun- nan jäsentä kohti.
Mikäli ruokakunnalla on viljatavaraa enemmän kuin 2 kiloa jäsentä kohti, tulee sen luopua vastaavasta määrästä jo jaettuja tai helmikuun 17 ja syyskuun 14 päivän väliseksi ajaksi vastedes jaettavia leipäkortteja.
11 §. Siemeneksi maanviljelyksessään saa tavaran haltija käyttää vehniä 2 2/3 hehtolitraa eli 200 kiloa, rukiita 2 1/2 hehtolitraa eli 175 kiloa, ohria 4 hehtolitraa eli 240 kiloa, kauroja 5 hehtolitraa eli 250 kiloa sekä tattaria 1 1/4 hehto- litraa eli 75 kiloa.
Oulun läänissä saa ohransiementä hehtaaria kohti käyttää 5 hehtolitraa eli 300 kiloa.
12 §. Paitsi niitä viljamääriä, jotka tavaranhaltija saa 7, 10, ja 11 §:ssä mainittuja tarkoituksia varten pitää, on hän oikeutettu takavarikoidusta viljatavarasta käyttämään;
1) Sekaviljaan sisältyvän palkoviljan, jos se viimeistään tammikuun kuluessa tai, mikäli vilja, johon palkovilja sisältyy, vielä on puimatta, heti puinnin jälkeen muusta viljasta erotetaan.
2) Hoitamiensa kotieläinten ruokkimiseen sen määrän kauroja, joka saadaan laskemalla kutakin hevosta kohti, varsat mukaan luettuina, 200 kiloa, jokaista yhtä vuotta vanhempaa nautaeläintä kohti 70 kiloa ja kutakin kolmea kuukautta vanhempaa sikaa kohti samoin 70 kiloa. Jos viljan haltijalla on väkirehuja, vähenevät kotieläinten ruokkimista varten myönnetyt kauramäärät yhdellä kilolla jokaista väkirehukiloa kohti.
3) Edellämainittujen kauramäärien lisäksi voi Elintarvehalli- tus myöntää maanviljelijälle, joka toimittaa maitoa kaupun- kiin tai kulutuskeskukseen, oikeuden pidättää kauroja lisä- erän, joka kuitenkaan älköön olko suurempi kuin 100 kiloa lypsylehmää kohti. Samoin voi Elintarvehallitus myöntää teollisuuslaitokselle tai liikkeelle oikeuden suuremman kauramäärän pidättämiseen töissä käytettävien hevosten varalta, mikäli se työttömyyden torjumiseksi ja elintarpeiden kuljettamiseksi tai muista syistä on välttämätöntä.
4) Siipikarjan omistajalle, jolla ei ole käytettävänä muuta sopivaa väkirehua, saattaa elintarvelautakunta myöntää oikeuden pidättää kauroja ei kuitenkaan enempää kuin 10 kiloa eläintä kohti.
5) Jos maanviljelijä näyttää vuoden 1917 syyskuun 1 päivän ja sen jälkeisen joulukuun 1 päivän välisenä aikana ottaneensa viljeltäväksi maata, jota ei ainakaan 10 vuoteen ole sulana peltona viljelty, on asianomainen elintarvelautakunta, ottaen huomioan raivaamiskustannukset, oikeutettu sallimaan hänen edelleen pitää 100:sta 200:aan kiloon takavarikoituja kauroja hehtaaria kohti.
13 §. Laskettaessa paljonko viljatavaraa kukin ruokakunta saa pitää, katsotaan 100 kiloa vehniä ja rukiita vastaavan 95 kiloa jauhoja, 100 kiloa ohria 75 kiloa ohrajauhoja, 100 kiloa kauroja 50 kiloa kuorista puhdistettuja kaurajauhoja ja 100 kiloa sekaviljaa 60 kiloa jauhoja, jota vastoin 100 kiloa maltaita ja talkkunaksia katsotaan vastaavan yhtä monta kiloa jauhoja.
14 §. Viljan haltija älköön ilman elintarvelautakunnan lupaa käyttäkö takavarikossa olevista viljatavaroista mitään muuhun kuin ilmoitettuun tarkoitukseen eikä myöskään tavarasta joka on tarkoitettu käytettäväksi hänen talouteen- sa kuuluvain henkilöiden elatukseksi, kuukaudessa enempää kuin edellä sanottujen annosmäärien mukaisesti kunkin kuukauden osalle tulee.
