Suomen Senaatin päätös
voin kaupan ja maidon ja voin käytön järjestelyistä maalla.
Annettu Helsingissä, 3 päivänä heinäkuuta 1918.
Eräänlaisen omaisuuden käytöstä sodan aiheuttamissa poikkeuksellisissa oloissa 2 päivänä kesäkuuta 1917 annetun lain nojalla on Senaatti vahvistanut seuraavat määräykset voin kaupan ja maidon ja voin käytön järjestelystä maassa.
1 §. Jokainen karjanpitäjä, jolla on yksi tai useampia lypsy- lehmiä, on velvollinen yleiseen kulutukseen alempana tarkemmin määrätyllä tavalla toimittamaan maitoa tai muita maitotaloustuotteita.
2 §. Osuusmeijerin, voinpakkausosuuskunnan tai maidon- myyntiosuuskunnan jäsen on velvollinen osuuskunnan meijeriin tai sen hallituksen tai isännöitsijän määräämään paikkaan ja määräämällä tavalla toimittamaan kaiken sen maidon, kerman tai voin, jonka hän karjastansa saa yli taloutensa välttämättömän tarpeen ja yli sen määrän, minkä hän saa myydä 7 §:n nojalla. Osuuskunnan hallitus on velvollinen valvomaan, että sen jäsenet ja maidonlähettäjät täyttävät tämän velvollisuuden.
Jos osuuskunta kuuluu jäsenenä osuustoiminnalliseen keskus- liikkeeseen tai on muuten sitoutunut myymään tuotteensa sen välityksellä, on se velvollinen keskusliikkeen hallituksen määräämällä tavalla myymään kaikki maitotaloustuotteensa ja on keskusliike puolestansa velvollinen myymään kaikki siten vastaanottamansa tuotteet Valtion vointarkastus- laitoksen määräyksestä.
Jos osuuskunta ei ole sellaisessa liikeyhteydessä keskusliik- keen kanssa, sen hallitus velvollinen Valtion vointarkastus- laitoksen määräämällä tavalla myymään kaikki maitotalous- tuotteensa, ja sitä varten ilmoittautumaan Vointarkastus- laitokselle.
Tällaisen ilmoituksen voi osuuskunnan puolesta Vointarkas- tuslaitokselle antaa sen valtuuttama sellainen toiminimi, joka voimassaolevien määräysten mukaan saa vapaasti kuljettaa voita tai maitoa. Myyntimääräykset antaa Vointarkastus- laitos silloin puheenaolevalle toiminimelle.
3 §. Karjanpitäjä, joka ilman osuuskunnan välitystä lähettää maitonsa tai kermansa kulutuskeskukseen, on velvollinen sinne lähettämään kaiken sen maidon, jonka hän karjastansa saa yli taloutensa välttämättömän tarpeen ja yli sen määrän, minkä hän saa myydä 7 §:n nojalla, ja on hän tästä velvolli- nen ilmoittamaan paikkakuntansa elintarvelautakunnalle, sekä jättämään sille kuukausittain maidon vastaanottajal- taan hankkimansa todistuksen tälle kuukauden aikana saapuneesta maitomäärästä.
4 §. Karjanpitäjä, joka lähettää maitonsa tai kermansa muuhun meijeriin kuin osuusmeijeriin, on velvollinen sinne toimittamaan kaiken sen maidon, jonka hän karjastaan saa yli taloutensa välttämättömän tarpeen ja yli sen määrän, jonka hän saa myydä 7 §:n nojalla, ja on hän tästä velvollinen ilmoittamaan paikkakuntansa elintarvelautakunnalle.
Sellaisen meijerin haltija on velvollinen Valtion vointarkas- tuslaitoksen määräämällä tavalla myymään kaikki valmis- tamansa maitotuotteet, ja sitä varten ilmoittautumaan Vointarkastuslaitokselle.
5 §. Valtion vointarkastuslaitos, osuustoiminnallinen keskus- liike, elintarvelautakunta, osuuskunta tai 2 §:ssä mainittu toiminimi, joka karjanpitäjältä, osuuskunnalta tai meijerin- haltijalta on vastaanottanut 2 - 4 §:ssä mainitun ilmoituksen tai jäsensitoumuksen, on velvollinen antamaan siitä asian- omaiselle todistuksen, joka on säilytettävä ja vaadittaissa elintarvelautakunnan asiamiehelle näytettävä.
