Kejsarillisen Majestetin
PLAKATI,
Neljästä Yhteisestä, Julki-, Kiitos-, Paasto-, Katumus- ja Rukouspäivästä,
jotka
yli koko Suomen Suuren-Ruhtinanmaan juhlallisesti pidettämän ja vietettämän pitä sisälläolevana vuona 1821.
Annettu Helsingin Kaupungisa s. 22 p. Tammikuusa 1821.
Me Alexander I:nen jne.
Taritsemme Teille, Meidän Uskollisille Alamaisillemme Lutheruxen Seurakunnasta Suomen Suuren- Ruhtinanmaasa, Meidän erinomaisen lemmemme, Armollisen suosiomme ja hyvän tahtomme Jumalan Kaikkivaldian kanssa! Pyhä on yhdistyxen liitto Ruhtinan ja Kansan välillä; sillä Esivalda on Jumalalda asetettu Kansan valjeluxexi. Te olette rakastetut Alamaiset! osottaneet Teidän tundevan, kuinga kallis se käsky Jumalalda on, joka on perustuslaki kaikisa Cristillisisä Kansakunnisa: peljätkät Jumalata, kunnioittakat Esivaldaa, rakastakat Lähimäisiänne: ja on se siis aina Meidän ilomme, että puhua Teidän tygönne, niinkuin yxi Isä puhuu hyväin lastensa tygö: sentähden nautitsemme Me, tieten olevamme täyttäneet velvollisuutemme Teitä kohtaan, sen ilahuttavan lohdutuxen, että Te Meidän tegoistamme havaitsette Meidän Armolliset tarkoituxemme Teidän parhastanne: sentähden täyty myös se Kansakunnanside, joka yhdistää Meiltä Teidän kanssanne ja Teitä Teidän veljeinne kanssa, aina pysymän vakana ja rikkomatoina.
Yxi vuosi on jo kulunut sitten kuin Me Meidän Keisarilliselda Istuimeldamme ylöskehoitimme Teitä rehelliset Suomalaiset! visusti vaariin ottamaan sen kallimman kaikista velvollisuudeista, sen että peljätä, rakastaa ja rukoilla sitä Kaikkeinkorkeinda Jumalata, jonka Kaikkivaldias käsi hallitsee niin hyvin kokonaisten Valdakundain kuin joka erinäisen ihmisen myötä- ja vastoinkäymisten ylitse. Ei ainoastans tavallisudesta, vaan Meidän sydämmemme sisällisimmästä halusta, yhden sydämmen, joka on palava kiivaudelda edesauttamaan Jumalan kunniata ja täytetty pyhäldä kunnioitsemiselda Jesuxen Uskonopin autuaxi tekeväisiä opetuxia kohtaan, tahdomma Me taas johdattaa Teidän ajatuxenne sen painavan aineen päälle, joka on niin paljon vaikuttava yhteisen ja erinomaisen onnellisuden päälle, että sitä ei taideta kyllä usein julistaa, kyllä yksivakaisesti tutkea, kyllä syvästi sydämmeen ja mieleen kätkeä. Levollinen ja onnellinen keskenänsä, arvosa pidetty saman ja jälkeentulevaisen ajan ihmisildä, on se Kansa, kuin Herraa pelkää ja vaelda Hänen teillänsä. Ilolla valvoo Ruhtinas senkaldaisen Kansakunnan sisällisen menestyxen ja ulkonaisen turvallisuuden ylitse; sillä Valdikan paino vähennetään Alamaisten kuuliaisuudelda, uskollisuudelda ja rakkaudelda. Senkaltaisen kansan päälle Herra valistaa kasvonsa; Hän siunaa kaikki yximielisyyden hyödylliset eteenottamiset.
- - - - - - - - -
Sen edesmenneen vuoden alla on Rauhan-Engeli ymbäri piirittänyt Teidän Maakundanne ja kotopaikkanne; koska sitä vastaan eripuraisuden liekki on syttynyt Europan Etelä-Maakunnisa, asettanut veljiä sotimaan veljiä vastaan, ja väkivaldaisesti katkasnut pyhät Kansakunnan siteet. Herra on avannut myös kätensä ja runsasti siunannut vuoden tulon, Hänen askelensa ovat tiukkuneet lihavudelda.
Jota kalliimmat nämät nautitut hyvät työt...
...