Kotieläimiä varten pidätetyt määrät saadaan kuitenkin käyttää muidenkin viljanhaltijan hoitamien kotieläinten elatukseen kuin niiden, joita varten ne ovat pidätetyt.
Palkkioksi uutismaan viljelyksestä myönnetyt määrät ovat vapaasti viljelijän talouteen käytettävissä.
15 §. Takavarikoitu tavara, jota sen haltija 7, 10, 11 ja 12 §:n nojalla ei ole oikeutettu käyttämään, on luovutettava valtiolle.
Mikäli haltijalla on leipää, talkkunaksia tai taikinassa olevia jauhoja, on hänen laskettava ne omalle ruokakunnalleen pidätettämiinsä viljatavaroihin.
Valtiolle luovutettavat jauhamattomat kaurat, ovat annettavat riihikuivina, milloin tavaran haltijalla on kuivauslaitteet.
Ellei siitä johdu sanottavaa viivytystä, on maanviljelijä oikeutettu kaurojen asemasta luovuttamaan kauraryynejä, jolloin 45 kiloa ryynejä katsotaan vastaavan 100 kiloa kauroja. Ryynien tulee olla, kuten kunnollisen kauppatava- ran, puhtaita ja mahdollisimman vapaita kuorista.
16 §. Luovutetuista viljatavaroista maksetaan Senaatin erikseen määräämät luovutushinnat.
17 §. Viljatavarain keräämisen toimittaa valtion puolesta paikallinen elintarvelautakunta. Viljatavarain siirtäminen toisen paikkakunnan elintarvelautakunnalle tapahtuu Suomen Elintarpeiden Tuontikunnan toimesta.
18 §. Viljan tuottaja ei ole velvollinen luovuttamaan elin- tarvelautakunnalle viljaa, mikä todistettavasti on valtiolle siemenviljana luovutettavaksi tarjottu, ennenkuin Siemen- tarkastuslaitos on elintarvelautakunnalle ilmoittanut, ettei sitä kylvösiemenenä valtiolle lunasteta.
19 §. Niin pian kuin ulkoa on saatu maahan tuoduksi ja omasta maasta kerätyksi niin paljon viljaa kuin tarvitaan sen väestön osan viljantarpeen tyydyttämiseksi, jolle sitä toimitetaan leipäkorttien mukaan, lisätään omavarais- talouksien annoksia myymällä niille viljaa kuluvan tammikuun 1 päivästä voimassa olevista hinnoista.
20 §. Takavarikoidun viljatavaran haltijan on pidettävä huolta sen hoitamisesta sekä tarkoin noudatettava niitä ohjeita, joita elintarveviranomaiset siinä tarkoituksessa antavat.
Hänen on huolellisesti toimitettava viljan puiminen ja puhdistaminen, mikäli se ei vielä ole tapahtunut, sekä puinnin tapahduttua erityiseen puintiluetteloon merkittävä, kuinka paljon kutakin viljalajia on puitu.
Viljan, jota sen haltija ei ole oikeutettu pitämään, tulee olla puituna ja puhdistettuna ennen 1 päivää helmikuuta 1918. Uudenmaan, Turun ja Porin, Hämeen ja Viipurin lääneissä kestää kuitenkin valtiolle luovutettavan kauran puintiaika sanotun helmikuun loppuun. Elintarvelautakunnan vaati- muksesta on tavaran haltija velvollinen jo sitä ennen viljastaan puimaan niin paljon kuin on tarpeen, jotta väestölle säännöllisesti voitaisiin jakaa kullekin tulevat annokset.
Jos voittamattomat esteet sitä vaativat, voi elintarvelauta- kunta pidentää puintiaikaa.
Viljelijän on ilmoitettava elintarvelautakunnalle kunkin kuukauden kuluessa puimansa viljamäärä viimeistään seuraavan kuukauden 15 päivänä.
21 §. Jos viljan korjaaminen tai puiminen laiminlyödään, tai jos tavaran haltija jättää sen hoitamatta, pitäköön paikalli- nen elintarvelautakunta huolta siitä että se, mikä on laimin- lyöty, tulee tehdyksi. Kustannukset vähennettäköön valtiolle luovutettavan viljatavaran hinnasta.
