Laki
kohtuuttomien hintojen ehkäisemiseksi sodan aiheuttamissa poikkeuksellisissa oloissa.
Annettu Helsingissä, 27 päivänä heinäkuuta 1918.
Suomen Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään niinkuin seuraa:
1 §. Joka myydessään elintarpeita, rehutavaroita, lämpöä, valoa ja voimaa synnyttäviä polttoaineita, jalkine- ja vaate- tustavaroita, maataloudelle välttämättömiä teollisuus- tuotteita tahi muita yleisiä tarveaineita, joita Senaatti on selittänyt tämän lain säännösten koskevan, ottaa tai itselleen varaa hyvikkeen, jonka hän on tajunnut tai jonka hänen olisi tullut tajuta olosuhteisiin nähden ilmeisesti kohtuuttomaksi, rangaistakoon enintään kahdenkymmenentuhannen markan sakolla taikka enintään kolmen vuoden vankeudella. Jos asianhaarat ovat erittäin raskauttavat, olkoon rangaistus kuritushuonetta enintään kolme vuotta.
Sama olkoon laki, jos joku edellisessä kohdassa mainitusta hyvikkeestä pitää tarjolla sellaista tavaraa.
Hyvikkeeksi on katsottava kaikki tavarasta otetut, muuten varatut tai vaaditut omaisuusedut, vaikka ne hyvikkeen todellisen suuruuden salaamiseksi ovatkin määrätyt etuina, joita syyllinen muussa suhteessa on ottanut, itselleen varannut tahi vaatinut.
2 §. Jos se, joka myyntiä varten on valmistanut, tuottanut tai muuten itselleen hankkinut tavaraa, josta 1 §:ssä puhutaan, pidättää sitä liikkeestä sellaisissa oloissa, että tämä pidättä- minen yksinänsä tai toisten samanlaisen menettelyn ohella tuottaa ilmeisen vaaran tavaran hinnan nousemisesta kohtuuttomaksi sen siirtyessä kuluttajalle, rangaistakoon enintään kahdenkymmenentuhannen markan sakolla tahi enintään kolmen vuoden vankeudella. Jos asianhaarat ovat erittäin raskauttavat, olkoon rangaistus kuritushuonetta enintään kolme vuotta.
Tämä säännös ei koske tavaran haltiaa, joka elintarvelauta- kunnalta tai Suomen Senaatin määräämältä muulta viran- omaiselta on saanut luvan tavaran varastossa säilyttämseen.
3 §. Joka myyntiä varten ostaa tai muuten välittäjänä hankkii 1 §:ssä mainittua tavaraa ja tekee sen sellaisissa oloissa, että tämä teko yksinänsä tai toisten samanlaisen menettelyn ohella tuottaa ilmeisen vaaran tavaran hinnan nousemisesta kohtuuttomaksi sen siirtyessä kuluttajalle, rangaistakoon enintään kahdenkymmenentuhannen markan sakolla tahi enintään kolmen vuoden vankeudella. Jos asianhaarat ovat erittäin raskauttavat, olkoon rangaistus kuritushuonetta enintään kolme vuotta.
4 §. Jos se, joka on kärsinyt rangaistuksen jostakin edellä mainitusta rikoksesta, tekee itsensä uudelleen syypääksi johonkin niistä, rangaistakoon rikoksen uusimisesta vankeu- della vähintään kolmeksi kuukaudeksi ja enintään kolmeksi vuodeksi tahi kuritushuoneella kolmeksi vuodeksi. Jos asian- haarat ovat erittäin lieventävät, olkoon rangaistus sakkoa vähintään kolmesataa ja enintään kaksikymmentätuhatta markkaa taikka vankeutta enintään kaksi vuotta.
5 §. Jos joku, ollessaan syytteessä 1, 2 tai 3 §:ssä mainitusta rikoksesta tahi sen uusimisesta, jatkaa samaa rikosta, tuomittakoon siitä rangaistukseen eri rikoksen tehneenä.
6 §. Se, joka tuomitaan rangaistukseen 1 §:n 1 kohdassa tahi 2 tai 3 §:ssä mainitusta rikoksesta taikka sen uusimisesta, voidaan asianhaarain mukaan velvoittaa osittain tai koko- naisuudessaan suorittamaan sille kunnalle, jonka piirissä rikos on tapahtunut, rikoksesta 1 §:ää vastaan ottamansa tahi itselleen varaamansa hyvikkeen arvon, rikoksesta 2 §:ää vastaan sen tavaran arvon, jonka hän samassa lainkohdassa mainitulla tavalla pidättää liikkeeseen joutumasta, sekä rikoksesta 3 §:ää vastaan sen tavaran arvon, jonka hän siinä mainitulla tavalla on myyntiä varten hankkinut.