6 §. Karjanpitäjä, joka ei edellä mainitulla tavalla yleiseen kulutukseen toimita maitoa tai maitotuotteita, on velvollinen paikallisen elintarvelautakunnan asiamiehelle myymään alempana määrätyllä tavalla kaiken voin, mitä hän voi tuottaa yli taloutensa välttämättömän tarpeen ja yli sen määrän, minkä hän saa myydä 7 §:n nojalla, mutta keski- määrin vähintään 1 kilon kuukautta ja lehmää kohti. Jos karjanpitäjällä on vähemmän kuin kolme lypsylehmää, on paikallinen elintarvelautakunta oikeutettu paikallisen tutkimuksen nojalla vähentämään äsken mainittua vähintä määrää, tai kokonaan hänet harkintavelvollisuudesta vapauttamaan. Elintarvelautakunta määrää asiamiehen ehdotuksesta kullekin tällaiselle karjanpitäjälle voin toimittamisajat ja vastaanottopaikan, huomioon ottaen että karjanomistajat saavat toimittaa voinsa mahdollisimman suurissa erissä ja mahdollisimman lyhyillä kuljetusmatkoilla.
7 §. Senaatin Elintarvetoimituskunta määrää ne yleiset perusteet, joitten nojallla paikallinen elintarvelauta kunta voi antaa luvan maidon ja voin myyntiin meijeristä tai karjan- pitäjän kotoa paikkakunnalla asuville nimitetyille kuluttajille.
8 §. Karjanpitäjä, joka edelläolevan mukaisesti toimittaa maitoa tai kermaa osuusmeijeriin tai lähettää maitoa kulutuskeskuksiin on etupäässä vapautettava karjan pakko- otosta vapaata siviiliväestöä varten.
9 §. Paikallinen elintarvelautakunta maalla on velvollinen asettamaan erityisen tarkastajan, joka elintarvelautakunnan antamain määräysten mukaan valvoo että 2, 3, 4 ja 6 §:ssä mainitut osuuskunnat ja meijerinhaltijat sekä elintarve- lautakunnan tämän päätöksen mukaan maatiaisvoin kokoamista varten asettamat asiamiehet täyttävät niille tässä asetuksessa määrätyt velvollisuudet. Tarkastajan palkkiosta maksaa valtio puolet.
Elintarvelautakunta asettaa niinikään asiamiehiä, jotka järjestävät 8 §:ssa mainittujen karjanpitäjien toimittaman voin vastaanoton, punnitsemisen ja tilityksen sekä lähettävät sen asianomaisesti määrätylle voiliikkeelle tai muulle vastaanottajalle. Tästä työstä nauttivat asiamiehet palkkiota vastaanottajalta.
Tarkastaja pitää kirjaa kaikista karjanpitäjistä sekä heidän lehmämäärästään. Sellaisen luettelon tulee myös sisältää mihin karjanpitäjä 2 §:n mukaan käyttää maitonsa, kermansa tai voinsa tai 6 §:n mukaan hänen voin toimittamisvelvolli- suutensa. Tästä luettelosta on tarkastajan maatiaisvoin kokoamista varten asetetuille asiamiehille annettava ote, joka sisältää tiedot niistä karjanpitäjistä, joilta asiamiehen on voi koottava.
Tarkastajan ja asiamiehen toimintaa valvoo paikallinen elintarvelautakunta, mutta on sitä oikeutettu tarkastamaan myös Elintarvetoimituskunnan siihen määräämä viran- omainen tai Lääninkomitea edustajansa kautta. Jomman- kumman viimemainitun vaatimuksesta on elintarvelauta- kunta velvollinen erottamaan tarkastajan tai asiamiehen ja valitsemaan hänen tilalleen uuden.
10 §. Jos karjanpitäjä, osuuskunnan hallitus, meijeriliikkeen tai toiminimen haltija, tarkastaja, asiamies tai elintarve- lautakunta laiminlyö tässä asetuksessa mainitut velvollisuu- det, tuomitaan hän rangaistukseen elintarvelain määräämäl- lä tavalla.
11 §. Tämä päätös käy noudatettavaksi 15 päivästä heinä- kuuta 1918.
Helsingissä, 3 päivänä heinäkuuta 1918.
Elintarvetoimituskunnan Päällikkö, Senaattori H. G. Paloheimo.