Jos viljanpuintia tai kuljetusta varten tarpeellisen rakennuk- sen tai muun omaisuuden haltija kieltäytyy luovuttamasta sitä puheenalaiseen tarkoitukseen Elintarvehallituksen tarjoamilla ehdoilla, on Elintarvehallitus oikeutettu korvausta vastaan ottamaan mainitun omaisuuden valtion käytettäväksi, niinkuin Elintarvelaissa on tällaisen tapauksen varalta säädetty.
22 §. Älköön kukaan itseään tahi toista varten jauhattako
1 §:ssä mainittuja viljalajeja, ellei hänellä ole paikallisen elintarvelautakunnan jauhatuslupakorttia.
Myllyn hoitajan on pidettävä kaikesta jauhatuksesta sellaista kirjaa kuin Elintarvehallitus määrää. Niinikään on myllyn hoitajan pidettävä silmällä, ettei suurempia määriä jauha- teta kuin jauhatuslupakortissa on myönnetty.
Korvaukseksi jauhatuksesta ei saa suorittaa eikä ottaa mitään osaa jauhatetusta viljasta tai siitä saaduista tuotteista.
23 §. Jos Elintarvehallitus tai pakkakunnan elintarvelauta- kunta katsoo tarpeelliseksi jauhattaa viljaa, mutta siihen tarvittavan rakennuksen tai muun omaisuuden haltija kieltäytyy jauhattamasta tai luovuttamasta omaisuutta sitä varten, olkoon voimassa mitä 21 §:n 2 kohdassa sanotaan.
24 §. Korvaus valtiolle luovutetusta tavarasta sekä omai- suuden käyttämisestä valtion lukuun suoritetaan elintarve- lautakunnan tai, milloin Elintarvehallitus katsoo syytä olevan, sen määräämäin liikkeiden välityksellä. Ellei luovuttaja tyydy tarjottuun korvaukseen, jää asia Elintarve- lain 12 §:ssä mainitun arviolautakunnan ratkaistavaksi.
25 §. Jos jollakin on toiselta saatavana viljaa, tulee hänen, mikäli tämä Senaatin päätös estää velallisen määrä-aikana sitoumustaan täyttämästä eikä velkoja tahdo odottaa, viljan sijasta ottaa vastaan rahaa Senaatin määräämän luovutus- hinnan mukaan.
26 §. Elintarvehallitus antaa tarkempia määräyksiä viljan- kulutusjärjestelyn toimeenpanemisesta.
Milloin paikalliset olot vaativat, voi Elintarvehallitus myöntää poikkeuksia siitä, mitä tässä päätöksessä on määrätty.
27 §. Elintarvelautakunnat ja muut kunnalliset viranomaiset ovat velvolliset noudattamaan niitä ohjeita, joita Elintarve- hallitus viljankulutuksen järjestämisestä antaa.
28 § Elintarvelautakunnan päätöksestä saa valittaa läänin- komitealle ja lääninkomitean päätöksestä Elintarvehallituk- selle.
29 §. Joka rikkoo tämän päätöksen määräyksiä rangaistaan Elintarvelain 15 §:n mukaan.
30 §. Tämä päätös käy heti noudatettavaksi. Samalla lakkaavat voimassa olemasta Senaatin päätös 5 päivältä kesäkuuta 1917, koskeva kieltoa käyttää rukiita, ohraa, vehnää ja herneitä eläinten ruuaksi y. m., samana päivänä annettu päätös leipäviljan kulutuksen järjestämisestä, Senaatin päätös seuraavan elokuun 18 päivältä vuoden 1917 viljasadon takavarikoimisesta ja leipäviljan kulutuksen järjestämisestä, päätös lokakuun 24 päivältä kaurojen taka- varikoimisesta ja päätös 1 päivältä joulukuuta 1917, joka koskee eräitä toimenpiteitä viljan saamiseksi kulutus- keskuksiin ja viljan puutetta kärsiviin maalaiskuntiin.
Helsingissä, 5 päivänä tammikuuta 1918.
Maataloustoimituskunnan Päällikkö, Senaattori Kyösti Kallio.