Tavara, josta 2 ja 3 §:ssä mainitaan, voidaan määrätä elin- tarvelautakunnan tahi muun viranomaisen valvonnan alla myytäväksi, ja voi tuomioistuin tältä varalta määrätä tavaran heti takavarikoitavaksi. Tämän takavarikon voi maaherra ja kaupungissa maistraatin puheenjohtaja syyttäjän anomuksesta määrätä väliaikaisesti tehtäväksi, kunnes asia tulee tuomioistuinten käsiteltäväksi.
Jos ruokalan, kahvilan tahi ravintolan omistaja tekee itsensä syypääksi 1 §:ssä mainittuun rikokseen, voidaan hänet myös tämän lain voimassaoloajaksi kieltää harjoittamasta liikettään.
7 §. Elintarvelautakuntain tulee erikoisesti pitää silmällä, että tätä lakia vastaan tehdyistä rikoksista nostetaan syytteet.
Näiden rikoksien selville saamiseksi voi elintarvelautakunta kahdella jäsenellään tahi asianomaisella kruununpalvelijalla tarkastuttaa epäluulon alaisen myymälää, makasiineja, konttoreja, huoneuksia ja muita suojuksia sekä aluksia, niin myös kaupanpito- ja muita sellaisia asiakirjoja.
8 §. Virallisen syyttäjän tahi sen, jonka Senaatti sitä varten määrää, on tehtävä syytteet rikoksista tätä lakia vastaan.
Jos tämän lain säännösten rikkomisesta on tuomittu sakko- rangaistus, on puolet perityistä sakkorahoista suoritettava sille kunnalle, jonka alueella rikkomus on tapahtunut.
9 §. Syytteet tässä laissa mainituista rikoksista ovat tuomio- istuimissa kiireellisinä käsiteltävät, ja olkoot niin hyvin syyttäjä kuin syytetty mikäli mahdollista heti asiaa tuomio- istuimessa käsiteltäessä varustettuina kaikilla näytöksillään.
10 §. Alioikeutena on raastuvanoikeus. Milloin raastuvan- oikeuden käsiteltävä rikos on tapahtunut maaseudulla, on siitä nostettava syyte siinä raastuvanoikeudessa, joka on lähinnä rikoksen tapahtumapaikkaa. Jos ravintoaineiden tuottaja tekee tuottamallaan tavaralla rikoksen 1 tahi 2 §:ää vastaan, on asia kuitenkin yleisessä laissa määrätyn alioikeu- den käsiteltävä.
Näitä asioita raastuvanoikeudessa käsiteltäessä on oikeu- teen sen varsinaisten jäsenten lisäksi otettava kaksi tuomarinvalan tehnyttä asianymmärtävää apujäsentä,
jotka ottavat osaa asiain käsittelemiseen ja päättämiseen.
Raastuvanoikeuksien on heti tämän lain voimaanastuttua valittava edellisessä kohdassa mainitut apujäsenet ja heille kaksi varajäsentä, älköönkä kukaan ilman laillista estettä kieltäytykö tähän toimeen ryhtymästä. Apujäsenille suorite- taan yleisistä varoista palkkiona toimituspäivistä päiväraha voimassa olevan matkustussäännön kolmannen luokan mukaan.
11 §. Joka ei tyydy alioikeuden tämän lain mukaan käsitellyssä asiassa antamaan päätökseen, hakekoon siihen muutosta Suomen Senaatin oikeusosastossa siinä järjestyksessä kuin rikosasioissa muutoksen hausta alioikeuden päätöksiin hovioikeudessa yleisessä laissa on säädetty.
Milloin alioikeus on tuominnut syytetyn enintään kolmen- sadanmarkan sakkoon tai kolmen kuukauden vankeuteen taikka kunnalle 6 §:n mukaan suoritettavaa maksua ei ole määrätty tuhatta markkaa suuremmaksi, älköön syytetty päätökseen muutosta hakeko.
Myöskin ovat oikeudenkäymiskaaren 16 luvun 6 §:ssä ja 25 luvun 21 ja 22 §§:ssä edellytetyt kantelut Senaatin oikeus- osastoon tehtävät.
12 §. Tässä laissa mainittuja asioita käsiteltäessä on tuomio- istuimen, vapaasti harkittuaan kaikki esille tulleet asian- haarat, vakaumuksensa mukaan päätettävä, mitä asiassa on todeksi katsottava.
13 §. Tämä laki on voimassa vuoden 1919 loppuun. Kuitenkin on sen säännöksiä lain voimassaolon aikana tehtyihin rikoksiin nähden senkin jälkeen noudatettava.
Helsingissä, 27 päivänä heinäkuuta 1918.
Suomen Senaatin Puheenjohtaja: P. E. Svinhufvud.